*MINSK. *Niinhän siinä vaan kävi, että valmentajavelho Erkka Westerlund pystyi vielä kerran näyttämään todeksi maagisen kosketuksensa. Alkusarjan lopussa arvioin Leijonien putoavan ohuelta nuoraltaan, mutta vaan kuinka kävikään.
Juuri kuten olin aiemmin todennut, Pekka Rinne antoi mahdollisuuden lähes mihin tahansa. Se, yhdistettynä joukkueen poikkeukselliseen henkiseen kasvuun, riitti lopulta MM-hopealle. Venäjän jättimäiselle karhulle Leijonatkaan ei voinut mitään, etenkään kun kotietu oli niin merkittävä.
Alkusarjan päättänyt Kazakstan-ottelu ei näyttänyt siltä, että Leijonat pelaisi MM-turnauksessa pitkään, vaikka pääsisikin pudotuspeleihin. Vaikeuksien jälkeen kokemattoman joukkueen harteilta putosi kuitenkin suuri paino ja kaikki muuttui yhtäkkiä mahdollisuudeksi.
Westerlund keskittyi yksilön valmentamiseen ohi pelitavan. Se oli uskalias valinta, josta on nyt tuloksen valossa helppo nostaa hattua. Kokemattoman ryhmän kasvu arasta leijonalaumasta uskaliaaksi MM-hopeamitalistiksi on kovanluokan turnaustemppu.
Mahdollisuus oli se sana, jota Westerlund herkeämättä hoki systemaattisesti koko turnauksen ajan. Se oli yksi niistä taikasanoista, joilla kokenut päävalmentaja pystyi vielä kerran tuomaan repertuaariinsa uuden tempun, yksilöiden valmentamisen kautta voittamisen.
Westerlundin pelitapa sai turnauksen aikana paljon kritiikkiä, mutta konkari viittasi kintaalle. Kuten hän turnauksen loppupuheenvuorossaan sanoi, hän keskittyi yksilön valmentamiseen ohi pelitavan. Se oli uskalias valinta, josta on nyt tuloksen valossa helppo nostaa hattua. Kokemattoman ryhmän kasvu arasta leijonalaumasta uskaliaaksi MM-hopeamitalistiksi on kovanluokan turnaustemppu.
Turnaus oli eräänlainen väliturnaus eikä ehkä kuitenkaan lopulta piirtänyt tarkkaa kuvaa suomikiekon näkymistä. Siitä pidän kuitenkin yhä kiinni, että suomalaisen jääkiekon on syytä tuijotella peiliin tasaisin väliajoin, etteivät pienemmät maat aja rinnalle ja ohi.
Myös Westerlund puhui samasta asiasta päätöspuheenvuorossaan. KHL-maat tulevat lujaa ja kasvattavat koko ajan kovia yksilöitä. Hiljalleen he oppivat myös pelaamaan yhdessä. Sen takia Suomenkin on sopivassa suhteessa kehityttävä molemmilla rintamilla. On edelleen pidettävä omasta pelillisestä identiteetistä kiinni, mutta samalla löydettävä keinot kehittää myös parempia yksilöitä.
Vaikeiden Nuori Suomi -vuosien jälkeen meille on jo kasvamassa uusia nuoria NHL-tähtiä. Nyt pitää kuitenkin pitää huoli siitä, että jatkossa määrä ei ainakaan vähene vaan pikemminkin kasvaa.
