Olympian renkailla: Vancouver 2010 - Lopussa kiitos seisoi

Synkästä alusta huolimatta Vancouverin kisat keräsivät paljon kiitosta. Varsinkin kisojen ilmapiiriä kehuttiin. Suomi jäi jo toisen kerran perättäin ilman kultaista mitalia.

Kuva: KOK

Neljä vuotta sitten Kanadassa valtavalla innostuksella odotetut talviolympiakisat eivät olisi voineet juuri huonommin alkaa; avajaispäivän aamuharjoituksissa sai georgialainen kelkkailija Nodar Kumaritashvili surmansa ja rataa syytettiin luonnollisesti liian nopeaksi ja sitä kautta vaaralliseksi, tulimaljan sytyttäminen avajaisissa takkuili, sää oli lämmin minkä vuoksi lumilauta- ja freestylepaikat olivat lumettomia, pikaluisteluhallin jääntekokoneet olivat viallisia ja kaupungilla syntyi väkivaltaisuuksia kisoja vastaan mieltään osoittaneiden kanssa.

Jo tätä ennen monet eurooppalaiset jääkiekkomaat esittivät protestinsa siitä että sekä naisten että miesten ottelut pelattaisiin pohjoisamerikkalaisissa kapeissa kaukaloissa, mikä suosisi Kanadaa ja USA:ta. Kuitenkin se tosiasia että muutokset halleissa olisivat merkinneet noin kymmenen miljoonan dollarin kustannuksia, oli vaakakupissa painavampi. No miesten turnauksessa Kanada voitti USA:n finaalissa Sidney Crosbyn jatkoaikamaalilla, naisten finaalissa Kanada voitti USA:n 2-0.

Ja jos mennään vielä paljon taaksepäin, niin itse asiassa Vancouver sai kamppailla rajusti saadakseen kisat jo ennen varsinaista hakuprosessia, koska kaikkiaan kolme paikkakuntaa Kanadassa halusi kisat, Vancouverin lisäksi Quebec City ja vuoden 1988 isäntä Calgary. Kanadan ehdokkaasta päätettiin jo vuonna 1998, jolloin Vancouver voitti äänestyksen niukasti ennen Quebec Cityä.

Vancouver joutui samalla tavalla tiukalle KOK:n kokouksessa Prahassa vuonna 2003. Vancouverin lisäksi vuoden 2010 isännyyttä pääsivät KOK:n uusien sääntöjen mukaan loppukahinoissa hakemaan Etelä-Korean Pyeongchang ja Itävallan Salzburg. Ensimmäisessä äänestyksessä Pyeongchang sai peräti 51 ääntä, Vancouver 40 ja Salzburg 16. Jouduttiin toiseen äänestykseen, jossa Salzburgia äänestäneistä peräti 14 siirtyi Vancouverin taakse ja näin Kanada sai kolmannen kerran olympiakisat äänin 56-53. Näin todetaan Wikipediassa, jossa äänestystuloksia julkaistaan KOK:n ilmoittaman määrän mukaan.

Tässähän on selvä epäloogisuus, koska toisella äänestyskierroksella annettiin siis tämän mukaan 109 ääntä, ensimmäisellä kaksi ääntä vähemmän eli 107. Jostain tuli siis kaksi ääntä lisää, mutta joka tapauksessa virallisen tilaston mukaan Vancouver voitti kolmella äänellä, mikä oli äänestyshistorian toiseksi tiukin voitto. Tiukemmalla oli vuoden 2000 kisojen kesäisäntää äänestettäessä Australian Sydney, joka voitti silloin kahdella äänellä Pekingin.

”Nämä olivat ihmisten kisat”

Jos oli alku kisoille kehno, niin 17 kisapäivän jälkeen kehuja sateli. KOK:n puheenjohtaja Jacques Rogge totesi että ”Vancouverin kisat ovat syleilleet olympialaista aatetta enemmän ja paremmin kuin yhdetkään aikaisemmat olympiakisat” ja tiivisti että ”nämä olivat ihmisten (people´s) kisat”. Kenties tuon voisi myös kääntää ”kansan tai kansalaisten kisat”, mutta kuitenkin. Ilonpito ja positiivinen riehakkuus kisojen aikana Vancouverin kaduilla ja sisätiloissa teki moniin vaikutuksen. Samantapainen ilmiö oli pienemmässä mittakaavassa havaittavissa myös alppilajien ja hiihdon keskuksessa Whistlerissä.

