Hyppää sisältöön

Frisbeegolf – 50 vuodessa hittilajiksi

Yhdysvaltalainen Ed Headrick kehitti frisbeegolfin 1960-luvulla. Lajiesittelyt -juttusarjoista vastaavat Yle Urheilun siistit kesäduunarit.

Kuva: Esa Arrokki

Frisbeegolf

Urheilulajeista keksitään jatkuvasti variaatioita. Yksi uusimmista variaatioista on nimeltään frisbeegolf, joka tekee nopeaa nousua erityisesti Yhdysvalloissa.

Säännöt

Frisbeegolf on kuin golfia, mutta pallo korvataan hiukan frisbeetä pienemmällä kiekolla ja reikä maalikorilla. Tarkoituksena on päästä radan läpi mahdollisimman vähillä heitoilla, ja avausheiton jälkeen jokainen heitto heitetään siitä, mihin edellinen yritys jäi.

Radoilla on usein luonnollisia esteitä, jotka vaikeuttavat heittojen toteuttamista, kuten esimerkiksi puut.

Kiekkoradoilla on erilaisia pisteitä eli väyliä, jotka tulee käydä läpi, ennen kuin edetään maalikorille. Väylän pituus vaihtelee 50 metristä jopa 300 metriin.

Pelissä voidaan lopulliseen heittomäärään lisätä rangaistusheittoja, jos vaikkapa heitto lentää yli sallittujen rajojen tai jos heitto ei kierrä esteitä merkityltä puolelta.

Frisbeegolfin tekniikka

Kuten golfissa on monia lyöntitekniikoita, frisbeegolfissa on monia heittotekniikoita. Puhutaan erityisesti kämmenheitosta, rystyheitosta ja puttaamisesta.

Rystyheitossa käytetään koko kehosta lähtevää voimaa, ja kiertoliike jatkuu vielä heiton jälkeenkin. Käsi kiertää kehon edestä oikeakätisellä pelaajalla vasemmalta oikealle. Kämmenlyönti on kuin peilikuva rystylyönnistä.

Puttaamisessa kiekko taas heitetään kehon edestä. Puttaamista käytetään vain, kun matka maalikorin ja heittäjän välillä on pieni.

Frisbeegolfin heittotekniikat ovat siis erilaisia kuin perinteisessä frisbeenheittelyssä. Tämä johtuu heittoetäisyyksien erilaisuudesta. Frisbeegolfissa kiekko tulee saada usein huomattavasti pidemmälle kuin frisbeen heittelyssä. Voimaa kiekon taakse tulee siis saada myös jaloista, lantiosta ja hartioista.

Frisbeegolfin historia

Frisbeegolfin moderni muoto sai alkunsa 1960-luvun lopulla, kun Ed Headrick, jota on kutsuttu jopa frisbeegolfin isäksi, kehitteli ja patentoi frisbeegolfin alkuperäisversion, jossa maalikorina oli vaikkapa vain puu, kivi tai pensas. Headrick kehitteli maalikorin, jotta voitaisiin selvästi nähdä, osuiko kiekko maaliin.

Headrick perusti itse myös Professional Disc Golf Association-nimisen kansainvälisen frisbeegolfin kattojärjestön vuonna 1975.

Frisbeegolfin levinneisyys

Euroopassa frisbeegolfin johtajamaita ovat erityisesti Suomi ja Ruotsi. Maailman kovatasoisin frisbeegolfmaa löytyy kuitenkin Amerikan mantereelta, Yhdysvalloista.

Mielipiteitä

Frisbeegolf-pelaajien mielestä lajissa parasta on se, että se on melko rento harrastus, jossa yhdistyvät luonnonläheisyys, ulkoileminen ja liikkumisen ilo. Frisbeegolf on myös helppo aloittaa, ja siinä käytetään melko halpaa mutta kestävää tavaraa.

Frisbeegolf ei myöskään vaadi suurenmoista fyysistä kuntoa tai suurta lihasmassaa, vaan hienoksi hiottua tekniikkaa ja kärsivällistä harjoittelua. Hyvästä yleiskunnosta ei kuitenkaan ole haittaa. Frisbeegolfissa tärkeää on myös nivelten ja nikamien liikkuvuus ja keskittymiskyky.

**Ani Nnebedum
**Kirjoittaja on Ylen siisti kesäduunari.

.
.