Ilmiö: Salibandyä ja sambaa suomalaiseen tapaan

Yle Urheilu haisteli kansainvälistä salibandytunnelmaa Tampereella järjestetyssä Champions Cupissa.

Sisääntulo sambaryhmän saattelamana on näyttävä. Kuva: IFF

Matka tutusta ympäristöstä tuntemattomaan on lyhyt, sillä Hakametsän jäähallin uumenista Tampere-areenaan on matkaa vain parkkipaikan ja alikulkutunnelin verran. Areena isännöi salibandyn Champions Cupia ja sen huomaa jo kävelymatkalla, kun tutut tuotemerkit vilahtelevat ihmisten vaatteissa.

Halli on aiemmin tuttu lentopallosta, mutta nyt heti sisään astuttua paljastuu erilainen atmosfääri. Lipunmyyntitiskiltä löytyy tukku ystävällisiä ihmisiä, jotka ohjaavat toimittajan ripeästi toiminnanjohtaja Pasi Peltolan luo.

Mr. Classiciksi myöhemmin illalla tituleerattu Peltola näyttää kärsivän hieman turnausväsymyksestä. 43-vuotissyntymäpäiviään viettävän miehen silmät kirkastuvat kuitenkin välittömästi, kun puhe kääntyy salibandyyn.

- Maailman parhaat seurajoukkueet pelaavat täällä kansainvälisen salibandyliiton alaisessa turnauksessa, missä on järjestäjänä maan lajiliitto sekä seura, tässä tapauksessa Classic. Täällä on Suomen, Ruotsin, Tshekin ja Sveitsin mestarit miehistä ja naisista sekä kakkoskategoriasta Norjan mestari naisissa ja Latvian mestari miehissä, Peltola taustoittaa.

Olemme huomattavasti edellä Ruotsin viime vuoden määriä.

Pasi Peltola

Turnausta on takana kaksi päivää ja yleisöä on Peltolan mukaan riittänyt. Perjantai-illaksi hän odottaa vielä kasvavaa lukemaa.

- Olemme huomattavasti edellä Ruotsin viime vuoden määriä. Keskiviikkona Classicin pelissä oli noin 1200 eli meidän keskiarvon luokkaa. Eilen ei ollut Classicin peliä, niin pääsimme parhaillaan 700 tasoon.

Kysyttäessä Peltola listaa iltaa ajatellen seurattaviksi asioiksi muun muassa tapahtuman perheystävällisyyden ja sambateeman. Jokaiselle riittää jotakin tekemistä ja esimerkiksi lapset saavat tuoda tapahtumaan mukanaan pallon ja mailan.

- Harvoin näkee, että jääkiekkopeliin mennään jääkiekkomailan kanssa tai koripallopeliin koripallon kanssa. Pyrimme vähän rikkomaan tuota moodia, Peltola kertoo.

Suomalaisia tapoja

Sambaryhmä ja savu saattelevat tamperelaisen Classicin sekä tshekkiläisen SC WOOW Vitkovicen sisään. Piippuhyllyllä valkoisiin sonnustautunut sambaryhmän rumpuosio hakkaa rytmikkäästi tahtia ottelun alkaessa. Panoksena on välieräpaikka viikonlopulle.

Peltolan odottamaa kasvua ei yleisömäärissä nähdä, sillä paikalla on arviolta saman verran yleisöä kuin keskiviikkona. Suomalaisyleisö saa kuitenkin syyn juhlia ensimmäisen kerran jo reilun minuutin jälkeen, kun Niko Juhola rokottaa ylivoimalla. Vajaan kymmenen hengen tshekkiläispoppoo yrittää vielä luoda omiinsa uskoa maalin jälkeen.

Suomalaiseen tapaan avausmaali jää monelta väliin, kun väkeä virtaa katsomoon vielä avauserän puolivälissäkin. Samaan tapaan monelta jää myös erän lopussa näkemättä, kun Sami Nyman iskee 3-0-lukemat vajaa minuutti ennen erätaukoa. Jotain yhteneväisyyksiä muihin suomalaislajeihin siis ainakin löytyy.

Hallin ulkopuolelta löytyy myös jotain muuta tuttua. Vaalean teltan sisältä heijastuu lämpöä ja kaiuttimista kuuluu urheiluministerin haukkumaa Cheekiä. Tälle yleisölle sekin tuntuu kelpaavan. Erätauolta happihyppelylle tulleet katsojat muodostavat lyhyehkön jonon kaljatiskille. Ilmassa leijuu vieno pyttipannun tuoksu.

