Olympian renkailla: Nagano 1998 - Ammattikiekkoilijat olympiajäille

Suomi palasi kultamitalikantaan Naganon kisoissa 1998. Kultaisia mitaleja tuli kaksi. Jääkiekossa nähtiin kaikkien aikojen turnaus, kun NHL:n kirkkaimmat tähdet olivat ensimmäistä kertaa mukana kisoissa.

Kuva: KOK

Edellisellä kerralla talvikisoissa japanilaisisännyydessä Sapporossa vuonna 1972 Suomi jäi ensimmäisen kerran olympiahistoriassa ilman kultamitalia. Sapporon kisat olivat samalla tarpeellinen herätys suomalaiselle hiihtourheilulle; Hiihtoliitto perusti valmennuksen asiantuntijaryhmän valmennuksen johtajan Heikki Kantolan tueksi. Ryhmää vetämään otettiin professori Paavo Komi liikuntatieteen puolelta ja moni asia muuttui, Suomi palasi jälleen talviselle urheiluhuipulle.

Huoli alkoi jälleen olla suuri, kun Lillehammerissa 1994 jäätiin toisen kerran ilman olympiavoittoa, mutta Japanin toisissa talviolympiakisoissa vuonna 1998 Naganossa tilanne taas korjaantui. Suomi voitti kaikkiaan 12 mitalia eli ainoastaan yhden vähemmän kuin ennätysvuonna 1984 Sarajevossa. Mitalitilastossa määrä riitti kuitenkin vasta 11. sijaan Saksan, Norjan ja Venäjän taas hallitessa tilastoa. Suomen saalis oli kaksi kultaa, neljä hopeaa ja kuusi pronssia, mutta ne varsin laajalla rintamalla, eikä ainoastaan yhden tai kahden urheilijan onnistumisina.

Ensimmäisen kultamitalin toi jo huipulle edellisen vuoden Trondheimin MM-kisoissa noussut Mika Myllylä, joka ikimuistoisessa lumisateessa oli sitkein sissi perinteisellä 30 km:llä, avausmatkalla. Lumisade, sade ja sumu olivat alusta lähtien osa Naganon kisoja, aikatauluja jouduttiin rukkaamaan ja muuttamaan jatkuvasti hiihdossakin, mutta lopulta kaikki lajit saatiin kuitenkin vietyä läpi. Olympiamenestyksensä Myllylä täydensi pronssilla perinteisellä kympillä ja viestissä, jossa muut suomalaismitalistit olivat Harri Kirvesniemi, Sami Repo ja Jari Isometsä.

Myllylän ja viestipronssin jälkeen suomalaisten hiihtomenestys oli aika surkea. Miesten puolella Jari Isometsä oli sentään takaa-ajossa kahdeksas ja 30 km:llä neljäs, Harri Kirvesniemi samalla matkalla kuudes. Sen sijaan 50 km:lle saatiin ainoastaan yksi suomalaishiihtäjä, Juha Alm oli 54:s, muut jäivät pois sairauden tai kisauupumuksen vuoksi kuten jälkeenpäin todettiin. Naisten hiihdossa suomalaismenestystä oli olemattomasti, paras sija oli Tuulikki Pyykkösen 12:s 15 km:llä, viestissäkin sijoitus oli vasta viides. Kuten miesten niin myös naisten kuninkuusmatka tuotti suomalaisille tuskaa jo etukäteen. Mukaan lähti vain Milla Jauho ja oli 30 km:llä 50:s.

Muita suomalaismitalisteja olivat kumparelaskun Janne Lahtela (hopeaa) ja Sami Mustonen (pronssia), yhdistetyssä Samppa Lajunen aloitti olympiamenestyksensä kahdella hopealla eli henkilökohtaisesti ja joukkueessa (Jari Mantila, Tapio Nurminen, Hannu Manninen) ja lisäksi pronssille ylsi 10 km:n ampumahiihdossa Ville Räikkönen.

Menestynein suomalaisurheilija löytyi kuitenkin mäestä, eikä hän ollut Janne Ahonen, joka oli – kuinkas muuten neljäs – normaalimäessä. Esiin nousi Jyväskylän Jani Soininen. Hän hyppäsi normaalimäessä olympiavoittajaksi ennen Japanin Katsuyoshi Funakia, jonka kanssa osat isossa mäessä vaihtuivat ja Soininen sai hopeaa. Joukkuemäki oli Japanin juhlaa, Suomi jäi viidenneksi lähes 200 pistettä Japanista.

Kaukalosta se viimeinen mitali

KOK:n pitkäaikaisen presidentin Juan Antonio Samaranchin yksi suurista tavoitteista oli avata olympiakisat ammattilaisille useimmissa lajeissa – esimerkiksi nyrkkeilyssähän sitä ei ole kukaan edes kuvitellut. Suuri voitto Samaranchille oli NBA- koripalloilijoiden saaminen Barcelonan kisoihin vuonna 1992. Jääkiekon ammattilaisliigan NHL:n kanssa taitettiin peistä kauemmin, mutta vuonna 1998 Naganossa myös jääkiekkoammattilaiset olivat ensimmäisen kerran mukana.

