Olympian renkailla: Lydian ja Veikon juhlat

Oslon vuoden 1952 kisoissa naiset pääsivät ensimmäistä kertaa mukaan olympialaduille. Olympiahistorien ensimmäinen naisten hiihtokulta meni Suomen Lydia Widemanille. Veikko Hakulisen 50 km:n voittoaika oli legendaarinen 3.33.,3.

Kuva: KOK

Kaikissa aikaisemmissa talvikisoissa mitalitilaston kärjessä juhlinut Norja halusi järjestää talviolympiakisat jo 1930-luvulla, mutta unelma toteutui vasta 1952 Oslossa. Cortina ja Lake Placid jäivät Oslon varjoon, koska Norjalle haluttiin antaa kisat, jotta maa sai näin osoittaa olevansa toipumassa toisen maailmansodan haavoista.

Aluksi norjalaiset suhtautuivat kielteisesti erityisesti Saksan kutsumiseen uudelleen olympiaperheeseen. Natsimiehityksen muistot olivat yhä kipeitä, jopa niin syvällä olivat haavat että Norja jätti pois joukkueestaan pikaluistelijan, jolla tiedettiin olleen myötämielinen suhtautuminen natsimiehittäjiin.  Lopulta norjalaiset kuitenkin taipuivat ja hyväksyivät Länsi-Saksan ja Japanin mukaan. Itä-Saksalle tarjottiin lisäksi mahdollisuutta tulla kisoihin yhdistetyssä Saksojen joukkueessa, mutta Itä-Saksa ei halunnut. Länsi-Saksa vei Oslossa molemmat kelkkailut (2- ja 4-miehen kelkat).

Poissa oli edelleen myös edellisissä kisoissa ”vakoilemassa” käynyt Neuvostoliitto, jolla oli kuitenkin tarkoitus lähettää Osloon jääkiekkojoukkue. Neuvostoliitto kuitenkin vähän myöhästeli, eikä ehtinyt liittyä ennen kisoja kansainväliseen jääkiekkoliittoon. Tällainen oli virallinen tieto, mutta varsinainen syy todennäköisesti oli tragedia; vuonna 1950 lähes koko Neuvostoliiton jääkiekkomaajoukkue sai surmansa lento-onnettomuudessa, mistä tieto tuli länteen vasta vuosia myöhemmin.

Oslossa syntyi arveluttavaa jääkiekkohistoriaa. Historiaa tuskin oli se että Kanada voitti vaikka joutuikin tyytymään USA:ta vastaan tasapeliin. Historiaa teki kolme USA:n joukkueen pelaajaa, Joe Czarnota, Ken Yackel ja Andre Cambucci. Tämä kolmikko pelasi enemmän miestä kuin kiekkoa ja sen verran sääntöjen vastaisesti, joku on kirjoittanut että jopa rajun törkeästi, että kolmikko istui enemmän rangaistusaitiossa kuin mukana olleiden kahdeksan joukkueen muut pelaajat yhteensä.

Suomikin oli mukana ensi kertaa, voitti Saksan ja Norjan ja sijoittui lopulta seitsemänneksi. Mukana oltiin myös näytöslajissa jääpallossa, jossa Suomi voitti Norjan, Norja Ruotsin ja Ruotsi Suomen niin että maalierolla Suomi oli se kolmas.

Naiset ensi kertaa olympialadulla

Oslon kisoissa Suomi oli hiihtomaailman eittämätön ykkönen. Hiihdon kymmenestä mitalista peräti kahdeksan ojennettiin suomalaisille. Ensimmäistä kertaa naiset saivat kilpailla olympialaduilla, matkana oli kymmenen kilometriä ja kuuden parhaan joukossa oli neljä suomalaista: Sirkka Polkunen oli viides, Siiri Rantanen pronssilla ja Mirja Hietamies hopealla.  Olympiavoittajaksi ensimmäisenä naisena hiihti Lydia Wideman sekuntia vaille minuutin nopeampana kuin Hietamies.

Miesten hiihdossa henkilökohtaisilla matkoilla Tapio Mäkelä voitti pikamatkan (18 km) hopeaa ja Paavo Lonkila pronssia ja 50 kilometrillä Eero Kolehmainen hopeaa. Olympiavoittajaksi nousi ensimmäisissä olympiakisoissaan Veikko Hakulinen 50 km:llä, jolla hänen voittoaikansa 3.33,3 on yksi urheiluhistorian tunnetuimmista luvuista – tosin ihan oikeasti se taisi olla 3.33,2, mutta jostain syystä se pyöristettiin. Tämä mieltä oli ainakin Hakulinen itse.

Yhteistä näillä kahdella suomalaisella Oslon olympiavoittajalla, Lydia Widemanilla ja Veikko Hakulisella löytyy karsinnasta kisoihin; molemmat olivat nimittäin lähellä jäädä kisajoukkueen ulkopuolelle!

