Olympian renkailla: Kun ”hoppee oli häppee”

Ranskan Grenoble isännöi talvikisoja vuonna 1968. Suomen piti kultakannassa pikaluistelija Kaija Mustonen. Urho Kekkosellakin oli sanansa sanottavana hiihtovalinnoista myllykirjeen muodossa.

Kuva: KOK

Suomen olympiakomitean olympiahistoria sivuilla todetaan että ”Grenoblessa Eero Mäntyranta puolusti parhaansa mukaan Suomen haalistuvaa hiihtomainetta”! Haalistuvan hiihtomaineen puolustaminen tuotti Mäntyrannalle ja Suomelle hopeaa 15:llä ja pronssia sekä 50 km:llä että viestissä, jossa Mäntyranta nimenomaan oli siinäkin ratkaisijana loppusuoran taistelussa NL:n Vedeninin kanssa

Haalistumiseen kuului myös se että naisten matkoilla tuloksena oli vain kaksi viidettä sijaa (Marjatta Kajosmaa) ja viestissäkin jäätiin neljänneksi. Yhdistetyssä ja mäessä oltiin kaukana kärjestä, edellisten kisojen sankari Veikko Kankkonenkin vasta 17:s ja 24:s – parhaana suomalaisena Topi Mattila oli pienessä mäessä viides. Mainita kannattaa muuan Helena Kivioja, joka sijoittui naisten 5 km:n hiihdossa 22:nneksi ja keskeytti kympillä; kehitys olympiavoittajaksi sitten Takalona oli vasta alullaan.

Eero Mäntyranta hävisi pikamatkalla kultamitalin Norjan Harald Grönningenille 1,9 sekunnilla. Tuo oli se ero, joka ratkaisi silloin päävalmentajauraansa päättäneen Veli Saarisen kohtalon, ainakin hänen omasta mielestään. Nuorelle valmentajalle Immo Kuutsalle Saarinen oli todennut että jääminen ilman kultamitalia teki hänestä arvostelijoiden mukaan jo vanhan ja väsyneen valmentajan.  Suomelle Grenoblen hiihtomenestys oli suuri takaisku, mikä nyt tarkastellen tuntuu turhan liioitellulta. Hopea oli silloin häpeä sekä murteellisesti että kirjakielellä.

Ajat silloin olivat toiset. Menestystä oli totuttu saamaan marjastajan mitoin. Veli Saarisen tuskaa lisäsi hänen presidentti Urho Kekkoselta saamansa myllykirje, jossa moitittiin Kalevi Hämäläisen jättämistä joukkueen ulkopuolelle. Myöhemmin on selvinnyt että Saarinen ei ollut syyllinen, vaan joutui taipumaan piirien vaatimusten edessä. Samaan aikaan Kekkonen oli jo lähestynyt Hämäläistä, lähettänyt tälle omista eräretkistään kertovan kirjan omistuskirjoituksessa moittien tämän syrjäyttämisestä väärin perustein. Hämäläiselle kirja oli valokuvattavan tärkeä, myllykirjeen saanut Veli Saarinen menehtyi heti seuraavana vuonna.

Suomen mieshiihdon suurempaa romahdusta saatiin odottaa vielä neljä vuotta, koska Kalevi Oikaraisen voitto Tatran MM-hiihtojen 50 km:llä ”hämäsi” ja totuus tason laskusta ymmärrettiin vasta turvan myöhään. Kenties pettymystä Grenoblessa erityisesti suomalaiseen mieshiihtoon lisäsi italialaisen Franco Nonesin yllätysvoitto 30 km:llä.

Kaija pelasti kisat

Olympiavoitotta Suomi ei Grenoblessa jäänyt, sitä piti vielä odottaa neljä vuotta. Grenoblesta tärkeän kultamitalin toi pikaluistelija Kaija Mustonen, joka oli ensin 500 metrillä kuudes, 1000 metrillä neljäs ja sitten nopein 1500 metrillä - vauhti parani kun matka piteni. Pisimmällä matkalla Mustonen sai vielä hopeaa ME:n luistelleen hollantilaisen Ans Schutin jälkeen. Näin Suomen olympiajoukkueen paras urheilija oli ensimmäisen kerran nainen. Lisäksi pikaluistelussa Kaija-Liisa Keskivitikka oli neljäs (3000 m) ja kuudes (1500 m).  Myös miesluistelijoita oli paikalla, kaikkiaan viisi. Paras sijoitus oli Seppo Hännisen kahdeksas sija 500 metrillä.

