Olympian renkailla: Nurmikin esillä hiihtovoitossa

Kolmansiin talvikisoihin Yhdysvaltojen Lake Placidiin 1932 Suomi lähetti ainoastaan seitsemän urheilijaa, joista yhden – taitoluistelija Marcus Nikkasen – vasta sen jälkeen, kun hän itse suostui maksamaan matkansa.

Kuva: KOK

Jo edellisissä kisoissa St. Moritzissa Nikkanen oli kovasta kuumeesta huolimatta kuudes, mutta nyt ”omakustantaisesti” Lake Placidissa hän ylsi neljänneksi.  Sijoitus on edelleen suomalaisten taitoluistelijoiden paras olympiakisojen yksinluistelussa, kuten joissakin lähteissä on ilmaistu.

Nikkanen oli mukana myös seuraavissa olympiakisoissa Garmisch-Partenkirchenissa ja sijoittui seitsemänneksi. Kolmien olympiakisojen taitoluistelija on jäänyt kuitenkin kovin tuntemattomaksi suomalaisessa urheiluhistoriassa siitäkin huolimatta että sotien jälkeen hän oli arvostettu valmentaja Yhdysvalloissa New Yorkissa ja perusti myöhemmin Torontoon Kanadaan valmentajille tarkoitetun taitoluistelukoulun. Vielä 1970-luvun alussa hänen valmennettaviinsa kuului vuonna 1976 olympiakultaa luistelut Dorothy Hamill. Nikkanen muutti 1970-luvun lopussa takaisin Suomeen ja kuoli vuonna 1985 Helsingissä 81-vuotiaana.

Lake Placidin olympiakisojen jälkeen Marcus Nikkanen esiintyi Helsingissä näytöksessä yhdessä norjalaisen Sonja Henien kanssa. Henie voitti Lake Placidissa toisen kultamitalinsa. Kaikki tuomarit pitivät nyt Henietä ykkösenä, myös Yhdysvaltojen oma tuomari, joka edellisissä kisoissa vielä näki oman luistelijansa parhaaksi. Kisojen jälkeen Henie ja etenkin hänen perheensä suunnittelivat jo ammattilaisuraa, mutta omalla päätöksellään Sonja jatkoi amatöörinä vielä seuraaviin olympiakisoihin.

Suomen seitsemästä urheilijasta viisi oli Lake Placidissa hiihtäjiä, mäkihypyssä ja yhdistetyssä ei suomalaisia ollut mukana lainkaan. Nikkasen ja hiihtäjien lisäksi mukana oli yksi pikaluistelija, Ossian (Ossi) Blomqvist, joka karsiutui kolmella matkalla alkuerissä. Lake Placidin erikoisuus pikaluistelussa oli nimittäin yhteislähtö, jossa yhdysvaltalaiset, kanadalaiset ja norjalaiset omina joukkueinaan pelasivat tietysti yhteen, eikä yksinäisenä suomalaisena Blomqvistilla ollut mahdollisuuksia. Yhteislähtö on mainittu syyksi myös siihen, ettei viisinkertainen kultamitalisti Clas Thunberg lähtenyt mukaan kisoihin lainkaan. 

”Omat koirat” taisivat purra

Yhteislähdössä Lake Placidissa luisteltiin viiden tai kuuden miehen ryhmissä ensin alkuerät ja sitten finaalit eri matkoilla. Pitemmillä matkoilla oli myös sääntö että jokaisen luistelijan pitää vuorollaan olla erässä vetämässä, mikä johti hylkäyksiin ja jopa erien uusimiseen. Pikaluistelu oli muille paitsi yhdysvaltalaisille enemmän sirkusta.

Vancouverin 2010 kisoihin valmistuneessa yhdysvaltalaisessa talvikisakirjassa tiedetään että aikanaan Yhdysvaltojen kiertueella yhteislähtöihin tutustunut Clas Thunberg arvasi että mahdollisuus menestyä ja lyödä yhdysvaltalaiset oli ainoastaan useampien luistelijoiden yhteistyöllä. Kirjan mukaan Thunberg oli yrittänyt muilta eurooppalaisilta, ennen muuta norjalaisilta löytää tukea ja kun se ei onnistunut, Thunberg päätti jäädä pois kisoista. Suomessa Thunberg oli tuominnut koko touhun ”humpuukiksi, jossa vain tönitään ja revitään vaatteista, eikä itse asiassa luistella vaan juostaan”. Taustalla oli kuitenkin toinen, painavampi syy.

Thunberg oli Lake Placidin aikaan jo 39-vuotias, mutta vahvasti kuitenkin aikeissa luistella vielä olympiakisoissa. Hän oli jopa aiemmin anonut Luisteluliitolta ”elatusapua” perheelleen 4500 markkaa, jotta olisi voinut oleskella ennen kisoja kuukauden laman vaivaamassa Yhdysvalloissa. Hän ei halunnut urheilla perheensä kustannuksella. EM-kisoihin Davosiin, josta Thunbergin piti jatkaa olympiakisoihin, tuli kuitenkin tieto että anomus Suomessa oli hylätty.

Thunberg jätti matkan kesken, palasi Suomeen ja palautti matkalippunsa. Samalla hän sai kuulla että oli jo saanut vuoden kilpailukiellon ”vajottuaan ammattilaisuuteen”; vihamiehet olivat kaiken lisäksi lisänneet Thunbergin anomukseen ykkösen eteen, jotta summa tuntuisi riittävän ”ammattimaiselta.” Näin ”Jääkenttien Nurmen” ura itse asiassa loppui ammattilaisuuteen tai ammattilaissyytöksiin, kuten kävi sitten saman vuoden kesällä olympiakisoissa Paavo Nurmellekin.

