Näkökulma: Kun kesyistä lampaista tuli Tiikereitä

Yle Urheilun toimittaja Jarno Ranta kirjoittaa, että Kokkolan Tiikerien miesten lentopalloilun Suomen mestaruus on yksi kotimaisen lentishistorian suurimmista yllätyksistä.

urheilu
Tomi Rumpunen ja Urpo Sivula kuvassa
Tomi Rumpunen ja Urpo Sivula taistelivat SM-finaalissa.Lehtikuva

Kokkolan Tiikerien taival Suomen mestariksi on kuin jostain satukirjasta. Siinä on kaikki herkut lisukkeineen ja värikkään draaman jälkeen kokkolalaisten kannalta onnellinen loppu. Draaman kaari alkoi viime kaudella, kun keskipohjalaisjoukkue taisteli ylimmällä sarjatasolla ensimmäistä kertaa 80-luvun alun jälkeen.

Paluu korkeimmalle sarjatasolle oli kaikkea muuta kuin samppanjaa ja vaahtokarkkeja. Kokkolalaisryhmä aloitti mestaruusliigan runkosarjan peräti seitsemällä tappiolla.

Päävalmentaja Matti Förstille riitti neljä tappiota, eikä hänellä tuntunut olevan työrauhaa. Hän sai puukkoa selkään seurajohdolta, joka julkisuudessa väitti eron yhdeksi syyksi kieliongelmat pelaajien kanssa, mitä valmentaja ei allekirjoittanut.

Päävalmentajaksi siirtyi kokenut liigavalmentaja Ismo Tuominen, mutta hänestä ei ollut sateentekijäksi, vaikka kielitaitoa taisi ollakin. Pitkät tappioputkethan koettelivat joukkuetta. Yksinkertaisesti Tiikerit-laumasta puuttui johtaja, ja amatöörien puuhastelua vai mitä, mutta harjoitusrinki oli välillä liian pieni, kun tuli loukkaantumisia sekä armeija- ja opistojoukkuevelvoitteita enemmän kuin laki sallii.

Joukkue maksoikin tästä kalliin hinnan ja joutui liigakarsintoihin. Niissä Joensuun Riento oli vain voiton päässä siitä, että Tiikerit olisi pudonnut täksi kaudeksi ykkössarjaan. Tiikerit teki rohkean ratkaisun Sähköä oli ilmassa kauden jälkeen, sillä Tiikerien silloinen puheenjohtaja Jorma Nikkanen ilmoitti seuran verkkosivuilla, että tulevan uuden valmentajan on pidettävä harjoittelussa yllä korkeaa laatua ja kurinalaisuutta. Puheenjohtaja myös vaati, että pelaajia on kohdeltava tasapuolisesti ja kommunikoinnin on oltava suoraa pelaajia kohtaan. Lisäväriä Tiikerit-soppaan tuli, kun Nikkanen jäi pian tämän jälkeen pois seuran hallituksesta, ja puheenjohtajaksi astui Kari Kalliokoski.