Kun lukee kisojen jälkeen Vancouverissa kirjoitettuja analyysejä, ei voi olla ihmettelemättä miten paikalliset sanovat kokeneensa Vancouverin olleen ennen kisoja tavallaan ilottoman kaupungin (no fun city). Siitäkin huolimatta että kysymyksessä kuitenkin on esimerkiksi Pohjois-Amerikan kolmanneksi merkittävin elokuvakaupunki Los Angelesin ja New Yorkin jälkeen. Ilmeisesti olympiakisat toimivat jollain tavalla vapauttavana juhlana kaupungissa, jossa kuitenkin huumeongelma ennen kisoja oli vaikea, eikä rikollisuuskaan sen myötä kovin vähäistä.

Ja varmasti iloa lisäsi Kanadan loistava menestys itse kisoissa, joissa tietysti historiaa oli se että jo toisena kisapäivänä kanadalainen voitti olympialaisen kultamitalin omalla maallaan, mitä ei aikaisemmissa Kanadan kisoissa Montrealissa 1976 tai Calgaryssa 1988 ollut tapahtunut. No Calgaryssa Kanada tosin voitti curlingin, joka kuitenkin silloin oli ainoastaan näytöslaji. Kaiken lisäksi Kanada oli Vancouverissa ykkönen myös mitalitilastossa, koska voitti lopulta peräti 14 kultamitalia, mikä sekin oli ennätys talvikisojen historiassa. Ja kaiken huippuna kuten siellä todettiin ”Graalin malja”, miesten jääkiekon kultamitali.

Kanada ei kuitenkaan saanut eniten mitaleja (14+7+5=26). Selvästi enemmän keräsivät Saksa 30 (10+13+7) ja USA 37 (9+15+13). Suomi oli tuossa tilastossa aika masentavan kaukana, 24:s viidellä mitalilla, joista kaksi tuli jääkiekosta.

Se USA-ottelun ensimmäinen erä…

Suomen miesten jääkiekkojoukkue pelasi kokonaisuutena jälleen hienon turnauksen. Ei yhtä vakuuttavaa alkulohkoa kuin Torinossa, mutta kuitenkin; alkulohkossa kaatuivat Valko-Venäjä 5-1 ja Saksa 5-0, mutta tappio tuli sitten Ruotsille 0-3. Puolivälierissä kaatui Tshekki 2-0 ja välierissä vastaan asettui USA.  Katsoin ottelua Whistlerissä hampurilaisbaarissa ja kyllä siinä suu jäi ensimmäisessä erässä ammolleen ihan muun kuin syömisen takia; USA takoi 6 (KUUSI) maalia, eivätkä siinä henkilökunnan lohdutukset paljon painaneet. Urheilussa on yllätyksiä opittava sietämään monesta suunnasta.

Suomi hävisi tuon ottelun 1-6, mutta sisuuntui kai sen verran että nousi pronssiottelussa Slovakiaa vastaan vaikeuksien kautta 5-3 voittoon ja mitaleille. Samalla tavalla Suomen naiset ottivat pronssia kukistamalla taisteluottelussa Ruotsin jatkoajalla.

Porilaisten marssia ei taaskaan kuultu ja ainoan hopeamitalin toi nyt lumikourusta Peetu Piiroinen, jonka mitali, Suomen ensimmäinen kisoissa, tuli vasta noin kisojen puolivälissä. Kisojen loppupäivinä jääkiekkomitalien lisäksi pronssille hiihti naisten 30 km:n perinteisellä Aino-Kaisa Saarinen ja 4x5 km:n viestijoukkue (Pirjo Muranen, Virpi Kuitunen, Riitta-Liisa Roponen ja Aino-Kaisa Saarinen). Viisi mitalia oli Suomelta vaatimaton suoritus, koska olympiakomitean virallinen tavoite oli 12.

Kuten nyt tiedetään vasta ensimmäisen kerran lopettanut ja uudelleen aloittanut Janne Ahonen hyppäsi normaalimäessä neljänneksi – jo kolmannen kerran olympiakisoissa. Janne Ahosen tavoin viidensiin olympiakisoihinsa osallistunut Hannu Manninen oli yhdistetyssä myös neljäs. Pikaluistelun 500 metrillä Mika Poutala johti ensimmäisen luistelun jälkeen, mutta päättyi lopulta viidenneksi. Yksi suurimpia ilonaiheita oli monien mielestä Laura Lepistön kuudes sija taitoluistelussa.

Kesällä 2010 Vancouverin kisojen jälkeen Suomen olympiakomitea asetti HUMU-ryhmän selvittämään suomalaisen huippu-urheilun tulevaisuutta.