Yhdysvaltalaiset ja ennen kaikkea kaksi heistä hallitsi Lake Placidin yhteislähtökilpailua.  John A. Shea voitti 500 ja 1500 metriä, Irving Jaffee, edellisten St. Moritzin kisojen jään sulamisen vuoksi keskeytetyn 10 000 metrin nopein, sekä 5000 että 10 000 metriä.

Lake Placidin kisojen jälkeen Shea lopetti amatööriluistelun ja hyväksyi 500 dollarin palkkion esiintymisestä savukemainoksessa. Hänen poikansa Jim edusti Yhdysvaltoja maastohiihtäjänä vuoden 1964 Innsbruckin kisoissa ja pojanpoikansa Jim junior pääsi mukaan kelkkailijana vuoden 2002 Salt Lake cityn kisoihin. Tuolloin 91-vuotias John Shea odotti näkevänsä pojanpoikansa suorituksen, mutta sai surmansa vajaata viikkoa ennen kisoja rattijuopon yliajamana.

Pitemmillä matkoilla Lake Placidissa voittanut Irving Jaffee puolestaan joutui laman aikana panttaamaan molemmat kultamitalinsa. Kävi kuitenkin niin onnettomasti että lama vei mukanaan myös panttilainaamon, eikä Jaffee koskaan enää nähnyt kultamitaleitaan.   

Suomen ensimmäinen hiihtokulta

Luistelijoiden lisäksi Suomen pieneen olympiajoukkueeseen kuului viisi hiihtäjää. Yli valtameren mentiin ja koko laivalla oli ainoastaan kaksi, jotka eivät merisairaudesta kärsineet. Erityisen vähän siitä kärsi Veli Saarinen, kalastaja Suomenlahdelta, mutta raporttien mukaan myös samalta seudulta kotoisin ollut Väinö Liikkanen ”esiintyi laivan ruokapöydässä”. Molemmat mainitaan myös laivan ”häiriköiksi” riuhtoessaan 300 metrin lenkkiä kannella kiusaten näin merisairaita kanssamatkustajia.

New Yorkissa riitti suomalaisten siirtolaisten juhlia ja siellä tavattiin myös yli kuukauden Lake Placidissa ruotsalaisten siirtolaisten kustannuksella harjoitellut naapurimaan toivo Sven Utterström. Tämän mukaan lumet olivat aika vähissä Lake Placidissa. Vähän ennen kisoja lunta tuli kuitenkin sen verran että avajaisissa marssittiin valkoisissa puitteissa ja silloinen New Yorkin osavaltion kuvernööri Franklin Delano Roosevelt julisti kisat avatuiksi.

Avausmatka oli 18 kilometriä, jolla Veli Saarinen nosti pykälällä edellisten kisojen sijoitustaan ja otti pronssia. Utterström voitti ja ilmoitti että 50 kilometriä on turha edes hiihtää, koska ”hän on silläkin varma voittaja”. Ruotsalainen ei myöskään suostunut edes kättelemään Saarista, joka kaiken tämän jälkeen lähti viidelle kympille ”täynnä kiukkua.”.  Koko kisa oli kuitenkin uuden lämpöaallon vuoksi lähellä jäädä hiihtämättä, mutta jollain ihmeen tavalla järjestäjät onnistuivat loihtimaan kaksi lähes hiihdettävää lenkkiä, osin kyllä hiihdettiin nurmella, joten nurmikin oli siis mukana Suomen ensimmäisessä hiihdon olympiakultamitalissa. Kahden lenkin yhteispituus oli kaiken lisäksi 56 kilometriä!

Kiukku ja mahdottomalta tuntuvat lujavauhtiset 84 kilometrin kauppareissut Martinsaaresta Haminaan yhdessä Liikkasen kanssa toivat kuitenkin Saarisella kultamitalin. Liikkanen hävisi vain 20 sekuntia, ruotsalainen Utterström jäi lopulta kuudenneksi ja voitti niukasti Lappalaisen veljeksistä Taunon. Martti Lappalainen, joka oli ollut 18 km:llä Saarisen jälkeen neljäs, keskeytti. Viides suomalaishiihtäjä Valmari Toikka oli 18 km:llä seitsemäs.

Historiaa on sekin että 50 km:n hiihdon jälkeen Helsingin Sanomat otti kymmenen minuutin puhelun Yhdysvaltoihin. Tiettävästi Eljas Erkko oli seisonut toimittajan vieressä valvomassa että ei puhuta liian pitkään tai sellaisia mitkä turhaan lisäävät laskua!

Kultamitali kesällä ja talvella

Kelkkailussa Yhdysvallat voitti nelimiehisellä kultaa ja mukana miehistössä oli muuan Edward ”Eddie” Eagan , joka 12 vuotta aiemmin Antwerpenin kesäkisoissa oli voittanut nyrkkeilyn raskaan keskisarjan. Eagan on edelleen ainoa urheilija, jolla on kultamitali sekä talvi- että kesäkisoista.

Lake Placidissa 1932 mukana oli ainoastaan 252 urheilijaa 17 maasta, kun neljä vuotta aiemmin Sveitsissä määrät olivat 463 ja 25. Jääkiekossakin maailmanlaajuinen lama rajoitti osanottavat maat neljään. Kanadan ja USA:n kanssa pelasivat Saksa ja Puola. Kanada voitti.