Jokaiselle jotakin

Takaisin sisään astuessa juniorit hakkaavat innoissaan palloa maaliin laukaisukilpailussa. Tutkalukemat kiinnostavat tietysti kaikkein eniten. Vieressä osa askartelee itselleen omaa kannatuskylttiä. Pinkki on hallitseva väri.

Toisen erän alkaessa seuraan tarkemmin Classicin fanikatsomoa. Ilahdun, kun osasto koostuu pääosin seuran omista pikkujunioreista. Toisin kuin esimerkiksi osassa veikkausliigaseuroja, täällä omat juniorit tunnistavat varmasti lähes koko edustusjoukkueen.

Jääkiekkokin kiinnostaa, mutta henkilökohtaisesti pidän salibandystä enemmän.

Jaana Tikkanen

Pikkunappuloiden keskellä istuu myös Jaana Tikkanen, joka on tullut illan otteluun jälkikasvunsa kanssa. Hän kertoo perheensä seuraavan myös jääkiekkoa, mutta silti he valitsivat perjantai-iltana salibandyn vieressä pelattavan Ilves-HIFK-ottelun sijaan.

- Vanhempi poikani pelaa Classicissa, mutta salibandy kiinnostaa myös muuten. Jääkiekkokin kiinnostaa, mutta henkilökohtaisesti pidän salibandystä enemmän. Nämä tapahtumat sopivat hyvin myös perheelle, Tikkanen sanoo.

Samaa mieltä on myös tapahtuman seremoniamestarina toimiva Paula Äijänen, joka villitsee aika ajoin yleisöä kultainen hilehattu päässään.

- Täällä on ollut ihan hyvä tunnelma ja tapahtuma on mielenkiintoinen. Jokaiselle löytyy jotakin, kun vanhempi väki voi käydä ulkona teltassa ja lapsille on erilaisia aktiviteetteja sisällä, Äijänen kertoo.

- Aamulla oli eritoten mukavaa, kun oli paljon lapsia. Niiden kanssa leikin ja heitin aaltoja. Osa pyysi minulta jopa nimmareita, hän jatkaa.

Kansainvälistä meininkiä

Peli on varsin yksipuolinen ja ratkeaa kotijoukkueen eduksi aikaisessa vaiheessa. On siis hyvin aikaa seurata mitä kaukalon ulkopuolella tapahtuu. Äijänen vinkkaa, että myös maajoukkueen johto on paikalla. Katse kiinnittyy päädyn piippuhyllyyn, jossa useampi pukumies istuu ja kirjoittaa muistiinpanoja.

Toisella erätauolla Äijänen haastattelee Classicin maalivahtia Pekka Niemistä, joka lupaa pelaavansa nollapelin. Kolmannessa erässä yleisön suurin jännityksen aihe onkin veskarin nollapeli, joka lopulta toteutuu kotijoukkueen voittaessa peräti 9-0-lukemin.

Sambaryhmä toi mukavan lisämausteen, itsekin jammailin heidän rytmeissään mukana.

Maalivahti Pekka Nieminen

Nieminen palkitaan ottelun parhaana pelaajana ja häntä haastatellaan kansainvälisessä lehdistötilaisuudessa englanniksi vain hetki ottelun jälkeen. Osa yleisöstä jää kuuntelemaan suosikkinsa juttuja, jotka ovat myös lontooksi varsin korkealentoisia.

- Tunnelma oli hyvä ja yleisö oli hyvin mukana tasoeroista huolimatta. Lisäksi sambaryhmä toi mukavan lisämausteen, itsekin jammailin heidän rytmeissään mukana, Nieminen miettii virallisen osuuden jälkeen.

Lähes tismalleen samanaikaisesti sambaryhmä marssii yhdessä letkassa sisään suurempaan tilaan ja aloittaa esityksensä. Kaikki on siis tämän illan osalta nähty. Kaljateltan ohi kohti parkkipaikkaa marssiessa kuulen yhä Cheekin soivan lämpimässä teltassa.

Kiirehdin autolleni huomatessani, että Ilveksen ja HIFK:n välinen SM-liigakamppailu on yhä käynnissä. Ruuhkan välttäminen on iloinen yllätys. Ottelu päättyy lopulta vasta voittomaalikilpailun jälkeen kotijoukkueen voittoon. Tunnelma on kuulemma ollut paras moniin vuosiin. Alikulkutunnelissa mieleeni putkahtaa yksi kysymys.

Mitähän Raimo Summanen sanoisi pressitilaisuuden jälkeisestä sambakarnevaalista?