Muutoksen tuulet alkoivat puhaltaa. Seura nimittäin teki rohkean ratkaisun. Se pestasi päävalmentajakseen reilun parikymppisen motivoituneen ja huippulahjakkaan pelaajan Tommi Tiilikaisen, joka loukkaantumisen vuoksi on joutunut jättämään lentiskentät pelaajana ainakin toistaiseksi. Tiilikainen ei ollut valmennustehtävissä keltanokka, sillä hän oli hankkinut kannuksensa nuorten maajoukkueen kakkosvalmentajana. Myös Tiikereissä hän halusi kehittää yksilöllisesti pelaajia ja sitä kautta koko joukkuetta. Kehitystyö onkin ollut Suomen parasta tällä kaudella: kesyistä lampaista tuli yhdessä kaudessa taistelevia tiikereitä. Tiilikainen teki niin onnistunutta työtä, ettei häntä tarvinnut vaihtaa, mutta menestys ei ole yksistään hänen käsialaansa. Hänellä on ollut ruokittavana nippu kokeneita ja nuoria huippupelaajia, joilla on ollut menestysnälkää heikon edelliskauden jälkeen. Seurajohtohan pelasi viime keväänä korttinsa oikein myös pelaajien suhteen. Tulokaskaudesta viisastuneena se kasasi nyt riittävän laajan ja nimekkään joukkueen nuorista lahjakkuuksista kokeneiden rinnalle. Todellisen kaappauksen Tiikerit teki, kun se sai riveihinsä vuonna 2009 Euroopan kentille siirtyneen hakkurin Urpo ”Upi” Sivulan. Kun Sivula pelasi edellisen kerran liigassa Pielavedellä, hän oli omalla tontillaan suvereeni pelimies. Kokkolassa odotukset olivatkin suuret Sivulan suhteen eikä tämä pettänyt odotuksia. Kovan pelipanoksen lisäksi hän toi joukkuetovereilleen mallin siitä, miten huipulla pitää harjoitella kovaa. Hän halusi olla yksi johtajista, joista Tiikereillä ei ollut lapsille kerrottavaa vielä vuosi sitten. Nyt on. Tiikerit pelasi riskillä kuumeessa Tiikerit pelasi hyvän runkosarjan ja sijoittui siinä neljänneksi. Puolivälierissä se sai vastaansa Ettan, ja jatkopaikka ratkesi vasta viidennessä ottelussa. Keskipohjalaiset pelasivat välieräpaikasta enemmän kuin sata lasissa, sillä peräti kuusi Tiikerit-miestä taisteli kentällä kuumeessa. Tämä ei ollut järkevää miesten terveyden kannalta, mutta Kokkolassa ilmeisesti otettiin riski nyt tai ei koskaan -periaatteella, mikä kannatti urheilullisesti: joukkue eteni ensimmäistä kertaa jahtaamaan finaalipaikkaa. Välieriin Tiikerit lähti haastamaan kovasyöttöistä Vammalan Lentopalloa eli VaLePaa, runkosarjan voittajaa ja hallitsevaa Suomen mestaria. Pidin Vammalaa ehdottomana ennakkosuosikkina, mutta kokkolalaisjoukkue sai välierissä vastaanottopelinsä toimimaan, mikä mahdollisti monipuolisen pelaamisen. Muun muassa sentterit Joe Klein ja Antti Leppälä tekivät vastustajan kannalta tappavan tehokasta jälkeä. Onnistujia olivat myös Tomi Rumpunen, Urpo Sivula ja Olli-Pekka Ojansivu, jotka tappoivat palloja ennakkosuosikkeja paremmin. Kapellimestarina häärinyt passari Edgardo Goas mahdollisti hyvät hyökkäykset, ja Lauri Kermisen puolustuspelaaminen oli niin varmaa, että mestarisuosikki lähti laulukuoroon suoraan neljässä ottelussa. Eerik Jagon loukkaantuminen maksoi paljon Hurrikaaneille Finaaleissa Tiikerit sai vastaansa runkosarjassa toiseksi sijoittuneen Hurrikaani-Loimaan. Avaustappion jälkeen Tiikerit alkoi kääntää finaalisarjan itselleen kahdessa peräkkäisessä kotiottelussaan, jotka pelattiin Kokkolan jäähallissa. Lähes 3 500 silmäparia huusi onnesta molemmissa otteluissa, kun Tiikerit hyökkäsi ja puolusti hyvin tähtensä Urpo Sivulan johdolla. Upi hakkasi 28 pistettä avausottelussa, ja toiseen peliin myös Olli-Pekka ”Lelu”Ojansivu nousi omalle tasolleen polvivaivoistaan huolimatta ja oli isäntien sankari. Sen sijaan loimaalaisilta puuttuivat vastuunkantajat ja rentous. Loimaalaisille jäi myös jossiteltavaa, sillä avausottelussa nilkkansa loukannut laitapelaaja Eerik Jago joutui pelaamisen sijaan turvautumaan kainalosauvoihin Kokkolassa. Avainpelaajan loukkaantuminen pisti loimaalaisten peruspelin sekaisin yllättävän pitkäksi aikaa. Tiikerit saikin kotivoitoistaan itseluottamusta, mikä näkyi hyvinä suorituksina myös vieraskentällä lauantaina. Ojansivu oli jälleen lähes pitelemätön hyökkäyksissään keräten 22 pistettä, mutta Hurrikaani-Loimaalla oli hakkurivaikeuksia. Saviseudun miesten peli ei lähtenyt kunnolla toimimaan, vaikka hakkuriksi siirrettiin Matti Oivanen, sillä vaisun hakkuripelin lisäksi viime kauden hopeajoukkueen vastaanotto oli heikkoa läpi ottelun. Loimaalaisten hakkurina tavallisesti pelannut Ismo Moilanen joutui Jagon tavoin olemaan paljon sivussa, ja lauantaina hän pelasi vasta kolmannessa erässä. Sunnuntain peliin hän nousi avauskokoonpanon ja omalla panoksellaan siirsi kultataistelun ratkaisua tiukassa paikassa.

Mestaruuden kannalta ratkaisuksi muodostui pitkälti keskiviikon kamppailun avauserä, jossa Hurrikaani-Loimaa menetti 21-17-johtonsa yli 4 000 silmäparin edessä.

Junioritoiminnan jatkuvuus on turvattava myös jatkossa En uskonut alkukaudella Tiikerien mestaruuteen, mutta huikeat puolivälierät ja välierät osoittivat, että se on myös henkisesti kypsä mestariksi. Kyse on isosta yllätyksestä, sensaatiosta. Mutta onko joukkue kypsä pysymään huipulla myös jatkossa vai jatkuuko vuoristoratamainen taival tyyliin hänniltä huipulle ja huipulta hännille?

Mestaruuskrapulassahan ei ole tunnetusti helppo elää.

Kokkolassa onkin jälleen tehtävä järkeviä päätöksiä ilman parranpärinää ja turvattava etenkin oman juniorituotannon jatkuvuus. Näillä eväillä Tiikerit voi pysyä hengissä vielä pitkään.

Jarno Ranta, Yle Urheilu

Kirjeikoni

Tilaa Yle Urheilun uutiskirje ja muita uutiskirjeitä!

Saat Ylen parhaat sisällöt suoraan sähköpostiisi! Tilaa niin monta kirjettä kuin haluat!

Siirry tilaamaan

Suosittelemme

Tuoreimmat