Vilppulassa syntynyt Lydia oli jo kertaalleen lopettanut sodan jälkeen hiihtämisen, mutta innostui uudelleen siskonsa Tyynen noustua Suomen huipulle. Tyyne puolestaan lopetti ennen Oslon kisoja, mutta Lydia jatkoi, koska naisten hiihto oli ensimmäistä kertaa olympiakisojen lajina.  Lumeton talvi etelässä ja kiireet ensimmäisen lumileirin aikana johtivat kuitenkin siihen että Lydia saapui ensimmäiseen olympiakatsastukseen Sotkamoon hiihtämättä sitä ennen metriäkään. Hän jäi viidenneksi Siiri Rantasen voittaessa.

Sotkamon karsinnassa epäonnistui myös Veikko Hakulinen ja oli 40 kilometrin karsinnassa vasta seitsemäs. Karsintaa jouduttiin lyhentämään 50 km:stä pakkasen vuoksi. Todennäköisesti juurikaan ei lohduttanut se että hänen aikansa 2.22,22 on sekin jäänyt Oslon voittoaikaan peilaten myös historiaan. Seuraavat, ratkaisevat karsinnat järjestettiin Joensuussa. Hakulinen valitsi siellä suksenpohjiin aika vähän kokeillun V-voiteen ja voitti yli viidellä minuutilla. Päävalmentaja Veli Saarinen valitsi Hakulisen Osloon nimenmaan 50 km:lle. Silloin valittiin jo etukäteen eri miehet eri matkoille.

Vuonna 2010 jo 90-vuotta täyttänyt Lydia Wideman muistaa taas että olisi jäänyt olympiajoukkueen ulkopuolelle ilman jo edellisessä St. Moritzin tarinassa mainittua Esa ”Rasva-Rossia”, joka sai lopulta vähän ennen karsinnan starttia Lydian sukset luistamaan. Rossi oli ensi kiroillut kun tultiin niin myöhään apua pyytämään, veistänyt puukolla vanhat voiteet pois ja levittänyt omansa tilalle. ”Sitten juoksin lähtöpaikalle ja suoraan 10 km:n kisaan, jonka voitin. Siiri (Rantanen) keskeytti kun saavutin hänet muutaman kilometrin jälkeen”, Wideman on kertonut.

Molemmista, Lydiasta ja Veikosta tuli olympiavoittajia. Naisilla ei muuta matkaa ollutkaan ja Hakulinen oli valittu ainoastaan pitkälle matkalle, jolla hän voitti Eero Kolehmaista yli viisi minuuttia, vaikka joutui useampaan kertaan voitelemaan uudelleen kelin vaihdellessa rajusti Holmenkollenin korkeimman ja matalimman kohdan välillä. Viestiin Hakulista ei valittu.,, joukkue oli päätetty jo käytännössä ennen kisoja.  Suomi voitti viestin olympiakultaa joukkueella Heikki Hasu, Paavo Lonkila, Urpo Korhonen ja Tapio Mäkelä. Hasu saavutti yhdistetyssä edellisten kisojen kultamitalin seuraksi nyt hopeaa.

Mäkihypyssä tuleva olympiavoittaja Antti Hyvärinen oli seitsemäs, edellisenä talvena ME-hypyn (137 m) Oberstdorfissa liitänyt Tauno Luiro vasta 18:s. Vakavat sairaudet alkoivat jo kalvaa nuorta miestä, joka menehtyi reilut kolme vuotta myöhemmin. Oslossa päättyi myös suomalaisten pikaluistelijoiden pitkä mitaliperinne, norjalainen rekkakuski Hjalmar (Hjallis)  Andersen voitti kolme kultamitalia.

Pentti Alonen oli alppihiihdossa mukana toisissa kisoissaan. Pujottelun 14. sija säilyi suomen parhaana alppisijoituksena olympiakisoissa aina vuoteen 1994, jolloin Lillehammerissa Mika Marila oli 12:s niin ikään pujottelussa.

Ja vielä muuta…

Ei kovinkaan yllättäen Norjan menestys oli parasta yhä Oslossa, 16 mitalia (7+3+6), USA oli kakkonen 11 mitalilla (4+6+1) ja Suomi nousi jälleen kolmanneksi yhdeksällä mitalillaan (2+4+3).

Mukana oli kaikkiaan jo 693 urheilijaa 30 maasta. Suomen joukkueen koko oli myös mittava 75, joista varsinaisiin lajeihin osallistu 50 urheilijaa.

Miesten taitoluistelun voitti toisen kerran peräkkäin USA:n Richard Button, joka ensimmäisenä onnistui kolmoishypyssä (ritti). Suomen Kalle Tuulos, kolmiloikan olympiavoittajan veljenpoika oli 13:s. Ensimmäistä kertaa Oslon kisojen päättäjäisissä esiteltiin myös ns. Oslo-lippu, versio olympialipusta, joka on siitä asti annettu päättäjäisissä aina seuraavien kisojen järjestäjälle. Nykyisin kysymyksessä on lipusta jo uusi versio, alkuperäistä säilytetään visusti erikoislaatikossa.

Kahdeksan päivää ennen Oslon kisojen avajaisia kuoli Ison Britannian kuningas Yrjö VI, nykyisen kuningattaren isä. Kuninkaan hautajaisiin matkusti myös Norjan kuningas Haakon VII ja kisat avasi isoisänsä puolesta vasta 21-vuotias prinsessa Ranghild. Hänestä tuli näin ensimmäinen olympiakisat avannut nainen.