Suora

  • Alppihiihdon MC: Crans-Montana, naisten syöksylasku
  • Hiihdon MM, Urheilustudio, Seefeld 23.2.
  • Crans-Montana, naisten syöksylasku
  • Hiihdon MM, naisten yhdistelmäkilpailu
  • Alppihiihdon MC: Bansko, miesten super-g
  • Hiihdon MM, Urheilustudio, Seefeld 23.2.
  • Hiihdon MM, miesten yhdistelmäkilpailu
  • Katowice Major CS:GO, The new legends' stage
  • Hiihdon MM, Urheilustudio, Seefeld 23.2.
  • Hiihdon MM, mäkihypyn suurmäki HS 130
  • Elävä arkisto esittää
  • Pikaluistelun sprintti-MM
  • Lentopallon SM: Naisten Mestaruusliiga LP Viesti - Hämeenlinnan Lentopallokerho
  • Bansko, miesten super-g
  • Urheiluruutu
  • Hiihdon MM, päivän parhaat, Seefeld 23.2.
  • Hiihdon MM, mitalijuhla, Seefeld 23.2.
  • Suur-Hamareita ja E-peleitä
  • Pikaluistelun sprintti MM, naisten ja miesten 500m ja 1000m
  • Urheiluruutu
  • Urheiluruutu

Urheilu on ihmisen parasta aikaa - mitä sen jälkeen?

Jokainen urheilija joutuu jossain vaiheessa kovan paikan eteen: mitä nyt, kun aktiiviura on ohi? Pituushyppääjä Tommi Evilä kertoo tunnelmiaan lopettamishetkeltä, joka voi olla mielenterveyttäkin koetteleva kriisi.

urheilu
Tommi Evilä kuvassa
Tommi Evilä teki viimeisen kisahyppynsä Kalevan kisoisa. Tomi Hänninen

Kitkeränsuolaista ja välillä ihanaa makeuttakin. Yksin ei pärjää. Mutta ihan paras urheilu-ura, mitä olen kokenut (Tommi Evilä).

- Urheilun eetokseen ei kuulu puhua asioista, jotka viittaavat siihen, ettei kaikki ole niin auvoista. Eetokseen eivät kuulu muut kuin menestystarinat, ei puhuta raadollisista, ihmisyyteen liittyvistä asioista, sanoo urheilupsykologi PsT (sert.)** Satu Kaski**.

Kasken sanomassa piilee totuus. Pettymyksenkin hetkellä urheilijoiden oletetaan menevän eteenpäin: korkeammalle, pidemmälle, kohti tavoitteita. Menestyksen hetkellä saatetaan kyllä muistella pettymyksiä "näistäkin on selvitty".

Toisaalta yhä useampi urheilija uskaltaa olla myös ihminen, ei pelkästään hamaan loppuun asti hikoileva kilpakone. Kalevan Kisoissa raskaasti pettynyt Eemeli Salomäki kertoi koskevansa seipääseen vasta, kun siltä tuntuu. Monet korostavat psyykkisen valmennuksen merkitystä, ja Sotshissa Suomen olympiajoukkueella oli ensimmäistä kertaa mukanaan psyykkinen valmentaja Hannaleena Ronkainen.

Muutos on käynnissä: suomalainen urheilija saa olla muutakin kuin verta ja hikeä. Mutta mitä urheilijalle käy silloin, kun hän ei ole enää urheilija?

Tommi Evilän kohdalla kysymys on tuorettakin tuoreempi. Helsingin MM-kilpailuissa vuonna 2005 pronssia saavuttanut ja itsensä kansan sydämiin hypännyt Evilä päätti uransa tämän kesän Kalevan kisoihin.

- Naskalit on lyöty pakkiin, hiekanpöllytykset ovat tässä. Olo on kuin hormonimyrskyssä olevalla teinillä tai naisella. Havahduin yhtenä yönä, että oikeesti, se on loppu. Tuli säpsähtäminen, fyysinen tuntemus, se konkretisoitui, Evilä kuvailee ajatuksia uran loppumisesta.

Urheilijalle apua identiteetin muutokseen

Rutiinit katoaa, se, että voi tähdätä jonnekin, se, että fyysisen lisäksi urheilu hivelee psyykkisesti (Evilä).

Jos kaikki menee oppikirjan mukaan, urheilija käsittelee urheilun jättämää tyhjiötä, näkee edessään odottavat mahdollisuudet ja siirtyy eteenpäin. Aina näin ei ole.

- Urheilu-uran jälkeinen masennus on yleisempää kuin ajattelemme. Voisin kuvitella, että erityisesti niillä, joilla urheilu-uran odotukset eivät täyty, joilla tuntuu, että panokset ovat olleet suuremmat kuin se mitä sai, riski on suurempi, psykologi Kaski sanoo.

Itse lopetin muodostelmaluistelun aikuisten tasolla kaksi ja puoli vuotta sitten. Käteen jäi kaksi MM-hopeaa, mutta mitä muuta? Lopettamisen hetkellä oli oikeastaan mahdoton sanoa, mitä käteen jäi, sillä tuntui, että minä itse olin se, minkä lopetin. Kaikki nuoruusvuoteni olin ollut ennen kaikkea luistelija ja urheilija, sitten vasta jotain muuta.