Alppihiihdossa Raimo Manninen ja Ulf Ekstam olivat totutuilla sijoilla kaukana kärjestä, mutta kuitenkin edustamassa lajia kisoissa. Kaikki kolme kultaa voitti tyttöjen suureksi suosikiksi noussut ranskalainen Jean-Claude Killy, joka näin toisti Toni Sailerin tempun. Nyt Sotshin talvikisoissa Killy toimii KOK:n evaluaatiokomitean johtajana.

Ampumahiihtoviesti tuotti viidennen sijan ja viides oli myös Arvo Kinnari henkilökohtaisella 20km:llä.  Jääkiekossa Suomi yllätti nyt suurista maista pronssille sittemmin päätyneen Kanadan 5-2. Suomi oli viides Neuvostoliiton, Tshekkoslovakian, Kanadan ja Ruotsin jälkeen, sijoitus parani pykälällä Innsbruckista.

Paras mitalimaa Grenoblessa oli taas vaihteeksi Norja (6+6+2) 14 mitalilla, Neuvostoliitto jäi nyt toiseksi mitalin päähän. Suomen viisi mitalia riitti kymmenenteen sijaan 37 kansakunnan joukossa.

Bojarskia ei näkynyt

Kuten Suomen joukkueen lääkäri Martti J. Karvonen edellisissä kisoissa ennakoi, Innsbruckissa 1964 naisten hiihtoa hallinnut neuvostoliittolainen Klaudia Bojarski tai Klavdija Bojarskih enemmän alkuperäisnimenä ei enää ilmestynyt lähtöviivalle. Kaksinkertainen olympiavoittaja ja vuoden 1966 kaksinkertainen Oslon maailmanmestari oli bulgarialaisen Krastana Stoevan kanssa vielä ylivoimainen vuoden 1967 Grenoblen esikisoissa, mutta olympiakisoissa ei kumpaakaan näkynyt. Syyksi on usein mainittu se että Grenoblessa tehtiin ensimmäisen kerran olympiahistoriassa sukupuolitestit.

Kysymyksessä on korkeintaan eräänlainen aihetodiste, ajallinen johonkin viittaava yhteensattuma, eikä totuutta koskaan saada selville. Bojarskih kuoli vuonna 2009 muutamaa kuukautta sen jälkeen kun Innsbruckissa hänelle 2,4 sekuntia hävinnyt Mirja Lehtonen (Kierros) oli menehtynyt.  Kovasti aikalaiskertomusten mukaan Bojarskihssa oli ollut miehisiä pirteitä, mutta olympiavoittajana hän säilyy tilastoissa aina.

Sukupuolitestien lisäksi Grenoblessa tehtiin myös ensimmäisen kerran dopingtestejä talvikisahistoriassa. Ensimmäisen kerran myös televisiointi tehtiin kokonaan värillisenä. Kelkkailu jouduttiin viemään läpi ”pimeässä” ennen auringonnousua, koska puutteellinen jäähdytysjärjestelmä ei kestänyt päivänvaloa ihan kirjaimellisesti. Kelkkailussa tuli ilmi myös ”dopingtapaus”, joka johti koko DDR:n ohjaskelkkajoukkueen (kultaa, hopeaa, neljäs sija) hylkäämiseen; itäsaksalaisten todistettiin lämmittäneen kelkkojensa jalaksia!

Ensimmäisen kerran olympiahistoriassa Grenoblella oli kisamaskotti, tyylitelty hiihtäjä Schuss, joka KOK:n listoilla on kuitenkin epävirallinen. Ensimmäisen kerran myös Suomi haki vakavasti talvikisaisännyyttä.  Ensimmäisessä äänestyksessä Grenoble sai ääniä 15, Kanadan Galgary 12 ja Suomen Lahti meni kolmantena jatkoon 11 äänellä ennen Parroroa (6), Osloa (4) ja Lake Placidia (3). Lahti putosi toisessa äänestyksessä (14 ääntä), jossa Galgary (19) oli vielä Grenoblen (18) edellä. Kisat menivät sitten kolmannessa Grenoblelle äänin 27-24.