Olympian renkailla: Sarajevon monet laukaukset

Harva paikkakunta on joutunut kantamaan sekä sotaan syyllisen että seuraavan sodan uhrin viittaa puhumattakaan siitä että olisi järjestänyt siinä välissä olympiakisat. Sarajevon voi halutessaan nähdä kaikissa näissä rooleissa, muistomerkkinä ihmisen monista ulottuvuuksista ja laukauksista.

Kuva: KOK

”Sotasyyllisyydestä” merkkinä ovat yhä kaupungin kadulla betoniin valetut jalanjäljet huolimatta siitä että myöhempi uhriksi joutuminen hävitti kaupunkia ja samalla muutti myös olympiakisojen rakennelmat osaksi kattavan tuhon maisemaa. Jalanjäljet ovat kuitenkin kadussa säilyneet merkitsemässä paikkaa, josta Gavrilo Princip ampui Sarajevon ensimmäiset kuolettavat laukaukset.

Vasta 20 ikävuottaan lähestynyt bosnianserbi Gavrilo oli osa salaliittoa, jonka tarkoituksena oli murhata Itävallan arkkiherttua Franz Ferdinand ja tämän vaimo kreivitär Sophie. Kranaattimiehen ja viiden muun salaliittolaisen epäonnistuessa, Gavrilo oli ostamassa leipää äkätessään arkkiherttuan auton kääntyvän väärään suuntaan. Niiltä jalansijoiltaan Gavrilo onnistui ampumaan molempia kuolettavasti. Gavrilo itse otti syanidia, joka kuitenkin oli ilmeisen tehotonta – salaliittolaisia oli myrkkykaupoissa petetty. Hän kuoli vajaa neljä vuotta myöhemmin vankeudessa tuberkuloosiin.

Laukausten päivä 28.6.1914 johti Itävallan sotatoimiin Serbiaa vastaan. Monimutkaiset liittosuhteet levittivät sodan pian koko Eurooppaan, syttyi ensimmäinen maailmansota, jonka piti lopettaa kaikki sodat. Inhimillistä ironiaa sekin. Sarajevon laukaukset johtivat vuonna 1918 myös ensimmäisen Jugoslavian syntyyn.

Melkein 70 vuotta myöhemmin liitoksissaan jo natisseen toisen Jugoslavian Sarajevossa järjestettiin talviolympiakisat 1984, ensimmäiset kuten silloin sanottiin itäblokin alueella.  Hakijoita kisoille oli kaikkiaan kolme, Sarajevon lisäksi Ruotsin Göteborg ja Japanin jo vuonna 1972 kisat järjestänyt Sapporo. Ensimmäisessä äänestyksessä Sapporo saikin eniten (33) ääniä, kaksi enemmän kuin Sarajevo, Göteborgia kannatti vain kymmenen KOK:n jäsentä.

Toisessa äänestyksessä valtaosa Göteborgin kannattajista siirtyi tukemaan Sarajevoa, josta tuli kisaisäntä äänin 39 – 36. Jostain oli löytynyt myös yksi äänestäjä lisää ratkaisevaan äänestykseen. Sarajevossa oltiin onnellisia ja uskottiin tulevaisuuteen.

Suomella mahtikisat

Suomi sai Sarajevosta kolmanneksi eniten mitaleja, siis vain 30 vuotta sitten, kaikkiaan 13 (4+3+6). Edellä olivat selvästi DDR 24 (9+9+6) ja Neuvostoliitto 25 (6+10+9). Mitalitilastossa Suomen edelle laskettiin myös USA, joka sai ”vain” 8 mitalia (4+4+0), mutta tässä omituisessa laskutavassa oli muka parempi koska hopeita oli yksi Suomea enemmän.  Suomelta onnistui Sarajevossa moni asia, eikä vähiten se että mitalitta jäätiin ainoastaan yhdessä kaikkiaan 11 pohjoismaisesta lajista!

Tuo ”onneton” laji oli miesten 30 km, jolla Aki Karvonen oli vasta viides ja Harri Kirvesniemi seitsemäs. Muilla matkoilla sama suomalaiskaksikko oli myös Karvonen edellä, Kirvesniemi perässä; 15 km:llä hopeaa ja pronssia, 50 km:llä pronssia ja neljäs. Viestissä Kari Ristasen ja Juha Miedon kanssa tuli pronssia.

