Koe uusi yle.fi

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Kovemmat kädet

Nordeen Toure karkasi kotoaan maailmalle, asui puistoissa ja etsi ruokaa roskiksista. Nyt hän on ammattilaisnyrkkeilijä Suomessa.

Maailmanmestariksi tähtäävä nyrkkeilijä Nordeen Toure hymyilee tyytyväisenä. 24-vuotias Toure, tuttavallisemmin “Ukunta” on onnellinen vaikkapa nyt siitä, että saa pestä autoja työkseen Suomessa. Viime vuonna elämään tuli toinenkin ilonaihe.

Nordeen “Ukunta” Toure

  • Syntyi 6.4.1991 Badoussa, Togossa.
  • Muutti Suomeen vuonna 2011, aloitti ammattinyrkkelyn vuonna 2014.
  • Ammattilaisena kolme ottelua, kolme tyrmäysvoittoa.
  • Touren painoluokka on välisarja.

– Löysin suomalaisen tyttöystävän helsinkiläisestä baarista, kun menin pelaamaan biljardia, Toure kertoo.

Suomi toi Touren elämään myös nyrkkeilyn. Hän on nyt otellut ammattilaisena kolme ottelua, joista kaikki ovat päättyneet tyrmäysvoittoon avauserässä.

– Luulen, että minulla on kova luu, Toure sanoo ja koputtaa päätään sen merkiksi, että on tottunut ottamaan iskuja vastaan.

Niistä iskuista on aina selvitty.

Helsinkiin kotiutunut Toure syntyi isänsä kotimaassa Togossa Länsi-Afrikassa. Lapsuutensa hän eli pitkälti Itä-Ghanassa isoäitinsä luona. Vuonna 2008 Toure muutti Libyaan ja asui muun muassa maan pääkaupungissa Tripolissa.

Monien muiden tavoin hän lähti Euroopaan etsimään hyvää elämää.

Vuonna 2010 Toure matkusti laivalla Libyasta Turkin Istanbuliin.

– En kertonut matkasta isälleni ja äidilleni. Vain yksi kaverini tiesi.

Turkista Toure jatkoi eteenpäin Kreikkaan. Hän taittoi matkan kävellen, ilman rahaa tai passia.

– Muistaakseni lähdin illalla kahdeksalta ja Kreikassa olin ennen aamuseitsemää.

Kreikassa Toure oli vajaat puoli vuotta. Turvapaikanhakukeskus oli täysin tukossa, joten hän asui kaduilla ja puistoissa.

– Söin nälkääni leipiä, joita löysin ravintoloiden roskiksista. Joskus ostin ruokaa kerättyäni rahaa pullopanteista.

Matkan seuraavana etappina oli Barcelona Espanjassa. Toure kertoo, että hänen kaverinsa auttoi häntä maksamaan 175 euron lentolipun. Päästyään perille hän asui moskeijassa, missä hän sai ilmaista ruokaa.

– Arabialaiset kaverini kertoivat, että Suomi on hyvä maa. Itse halusin Saksaan.

Lopulta Suomi voitti. Helmikuussa 2011 Toure saapui Helsinki-Vantaan lentokentälle yksin ja rahattomana.

– Lupa- ja passikirjani eivät olleet oikeita. Kuvakin oli väärä. Minun olisi pitänyt maksaa 150 euron sakot, mutta minulla oli vain kymmenen senttiä.

Toure istui putkassa kymmenen päivää, minkä jälkeen hänet ohjattiin maistraatin kautta vastaanottokeskukseen.

Toure aloitti nyrkkeilemisen vasta Suomessa.

– En ollut nyrkkeilyt aiemmin. En koskaan. Asuin Kalliossa, ja kyselin, että missä pääsisi urheilemaan. En halunnut hengailla baareissa.

Innokas ensikertalainen muistetaan hyvin Helsingin Työväen Nyrkkeilijöissä, jonka harjoituksista Touren nyrkkeilyura alkoi keväällä 2011.

– Kun hän tuli meille, hän oli nimenomaan innokas. Taitoa tuli vasta myöhemmin, seuran puheenjohtaja Juha Kulju sanoo.

Hänen mukaansa Touresta tuli nopeasti pidetty, koska hän oli niin aktiivinen ja kova treenaamaan heti alusta asti.

– Hän oli temperamenttinen kaveri, joka halusi oppia niin suomen kieltä kuin myös nyrkkeilyä.