Oman urheilutaipaleeni lopettaminen ei mennyt, kuten oppikirjassa. Vapauden ensihuuman jälkeen tulivat pimeät syysillat ja kaipuu treeneihin. Kun soppaan lisättiin pari henkilökohtaista tekijää, homma oli selvä: minulla oli paha olla, diagnoosilla ei ole väliä. Siksi kävin juttelemassa asiasta ammattilaisen kanssa. Sain kuulla saman, minkä Eviläkin totesi hormonimyrskyistä. "Joudut käymään ikään kuin murrosiän uudestaan läpi", minulle sanottiin.

Psykologi Kaski sanoo, että urheilijoita voitaisiin auttaa muutosprosessissa, kun kilpakentät jäävät taakse.

- Jos ottaa vertauksen, niin yrityksissä on "out place" -toimintoja irtisanomishetkellä. Urheilussa voisi olla sama juttu, malleja siihen, miten urheilija voi arvokkaasti jättää osan identiteettiään pois, hän sanoo.

Psyykkinen valmennus uran aikana tukee

Täytyy löytää uudet väylät, mieli avoimena, elämä rullaa omalla polullaan (Evilä).

Tarinoita urheilun lopettamisen vaikeuksista riittää. Osaltaan niistä puhuvat come backit, osaltaan yksityiselämän ongelmat, joita revitellään mediassa.

- Häpeä jää yksin kannettavaksi. Julkinen käsittely voi traumatisoida, Kaski kommentoi ongelmien revittelyä.

Lopettamisen vaikeudet voivat ilmetä epäsuorasti eikä asioista ole helppo puhua niiden oikeilla nimillä. Keksin äkkiseltään yhden suomalaisen, joka on puhunut julkisesti syvästä pahasta olostaan urheilu-uran jälkeen: hiihtäjä Marja-Liisa Kirvesniemen.

Evilä arvelee, että jos hän kohtaisi lopettamisprosessissaan ylivoimaisia haasteita, ei hän haluaisi puhua niistä julkisuudessa. Pituushyppääjä pohtii, että paras tuki löytyisi lähipiiristä ja vertaistukiryhmistä - apua löytyy hänen mukaansa, kun sitä pyytää.

- Mutta masennus on paha paikka, siitä on turha lähteä sanomaan, että "nosta itseäsi niskasta", se on ammattilaisten heiniä, Evilä toteaa.

Entinen pituushyppyyjä peräänkuuluttaa sitä, että psyykkinen valmennus jo uran aikana tukee myös luopumisprosessia.

- Itse olen tehnyt mentaaliharjoittelua vuodesta 2001. Se on auttanut, että asiaa on alkanut pureksia jossain vaiheessa: urheilu-ura on rajallinen, hän sanoo.

Jokaisen oma luopumisprosessi

Kesän jälkeen tulee syksy, syksyn jälkeen talvi... Kaikki on osa isompaa jatkumoa, kaikki alkaa ja loppuu (Evilä).

Jokainen urheilija joutuu käsittelemään uransa loppumisen omalla tavallaan. Ei ole myöskään yhtä oikeaa tapaa valmistautua uuteen elämäntilanteeseen.

Psykologi Kasken mukaan osa voi selvitä hyvinkin "pää edellä kiveen" -tilanteesta, jossa esimerkiksi yllättävä loukkaantuminen päättää uran, osan lopettamista helpottaa huolellinen valmistautuminen etukäteen - ainakin ajatuksen tasolla.

- Eivät tapahtumat ihmistä kaada, vaan hänen tulkintansa tapahtumista, Kaski kuvailee eroa sen välillä, kuka selviää urheilun lopettamisesta ehjemmin kuin joku toinen.

Jonkinlaisen tyhjiön käynee läpi jokainen, joka on urheiluun kasvanut, sitä rakastanut ja joka aktiivivuosistaan joutuu luopumaan, vaikka jäisikin muuten lajin pariin. Evilä kuvailee asiaa omalta osaltaan seuraavasti.

- Söin lapsena hiekkalaatikolta hiekkaa, joka meni syvälle rintakehään ja teki sinne pesän.

Kun rinnasta tempaistaan jotain suurta pois, voi jokainen kuvitella, miltä se tuntuu. Siksi toivon, ettei come backin tekijöille naureskeltaisi tai urheilijoiden uran jälkeisiä ongelmia reviteltäisi. Tai että jos lopettaneelta kysytään, miten menee, hänellä on rohkeutta vastata "on ollut pirun vaikeaa", jos asia niin on.

Ja te, jotka saatte vielä olla urheilumaailman etupenkillä: nauttikaa. Vaikka lopettamisesta selviää, ainakin ajan kanssa, sinä synkkänä syksynä ajattelin todella, että "urheilu oli ihmisen parasta aikaa".

Suosittelemme

Tuoreimmat