Olympian renkailla: Kun Neuvostoliitto kartoitti menestystään…

Toinen maailmansota keskeytti talviolympialaiset yli vuosikymmeneksi. Kun talvikisat järjestettiin soden jälkeen ensimmäisen kerran vuonna 1948 Sveitsin St. Moritzissa, ne olivat todellakin voittajien kisat.

Kuva: KOK

Norja oli hallinnut ennen toista maailmansotaa käytyjen talviolympiakisojen mitalitilastoja. Ylivoimaistakin parempi se oli ollut yhdistetyn kilpailussa ja vienyt siinä kaiken, kultaa, hopeaa ja pronssia niin Chamonix`ssa, St.Moritzissa kuin Lake Placidissa ja Garmisch-Partenkirchenissäkin - neljä kolmoisvoittoa peräkkäin.

Sodan jälkeen kun olympialiike aloitti ilman sodassa hävinneitä kisojen elvyttämisen ja talviurheiluväki kokoontui toistamiseen St. Moritzissa Sveitsissä, suomalaiset Heikki Hasu ja Martti Huhtala tekivät todellista historiaa voittamalla yhdistetyn kultaa ja hopeaa. Ja mikä silloin hienointa, paras norjalainen Eilert Dahl oli vasta kuudes edellään vielä kolmaskin suomalainen, viidenneksi sijoittunut Olavi Sihvonen!

Liekö ollut suomalaisten salainen ase, Esa ”Rasva-Rossi” Rossin kehittämä Kiva-voide, jota suksen pohjissa saavutettiin useita suuria voittoja. Kerrotaan että yhdistetyn kultamitalinsa jälkeen Heikki Hasu oli ”oikein taksilla” käynyt Kymenlaaksosta Helsingissä kiittämässä Rossia hyvistä voiteista. Rossia, joka oli varsin ristiriitainen hahmo suomalaisessa hiihdossa 1930-luvulta lähtien, kiitokset varmasti lämmittivät.

Rossi oli paitsi voidetehtailija myös hiihdon mesenaatti, jonka tallissa hiihtäjät menestyivät erityisesti ennen sotia, mikä aiheutti säröjä hiihdon päävalmentajaksi vuoden 1936 olympiakisojen jälkeen tulleeseen Veli Saariseen, Suomen ensimmäiseen hiihdon olympiavoittajaan vuoden 1932 kisoista. Vuoden 1936 kisoissa Saarinen oli ollut Saksan valmentaja ja joutunut opettamaan saksalaisille hiihtäjille jopa saunomisen alkeita; nämä kun olivat kuolla ensimmäisellä kerralla häkämyrkytykseen. Useat Rossin hiihtäjät kaatuivat sodassa.

Heikki Hasun voitto yhdistetyssä jäi Suomen ainoaksi kultamitaliksi St. Moritzin toisissa kisoissa. Urheilijoita mukana oli kaikkiaan 668 yhteensä 28 maasta. Norja oli edelleen paras maa, mutta joutui jakamaan nyt sijan myös kymmenen mitalia saavuttaneen Ruotsin kanssa (4+3+3) – kymmenen mitalia oli myös isäntämaalla, mutta yksi kultamitali vähemmän (3+4+3).  Suomi putosi kahdeksanneksi kuudella mitalilla (1+3+2).

Yhdistetyn mitalien lisäksi hiihdosta tuli viestin hopea. Aika yllättäen vietissä eivät olleet mukana yhdistetyn mitalistit, eikä nimenomaan Hasu, joka kuitenkin oli erikoismatkalla 18 kilometrillä paras suomalainen, neljäs. Hopeaa tuli joukkueella Lauri Silvennoinen, Teuvo Laukkanen, Sauli Rytky, August Kiuru, joiden luetteleminen tuosta vaan saattaisi olla urheilukysymysten valioita ainakin vaikeusasteeltaan. Hiihtomitaleihin kuului toki Benjamin Vannisen pronssi 50 km:llä. Veljensä Pekka oli neljäs.

Loput kaksi mitalia tulivat pikaluistelusta ja nyt nimenomaan pisimmältä matkalta, 10 000 metriltä, jolta Lassi Parkkinen nappasi hopean ja Pentti Lammio pronssin.

”Hävinneet älkää vaivautuko”

St. Morizilla oli aikaa vajaa kaksi vuotta, aika tarkkaan ottaen vain 18 kuukautta järjestää ensimmäiset sodan jälkeiset olympiakisat. Kisat myönnettiin tai pitäneen sanoa työnnettiin sinne, koska siellä oli kisattu jo vuonna 1928. Suurempi syy oli kuitenkin se että sodan aikana Sveitsi oli ollut puolueeton maa.