Mutta eihän Sarajevon hiihtoja miehistä muisteta. Ikuinen lupaus Marja-Liisa, silloin vielä Hämäläinen, tuli kuin meteori taivaalta ja voitti kaikki kolme naisten henkilökohtaista matkaa – ensimmäistä kertaa naiset hiihtivät myös 20 km. Marja-Liisan menestymättömyyttä oli Suomessa pohdittu jo aika kauan, mutta toki merkkejä muutoksesta saatiin vuotta ennen Sarajevoa Marja-Liisan voittaessa maailman cupin ensimmäisenä suomalaisena hiihtäjänä. Monet asiantuntijat pitävät yhä edelleen ratkaisevana seurustelua Harri Kirvesniemen kanssa, Marja-Liisa oppi ymmärtämään miten paljon ja miten kovaa harjoittelua menestyminen ihan huipulla vaatii.

Viestissä Marja-Liisa ”jäi” Pirkko Määtän, Eija Hyytiäisen ja Marjo Matikaisen kanssa pronssille. Marjo Matikainen oli ensimmäisissä olympiakisoissaan 5 km:llä 22:s, muta pääsi otsikoihin osallistuessaan olympiakisojen aikana ylioppilaskirjoituksiin.

Yhdistetyssä kultamitalin vei Norjan Tom Sandberg, mutta hänen jälkeensä tulivat Jouko Karjalainen, Jukka Ylipulli ja Rauno Miettinen. Ja sitten oli tietysti tämä Matti Nykänen, joka kaksi vuotta aiemmin oli Oslon sumussa jo liitänyt 19-vuotiaana maailmanmestaruuteen. Sarajevossa Matti hävisi pienessä mäessä kultamitalin DDR:n Jens Weissflogille reilulla pisteellä, Jari Puikkonen säesti taas pronssilla suomalaismenoa.

Olin tilannut Sarajevossa Matti Nykäsen haastattelun Suomen joukkueelta. Hotellissa ei Mattia sovittuun aikaan näkynyt, muut hyppääjät sanoivat että ”varmaan se on huoneessaan lukemassa pornolehtiä”. No lopulta Matti saatiin aulaan, jossa hän ryhtyi pelaamaan flipperiä. Muutaman kysymyksen jälkeen huomasin että antaa nuoren Matin vaan hypätä ja pelata.

Suuressa mäessä Matti otti ensimmäisen olympiakultamitalinsa lähes 20 pisteen erolla Jens Weissflogiin. Matti hyppäsi 116 ja 111 metriä, Weissflog 107 ja 107,5 metriä. Flipperi tai lehdet eivät Matin urheilusuorituksiin vaikuttaneet, ainakaan negatiivisesti. Tähti, joka omalla tavallaan tuikkii vieläkin, oli todella syttynyt.

Ampumahiihdossa ja pikaluistelussa suomalainen alamäki jatkui, eikä jääkiekkokaan Alpo Suhosen johdolla pystynyt laukomaan kuudetta sijaa korkeammalle.  Kenties yllättävä tieto oli että Sarajevossa valmennusjohto Suhonen–Pentti Matikainen saivat tai joutuivat asumaan kahden hengen huoneessa, jossa kävin Suhosta haastattelemassa. Huomio kiinnittyi sänkyyn, jonka päällä oli siistissä rivissä noin 16 erilaista kravattia – Suhosen mukaan Matikaisen kisakravatit, erilainen joka päivälle. Neljä vuotta myöhemmin kravatit olivat osa suomalaista jääkiekkohistoriaa, ensimmäistä jääkiekkomitalia.

Miinakentät vaanivat yhä

Sarajevon kisoista monet muistavat myös taitoluistelun ja erityisesti jäätanssiin, jossa Jayne Dorvillin ja Christopher Deanin esittämä vapaaohjelma Ravelin Boleron tahdissa tuotti täydellisen kuutosrivin taiteellisista ansioistaan. Monille (miehille) on jäänyt myös mieleen naisten voittaja, DDR:n Katarina Witt.

Kahdeksan vuotta kisojen jälkeen Sarajevossa alkoivat taas kuulua laukaukset, jotka lopulta johtivat valtaviin kärsimyksiin ennen kuin väkisin koossa pidetyn Jugoslavian uusi jako alkoi muodostua. Kisojen kelkkailurata ja alue muuttui serbien tykistökeskukseksi, alppihiihto ja hiihtomaastot miinoitettiin niin että vielä pari vuotta sitten laskuvarjohyppääjä sai surmansa laskeuduttuaan maamiinan päälle, hallit hävitettiin, käytännössä kaikki. Valtaosa olympiamuistoista ovat yhä vieläkin muistoja hävityksestä, vaikka jälleenrakentaminen on pikku hiljaa Bosnia- Herzegovinassa päässyt käyntiin.

Liekö silloin 1984 Juan Antonion Samaranchin ensimmäisissä kisoissa KOK:n puheenjohtajana ollut enteellistä se että kisojen avajaisissa olympialippu nostettiin salkoon ylösalaisin.