Suora

  • Elävä arkisto esittää
  • Närbild

Olympian renkailla: Itämeren miehet Tyynenmeren sarjassa

Vuoden 1960 olympiaisäntä Squaw Valley on yksi omituisimmista valinnoista kisajärjestäjäksi KOK:n historiassa. Suomi sai kisoista kahdeksan mitalia, joista kaksi oli kultaista.

urheilu
Squaw Valleyn kisojen juliste.
KOK

Kun Cortina d´Ambezzon pormestari luovutti vuoden 1956 olympiakisojen päättäjäisissä olympialipun seuraavien talvikisojen järjestäjälle, ei lippua vastaanottamassa suinkaan ollut uuden kisakaupungin pormestari, vaan kalifornialainen KOK:n jäsen John Garland. Squaw Valleylla ei tuolloin ollut pormestaria, ainoastaan rinteissä yksi tuoli- ja kaksi köysihissiä ja 50 huoneen motelli!

Kaliforniassa, Renon pelikaupungin ja Lake Tahoen lähellä sijaitseva Squaw Valley oli yksi omituisimmista valinnoista olympiaisännäksi KOK:n historiassa ja on sitä yhä. Squaw Valley voitti vuonna 1955 Pariisissa Innsbruckin 32-30 toisessa äänestyksessä ja sai kisat, jotka olivat alunperin yhden ainoan ihmisen, Harvardista valmistuneen lakimiehen Alexander Cushingin idea. Idea kaikille muille yllätykseksi toteutui, vaikka jopa KOK:n silloinen yhdysvaltalainen puheenjohtaja Avery Brundagekin totesi valinnan jälkeen että ”olympialiike palasi nyt 25 vuotta taaksepäin”.

Itse asiassa lopullisen siunauksen Squaw Valley sai vasta vuonna 1956, jolloin se pystyi esittelemään kisojen toteuttamisen kannalta riittävän rahoitussuunnitelman. Ja niin Squaw Valley järjesti talviolympiakisat vuonna 1960 ja tietysti suuren maailman tyyliin; seremonioista vastasi itse Walt Disney, jonka tuottama show kuitenkin aiheutti sekin närää KOK:n sisällä. Disneyn maailma ei monien mielestä sisältänyt olympiakisojen arvokuutta. Disney itse suunnitteli silloin talvisen teemapuiston perustamista, mutta se suunnitelma haudattiin hänen mukanaan vuonna 1966.

Kisoissa kävi luonnollisesti myös useita filmimaailman tähtiä ja erityistä suosiota myös suomalaisten miesurheilijoiden joukossa herätti vaaleaverikkö Jayne Mansfield, jonka kanssa pääseminen kuvaan oli monille koko kisojen suurin ja pysyvin muisto. Monien vaimojen mielestä aviomies hymyili niissä kuvissa maireammin kuin koskaan aikaisemmin.

Huolimatta pitkästä, vaivalloisesta matkasta kisoihin osallistui 664 urheilijaa 30 maasta. Suomen joukkueessa oli 53 urheilijaa, jotka toivat kahdeksan mitalia (2+3+3). Sijoitus mitalitilastossa oli kuudes - Neuvostoliitto oli ylivoimainen 21 mitalille (7+5+9), isäntämaalla Yhdysvalloillakin mitalimäärä jäi kymmeneen.

Numero yhden legenda

Yhdysvalloille olympiakisojen järjestäminen tuotti myös kylmän sodan poliittisia vaikeuksia. Silloinen jyrkkä ulkoministeri Dulles jopa vaati että kaikilta kisoihin saapuvilta otettaisiin sormenjäljet, mutta joutui sitten taipumaan vaatimuksestaan. Suuri järjestelyihin liittynyt ongelma oli myös perinteinen laji kelkkailu, jota yhdysvaltalaiset eivät halunneet järjestää lainkaan, koska heidän mielestään ”mukaan tulisi edustajia ainoataan yhdeksästä maasta”. Oikeastaan on kaiken historian valossa hämmästyttävää että lopulta KOK suostui järjestäjien vaatimuksiin, eikä kelkkailua todella ollut vuoden 1960 kisojen ohjelmassa lainkaan.

Sen sijaan ensimmäistä kertaa mukana oli ampumahiihto, jossa nyt lokakuussa 2013 edesmennyt Antti Tyrväinen nappasi heti Suomelle hopeaa. Tyrväinen hävisi kultamitalin Ruotsin Klas Lestanderille 20 km:n matkalla ainoastaan 36 sekunnilla ja ainoastaan sen vuoksi että Lestander ei ampunut yhtään ohilaukausta, mutta Tyrväinen keräsi niitä peräti neljä! Tyrväisen kunniaksi on kuitenkin sanottava että Lestanderia lukuun ottamatta muut ampuivat huteja vielä Tyrväistäkin enemmän, joten Tyrväinen oli paitsi kisan parhaita hiihtäjiä myös toiseksi tarkin ampuja.

