“Rahan syytämistä jalkapallossa vaikea hillitä “

Kari Mänty kirjoittaa tuoreessa pläjäyksessään Euroopan jalkapalloliiton yrityksestä järkeistää  seurojen taloudenpitoa.

Kuva: Yle

Sadat miljoonat eurot vaihtoivat taas omistajiaan, kun jalkapallon osto- ja myyntiliike pyöri kuun vaihteessa täysillä ennen siirtoajan umpeutumista. Vain taivas näyttää olevan rajana, kun kilpailu huippupelaajista nostaa palkkoja ja samalla agenttien välityspalkkioita vuodesta toiseen.

Mistään ei päällisin puolin ole huomannut, että Euroopan jalkapalloliitto tarkistaa ensi keväästä lähtien kaikkien Mestarien liigaan ja Eurooppa-liigaan aikovien seurojen taloudenpidon. Tarkastus pohjaa vuonna 2009 hyväksyttyyn asiakirjaan, jonka tarkoitus on tervehdyttää hulvaton meno. Seuroilta edellytetään, että ne elävät suu säkkiä myöten ja käyttävät toiminnassaan vain sen rahan, jonka pelaaminen tuottaa.

Giljotiini ei heilahda vähäisestä ylityksestä vielä lähivuosina, mutta räikeät väärinpelaajat pitäisi pykälien mukaan sulkea Uefan sarjojen ulkopuolelle ennen ensi syksyä.

Uefa haluaa, että seurat palaisivat edes jollain tavalla juurilleen. Seurojen identiteetti on liudentunut, kun valmentajat ja pelaajat tulevat yhä enemmän ulkomailta. Huippuseurojakin halutaan kannustaa tiukennetuilla talousnormeilla investoimaan omiin junioreihin ja antamaan heille enemmän mahdollisuuuksia nousta edustusjoukkueeseen.

Kiertotiet löydetään

Tilanne ryöstäytyi takavuosina käsistä, kun oligarkit ja sheikit rynnivät jalkapalloseurojen omistajiksi. He syytivät omaa rahaansa tappioiden peittämiseen ja saivat myös tuloksia. Roman Abramovitch nosti Chelsean nopeasti keskikastista pysyvästi Valioliigan kärkisijoille. Sheikki Mansour oli Manchester Cityssä vieläkin nopeampi: kahdessa vuodessa 14. sijalta mestariksi!

Tällaisen talousdopingin ei pitäisi jatkossa olla enää mahdollista. Mutta kukaan ei ole niin viisas kuin ihminen. Pykälät on tässäkin tapauksessa tehty kierrettäviksi. Esimerkkejä on helppo löytää.

Sheikki Mansour on räätälöinyt Manchester Citylle kotimaastaan eli Yhdistyneistä Arabiemiriittieistä satojen miljoonien sponsorisopimukset, joihin Uefan on vaikea puuttua. Rahaa tulee lentoyhtiöltä ja kolmelta maan hallituksen omistamalta yritykseltä. Sheikki itse sattuu olemaan myös ministeri ja kuningashuoneen jäsen.

Uefan ranskalaisen puheenjohtajan Michel Platinin kiusaksi Ranskassakin osataan. Pariisilaisten ylpeys PSG on monilla tavoin kytköksissä Qatariin, jonka virallinen investointiyhtiö omistaa seuran. Zlatanin ja kumppaneiden palkanmaksu on turvattu, sillä PSG on juuri tehnyt 200 miljoonan euron sponsorisopimuksen Qatarin turismia markkinoivan yrityksen kanssa. Kaikki hyvin, sillä raha ei tule nimellisesti omistajalta, vaikka taskut löytyvät samoista housuista!

Platinia kiusattiin viikko sitten Mestarien liigan arvontatilaisuudessa kysymyksillä Monacosta. Seura nousi täksi kaudeksi takaisin Ranskan ylimmälle sarjatasolle ja osti sen kunniaksi pelaajia yli sadalla miljoonalla eurolla. Falcao ja Carvalho houkuttelevat varmasti puolityhjiin katsomoihin aiempaa enemmän väkeä, mutta Monacon tuottojen on vaikea nähdä lähitulevaisuudessa peittävän läheskään menoja. Sen tietää myös Platini, joka siirsi ongelman kevääseen, jolloin tiedetään, kolkutteleeko Monaco Uefan sarjoihin.

Nähtäväksi jää, riittääkö kantti!

Asianajajat liikkeellä

Uefan määräämää talouskuria ei yritetä kiertää vain vippaskonsteilla. Lakikirjallakin heristellään ja Euroopan jalkapalloliittoa syytetään EU:n kilpailusäännösten rikkomisesta.

Pisimmällä on belgialainen jalkapalloagentti Daniel Striani, joka on ehtinyt jo nostaa taistelulipun Uefaa vastaan. Striani lähtee siitä olettamuksesta, että Uefan tarkoitus toteutuu ja seurat joutuvat väistämättä kiristämään vyötään.

Tämä johtaisi pienempii siirtokorvauksiin ja palkkoihin. Pelaajien ansiot putoaisivat ja niin vähenisivät myös komissiot, joita agentit laskuttavat kaikista diileistään.

Striani on saanut asianajajakseen saman lakimiehen, joka hoiti aikoinaan niin sanotun Bosman-jutun voitokkaaseen päätökseen. Se lavensi merkittävästi yksittäisten pelaajien oikeuksia eurooppalaisilla siirtomarkkinoilla.

Uefan tämän kertaiselle syntilistalle on kasattu niin työvoiman, pääoman kuin palveluidenkin vapaan liikkumisen rajoittaminen. Bosman-jutun käsittely vei vuosia, eikä tästä taatusti tule yhtään nopeampaa. Reilun taloudenpidon säädöstö koostuu 90 sivusta, ja tarvitsee vain vilkaista sitä, kun tietää, että hiuksien halkaisijoille riittää työmaata.

Perinteiset pärjäävät aina

Yritetään, mitä yritetään, mannerlaatat eivät hevin liiku. Uusien tulokkaiden on vaikea nousta kärkikahinoihin eurooppalaisissa liigoissa. Vakiintuneet seurat ovat luoneet itselleen jalustan, jolta niitä on vaikea suistaa.

Raha tulee aina rahan luo. Vaikka seurat ostavat pelaajia kalliilla, ne voivat myydä niitä vieläkin kalliimmalla. Tämä raha tulee jalkapallosta ja läpäisee Uefan seulan.

Taloudellinen takuu tulee myös jalkapalloilun televisiosopimuksista. Hinnat ylittävät talonpoikais- ja urbaanijärjen, sillä esimerkiksi Valioliigan seurat saavat kolmivuotisesta sopimuksesta kuusi miljardia euroa. Tämä on tietysti mahdollista vain siksi, että ihmiset ovat valmiita maksamaan maksukorteistaan, sillä ei televisioyhtiö BSkyB:kään tee tappiota.

Huippujalkapallo myy hyvin eri puolilla maailmaa, eikä kiinnostuksen hiipumisesta ole merkkiäkään. Täyttä on stadioneillakin, vaikka lippujen hinnat osoittavat ylöspäin. Kalliit istuimet tarkoittavat, että katsojien sosioekonominen rakenne on vähitellen muuttunut.

Työmiehen palkoilla ei kaikkien seurojen kausikortteja ostella. Mutta fanittaminen television äärellä onnistuu paremmin.

Kari Mänty