1. yle.fi
  2. Urheilu
  3. urheilu

Näkökulma: Nuorten leijonien katastrofi

Suomi lähtee mitalipelien sijaan karsimaan sarjapaikastaan. Nuoret leijonat vasta opettelee voittamaan.

Harri Rindellin valmennusjohto ei onnistunut. Kuva: Lehtikuva

Joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa. Tämä vanha sananlasku tulee varmasti monelle mieleen, kun miettii Suomen alle 20-vuotiaiden jääkiekkomaajoukkueen taivalta Ufan MM-kisojen alkulohkossa. Joukkue kertoi poikkeuksellisen avoimesti tavoittelevansa maailmanmestaruutta, mutta nyt pelit jatkuvat karsintasarjassa.

Voisin kuvitella, että Nuorille leijonille lällätellään tällä hetkellä ympäri Suomea uudenvuodenjuhlinnan lomassa. ”Just joo, pitihän se arvata” -tyylisiä kommentteja on varmasti luvassa.

Itse en näe mitään väärää siinä, että joukkue linjasi tavoitteekseen maailmanmestaruuden. Päinvastoin. Suomella on Venäjällä niin lahjakas joukkue, että tavoitteeksi oli pakko naulata maailmanmestaruus. Se oli myös täysin realistinen tavoite.

Nyt vain kävi niin, että toteutus ei ollut puheiden tasolla. Olipa lopullisena syynä Suomen romahdukseen sitten asennevamma kolmessa ensimmäisessä ottelussa tai mikä tahansa, fakta on se, että kaukalossa Suomi ei päässyt lähellekään tasoaan.

Vastuu romahduksesta on aina viime kädessä valmentajien. Etenkin tässä tapauksessa, kun harjoitusottelut näyttivät, että joukkue osaa pelata toivotulla tavalla. Harri Rindell ja Tomek Valtonen eivät saaneet siirrettyä samaa virettä MM-kaukaloon. Joukkue ei osannut käsitellä ennakkosuosikin asemaansa - eli joukkuetta ei osattu valmistaa oikealla tavalla otteluihin.

Valmennus ja johtavat pelaajat

Syyttävä sormi osoittaa kuitenkin yhtä tarmokkaasti joukkueen johtaviin pelaajiin. Valmentajien työkalut ovat hyvin vähissä, jos avainpelaajat eivät pysty tekemään sovittuja asioita kaukalossa. Jos joukkueen pahin riippakivi on kolmansia kisojaan pelaava Joel Armia (Ruotsi-ottelun komeista maaleista huolimatta), nuoremmilta on vaikea vaatia liikoja.

Sveitsi-ottelun loppu oli valonpilkahdus Miikka Salomäeltä, Teuvo Teräväiseltä ja Markus Granlundilta, mutta yksi hyvä kymmenminuuttinen ei muuta isoa kuvaa. Ruotsi-ottelussakin tekeminen heikkeni heti, kun Ruotsin 3-0-johto oli kurottu kiinni. Teräväinen oli koko kisat lähimpänä toivottua tasoa, mutta etenkin Armia ja Aleksander Barkov olivat suuria pettymyksiä.

Voi tietenkin tuntua kohtuuttomalta kritisoida 17-vuotiasta Barkovia, kun hän ei onnistunut kaksi vuotta vanhempien seassa. Hän on kuitenkin tämän joukkueen paras yksilö ja parhailta pitää vaatia aina parasta. Barkov itse on varmasti itsensä suurin kritisoija tässä turnauksessa.

Siinä se Nuorten leijonien katastrofi on pähkinänkuoressa. Jos ainoa puhtaat paperit saava pelaaja on etukäteen suurimmaksi kysymysmerkiksi asetettu maalivahti Joonas Korpisalo (heikoista tilastoista huolimatta), ei voi odottaa kovin kummoista menestystä. Jääminen Sveitsin taakse ei siltikään ole hyväksyttävää.

Kaikesta huolimatta tervehdin ilolla Suomen nuorten kovia puheita ennen turnausta. Suomalaisista ei koskaan tule kovia voittajia, jos aina lähdetään tekemään parastaan ja katsomaan, mihin se riittää. Voittajaksi kasvaminen vaatii kasvukipuja, minkä Nuoret leijonat sai karvaasti todeta Venäjällä.