Kultamitalit Suomi sai hiihdosta ja molempien voittojen voi kuvata hyvin olevan legendaarisia sanan liikakäytöstä huolimatta. Legendaarinen oli ensinnäkin viestin loppusuora, josta Pekka Tiilikaisen selostus on ikimuistoinen Veikko Hakulisen työntäessä loppuladuilla väkisin ohi norjalaisen pikamatkan voittajan Haakon Brusveenin. Muut kultamitalistit viestissä olivat Toimi Alatalo, Eero Mäntyranta ja Väinö Huhtala.

Henkilökohtaisilla matkoilla Hakulinen otti olympiamitalit sekä 15 km:llä (pronssia) että 50 km:llä (hopeaa). Silloin kuninkuusmatkaksi aina kuvatulla viidellä kympillä syntyi myös tuo numero yhden legenda Kalevi Hämäläisen lähdettyä matkaan numerolla yksi. Hän todella hiihti, kuten sanotaan ”ylhäisessä yksinäisyydessään” olympiavoittoon, kukisti Hakulisen 20 sekunnilla, mutta pronssille jaksanut Ruotsin Rålf Rämgård jäi jo yli kolme minuuttia. Hämäläinen oli kaksi vuotta aiemmin voittanut matkalla myös maailmanmestaruuden. Silloin lähtönumero oli kahdeksan, mutta maalissa hän oli silloinkin ensimmäisenä.

Mäkihypyssä Niilo Halonen liiteli hopealle, naisten pikaluistelun 3000 metrillä Eevi Huttunen kiiteli pronssille ja naisten 3x5 km:n hiihtoviestissä naisjoukkue (Siiri Rantanen, Eeva Ruoppa, Toini Pöysti) hiihteli niin ikään kolmanneksi. Miespikaluistelijoiden parhaaksi jäi Jouko Jokisen neljäs sija 1500 metrillä. Alppilajeissa tai taitoluistelussa ei ollut suomalaisedustajia, mutta olihan meillä jääkiekkomaajoukkue, joka voitti – alkulohkoista pudonneille järjestetyn Tyynenmeren sarjan!

Hiihtohousuissa helteeseen

Jo jääkiekkomaajoukkueen valinta mutkistui ennen kisoja niin että päätös olympiakisoihin lähdöstä syntyi aika viime hetkillä. Lentomatka oli täynnä yllätyksiä palamaan syttynyttä moottoria myöten ja kun saavuttiin Los Angelesiin, olympiajoukkueen johto oli määrännyt pelaajat pukeutumaan talvikisavarusteisiin pitkiä alushousuja, paksuja hiihtohousuja, puseroa ja hiihtokenkiä myöten. No Los Angelesissa oli yli 30 asteen helle.

Valmistutuminen otteluihin jäi sekavaksi ja vaikka ensimmäinen ottelu Neuvostoliittoa vastaan olikin silloisilla mittareilla (4-8) kohtuullinen, niin tappio toisessa Saksalle (1-4) pudotti suomalaiset tuohon Tyynen meren sarjaan Japanin ja Australian kanssa. Itämeren pojat olivat ihmeissään ja pelaamista kiinnostavammaksi tuli osalle pelaajista tutustuminen Renoon ja muihin viihteisiin. Japani ja Australia olivat toki helppoja vastustajia, mutta monia vuosia on tuota maajoukkuetta jaksettu Suomessa lähes pilkata. Syyttä, sillä joukkue oli paljon parempi kuin mitä tulos osoitti, vitkastelu valinnoissa ja muutenkin suhtautuminen joukkueeseen oli pitkälti huonon menestyksen taustalla. Kiekkoilijoita pidettiin lähinnä toisen luokan urheilukansalaisina.

Suomalaiset kiekkoilijat, jotka tulivat liian myöhään paikalle, kärsivät myös vuoristotaudista kuten silloin sanottiin, monet muut joukkueet käyttivät lisähappea. Turnauksen voitti nyt isäntämaa Yhdysvallat, jonka voitosta vuonna 2009 tehtiin jopa jälkikäteen elokuva ”The Forgotten Miracle” eli Unohtunut ihme ikään kuin vastapainoksi vuoden 1980 ihmeelle (The Miracle on Ice) USA:n opiskelijapoikien voitettua mahtavan punakoneen Lake Placidin vuoden 1980 olympiakisoissa.

Squaw Valleyn järjestäjät keksivät ensimmäisenä myös tv-oikeudet, jotka nykypäivänä ovat jo paisuneet pilviäkin ylemmäksi. Squaw Valleyn kisoista CBS lähetti 31 tuntia ohjelmaa ja maksoi siitä 50 000 dollaria. Samana vuonna yhtiö osti oikeudet myös Rooman kesäkisoihin. Hinta silloin oli jo 550 000 dollaria.

Kisafaktat ja suomalaisten faktat

Suosittelemme

Tuoreimmat