Mukana kisoissa eivät olleet sodan suurimmat häviäjät Saksa ja Japani. Monissa kirjoituksissa todetaan että ne eivät osallistuneet tai jäivät pois kisoista. Todellisuudessa häviäjiä ei kisoihin kutsuttu. Voittajista mukana ei ollut Neuvostoliitto, joka kuitenkin lähetti Sveitsiin kymmenhenkisen tarkkailijaryhmän. Ryhmän tehtävänä oli arvioida miten hyvin neuvostoliittolaiset urheilijat olisivat voineet menestyä kisoissa. Suurvallalle ei silloin ollut tärkeintä vain osanotto, jos on nykyisinkään.

St. Moritzissa tuli myös alppihiihto täydellä vauhdilla mukaan olympiakisoihin. Kiistat hiihdonopettajien olympiakelpoisuudesta olivat jääneet sotia edeltäneeseen aikaan. Nyt kilpailtiin miehissä ja naisissa kolmessa lajissa eli syöksyssä, pujottelussa ja alppiyhdistetyssä, joka oli ollut ainoa laji edellisissä kisoissa Garmisch-Partenkirchenissä. Ja mukana oli heti alusta lähtien myös suomalaisia, Pentti Alonen ja Aimo Vartiainen; Alosen paras sijoitus oli alppiyhdistetyn 28 sija, Vartiaisen pujottelun 21:s.

St. Moritzissa loppui myös kaikissa kisoissa mukana olleen sotilaspartiohiihdon olympiahistoria. Se oli ollut Lake Placidia (1932) lukuun ottamatta mukana kaikissa aikaisemmissa kisoissa näytöslajina ja aina Suomi oli ollut kisan toinen: edelle ehtivät eri kisoissa järjestyksessä Sveitsi, Norja ja Saksa. Muistettava kuitenkin on että 2000-luvulla ensimmäisten Chamonix´n kisojen sotilaspartiohiihto sai olympia-arvon ja Suomi virallisesti hopeaa postuumisti, muut jäivät näytöslajeiksi.

Toiseksi Suomi sijoittui myös vuonna 1948 St. Moritzissa, nyt edelle ehti jälleen Sveitsi. Suomen joukkueessa oli mukana muuan Vilho Ylönen, joka ampui myöhemmin kesäkisoissa hopealle ja pronssille. Ylösen nimen näkee usein kun kysytään sekä talvi- että kesäkisojen mitalisteja. Ylösen talvimitali kuitenkin on siis näytöslajista. Postuumi-sanaa voidaan sotilaspartiohiihdosta olympiakisoissa puhuttaessa kyllä käyttää, sillä St. Moritzissa siinä kilpailtiin näytösluonteisesti viimeistä kertaa. Sotilaspartiohiihtoa voidaan kuitenkin pitää ainakin esiasteena ampumahiihdolle, joka ilmestyi olympialajiksi vuonna 1960.

Taitoluistelussa Yhdysvallat sai St. Moritzissa ensimmäisen olympiavoittonsa (Richard Button) ja jääkiekon voitti ”yllättäen” Kanada. Edellisissä kisoissa kummastuttaneet britit olivat nyt viidensiä.

Kolmas kertaa tuskin tulee

St. Moritz on yksi kolmesta kaupungista, joka on järjestänyt kahdesti talviolympiakisat; kaksi muuta ovat Lake Placid ja Innsbruck. Aika ajoin on Sveitsissä heitelty ajatusta kolmansien kisojen hakemisesta St. Moritzin järjestettäväksi.

Viimeisin yritys tehtiin joitakin vuosia sitten, kun St. Moritzissa heräteltiin ajatusta hakea vuoden 2022 kisoja yhdessä Davosin kanssa; tavallaan jaetut kisat, mutta kuitenkin samassa maassa, jopa samassa läänissä, joita Sveitsissä kantoneiksi kutsutaan. Homma tyssäsi kansanäänestykseen. Graubündenin kantonin asukkaat sanoivat tylysti nein olympiahaaveille. Kaksien aikaisempien kisojen mahdollinen perinne hukkui kerralla niihin vaatimuksiin, joita myös nykyaikaiset talviolympiakisat asettavat jo taloudellisestikin.

Kahdet vuosien 1928 ja 1948 tuskin nekään jäävät kovin hyvin muistiin. St. Moritzin taitaa nykyaika tuntea paremmin James Bond-elokuvista, joissa Ian Flemingin luoma hahmo laskettelee aika usein idän puolen pahiksia karkuun alppirinteillä. Fleming itse oli niin ihastunut alppeihin, St. Moritziin ja lasketteluun että teki Bondin äidistäkin sveitsiläisen.

”Luonnollista” oli myös että Bondin äiti Monique Delacroix sai surmansa skottilaisen Andrew miehensä, Bondin isän kanssa juuri kiipeillessään Sveitsin vuorilla.