NHL myöntyi pitämään 19 päivän ”seisokin” kesken kauden ja sallimaan näin ammattilaisten edustaa maitaan. Kaikille muille edustaminen olikin mieluisaa, mutta ei useille venäläisille ammattilaisille; ainakin seitsemän pelaajaa kieltäytyi edustamasta suivaannuttuaan maan korruptoituneeseen liitoon, eikä isänmaallinen tunnekaan kaikilla ollut ehtinyt säilyä tai uudistua Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Turnausta voittamaan lähti Kanada, jonka joukkueen arvoksi laskettiin 75 miljoonaa dollaria!

Edellisenä vuonna Kanada oli hävinnyt World cupin finaalissa USA:lle. Kaiken lisäksi juuri ennen Naganon turnausta USA:n Gary Sutter teloi USA:n tähden Paul Kariyan ulos turnauksesta. Silti Kanada lähti USA:n kanssa ehdottomana suosikkina ensimmäiseen ammattilaisten olympiaturnaukseen, mutta luonnollisesti ei oikein mikään ennakkoarveluista pitänyt paikkaansa. NHL-pelaajat, jotka suurin elein olivat majoittuneet ”tavallisten” urheilijoiden joukkoon kisakylään päinvastoin kuin loistohotelleissa majailleet NBA -tähdet Barcelonassa, olivat kyllä täysin vakuuttuneita menestyksestään.

Pohjois-Amerikan ammattilaisten esteeksi Naganossa nousi Tshekki; ensin se kaatoi puolivälierissä USA:n 4-1 ottelussa, jossa tshekkien maalivahti Dominik Hasek torjui 38 kertaa. Yhdysvaltalaisille tappio oli liikaa. Joukko pelaajia hajotti muutama tunti tappion jälkeen huoneita, tuoleja ja sänkyjä kisakylässä ja lopuksi pelaajat työntyivät maalivahtinsa Mike Richterin huoneeseen ja laukaisivat vaahtosammuttimen tämän kasvoille. Yhdysvaltojen joukkue ja sen johto siunasivat huliganismin ”hiljaisuuden koodilla” – riehuneita pelaajia ei koskaan nimetty julkisesti.

Tshekki jatkoi NHL-tähtien kurittamista Kanadaa vastaan välierässä, jossa varsinainen peliaika ja jatkoaika päättyivät 1-1-tasatilanteeseen. Rangaistuslaukauskilpailussa ensimmäisenä ampunut Tshekin Robert Reichel onnistui – ainoana. Kanada huomasi olevansa pronssipelissä, jossa vastaan tuli Teemu Selänteen johtama Suomi!

Suomi oli puolivälierässä tiputtanut riemukkaasti Ruotsin Teemu Selänteen sivallettua kaksi maalia päätöserässä. Välierässä vastaan tuli Venäjä, jonka kanssa oltiin kolmannessa erässä vielä tasatilanteessa 4-4, mutta sitten Venäjä iski kolmesti. Ja vaikka moni Venäjän tähdistä oli pois niin Suomelle riitti käytännössä yksi: Pavel Bure teki viisi Venäjän seitsemästä maalista.

Pronssiottelussa Suomi, voisi sanoa, oli vähemmän pettynyt kuin Kanada ja vei mitalit maalein 3-2, vaikka esimerkiksi muutoin turnauksessa loistanut Teemu Selänne ei pelannut. Näin jääkiekosta tuli kaksi pronssimitalia, sillä jo miehiä ennen Suomen naiset olivat ottaneet pronssit USA:n ja Kanadan jälkeen. Naisten turnaus oli olympiahistorian ensimmäinen.

Finaalissa Tshekki jatkoi niukkoja voittojaan ja otti kultamitalit ”varamiehisen Venäjän nokan edestä” Petr Svobodan kolmannen erän maalilla, joka oli Svobodan ensimmäinen ja ainoa olympiaturnauksessa. Joku voisi sanoa että se tuli oikeaan paikkaan.  Tshekin sankari oli maalivahti Hasek. joka kertoi ”nähneensä koko uransa lipuvan lipun noustessa palkintojenjaossa silmiensä edessä alkaen siitä kun vanhemmat veivät hänet pelaamaan juuri saamaansa olympiakultaan asti.”

Uusia lajeja ja maita

Naganossa curling palasi olympiaohjelmaan oltuaan siinä mukana ainoastaan ensimmäisissä Chamonix´n kisoissa vuonna 1924. Uusi laji oli lumilautailu, jonka voittaja kanadalainen Ross Rebagliati ”kärähti” dopingtestissä – marijuanasta. Kanadalaiselta otettiin ensin kultamitali pois, mutta myöhemmin asiaa erilaisissa välimiesoikeuksissa ja muissa selviteltäessä todettiin että marijuana oli silloin verrattavissa dopingsäännöstöissä alkoholiin ja näin ollen suhtautuminen siihen jokaisen liiton omissa säännöissä. Rebagliati sai kultamitalinsa takaisin. Rebagliati on muuten kotoisin Whistleristä Vancouverin läheltä, vuoden 2010 olympiamaisemista. Kuvaan kuuluu tietysti se että Rebagliatin viimeisin bisnesyritys liittyy lääkemarijuanaan.

Uusina talvikisamaina Naganossa olivat mukana Azerbaidzan, Kenia, Makedonia, Uruguay ja Venezuela. Tanska voitti ensimmäisen talvikisamitalinsa, hopean, naisten curlingissa ja Australian Stali Steggall pujotteli maan ensimmäisen yksilökohtaisen talvimitalin, pronssin.