Voimansa nuorukainen oli saanut appelsiinifarmilta, jossa hän oli kantanut appelsiinilaatikoita pienestä asti.

– Fyysinen voima oli se, jolla hän erottui porukasta, Kulju sanoo.

Pasi Taavitsaisen suojiin 168-senttinen ja ulottuva lahjakkuus tuli muutaman tappion jälkeen. Hän soitti Taavitsaiselle, alkaako hän valmentaa häntä.

– Lupasin valmentaa häntä, jos hän ei lusmuile vaan tekee myös töitä ja elättää itsensä, mitä hän halusi. Hän oli muun muassa siivoamassa kerrostaloja ja lastaamassa laivoihin kontteja.

Nyrkkeilyuran alussa Toure kärsi urheiluvammoista, joiden hoitoon oli vaikea saada apua.

Ensimmäiset neljä kuukautta Taavitsainen hoiti kuntoon Touren tulehtuneita ranteita, koska tämä oli harjoitellut “vähän liikaa”.

– Hänellä ei ollut kansalaisuutta, minkä takia hän ei päässyt sairaaloihin hoitoon. Viimein pääsimme vahingossa Vantaalla venäläiselle lääkärille, joka määräsi tulehduskipulääkkeet, Taavitsainen kertoo.

Täysipainoinen treenaus sai odottaa vielä kolme kuukautta.

– Sidoin hyvin hänen kätensä, ja hän pystyi treenaamaan yhtä kättä ja fysiikkaa. Kävimme myös tekniikkaa läpi varjonyrkkeilyssä.

Toure pystyi kuitenkin juoksemaan, ja Taavitsainen halusi nähdä, missä kunnossa kasvatti on. Ensimmäinen Cooperin testi tehtiin helsinkiläisellä urheilukentällä.

– Kerroin hänelle, että pitää juosta kaksitoista minuuttia, Taavitsainen muistelee.

Taavitsainen laittoi nuorukaisen taskuun GPS:n mittaamaan matkaa. Tässä vaiheessa nuorukainen ilmoitti, että haluaa juosta paljain jaloin.

– Sanoin, että juokse miten juokset, kunhan juokset niin kovaa kuin pääset. Niin hän lähti juoksemaan. Hän kuitenkin pysähtyi jokaisen viiden ensimmäisen kierroksen jälkeen ja kysyi, mitä nyt tehdään. Sanoin aina, että hänen pitää juosta kaksitoista minuuttia.

Pysähtymisistä huolimatta Touren tulokseksi tuli 3 260 metriä.

Pitää mennä suoraan sitä kohti, mitä haluaa. Silloin asiat menevät hyvin.

Toure juoksi, valmentaja ajoi mönkijällä

Harjoitukset jatkuivat kesällä Taavitsaisen kesämökillä Kangasniemellä. Harjoituksiin tarvittiin erikoisjärjestelyitä: Taavitsainen vammautui nuorena moottoripyöräilyssä, minkä vuoksi hänellä eivät toimi jalat ja selkä kunnolla.

– Mutta pääni toimii jollain tavalla ja pystyn suunnittelemaan harjoituksia. Ajelinkin mönkijällä vieressä, kun poika juoksi aamuisin 6–8 kilometriä, Taavitsainen sanoo.

Kaksikko lähti lenkille aamulla seitsemän jälkeen tyhjällä vatsalla. Ennen sitä juotiin korkeintaan teetä ja kahvia. Puolivälissä lenkkiä Toure verrytteli ja varjonyrkkeili. Harjoitusten jälkeen uitiin ja saunottiin.

Harjoituksia oli kaksi päivässä kuusi kertaa viikossa. Aamuharjoitusten jälkeen olivat tekniikkaharjoitukset iltapäivällä.

– Hän teki lihaskuntoharjoitteita hyvin tarkasti sen mukaan, mitä olin suunnitellut. Monesti vielä lapioimme hiekkaa ja pilkoimme puita.

Palkaksi valmentamisesta Toure rakensi Taavitsaiselle afrikkalaisen grillin.

– Minun piti sukeltaa sinistä savea järvestä kahden metrin pohjasta, kun muu savi ei käynyt. Sitten hän muurasi pyöreän grillin saven ja heinän seoksesta.

Sotkuisa kokki

Ennen kilpailuja Toure asui Taavitsaisen kotona Keravalla, jotta nuorukaisen paino ei karkaisi käsistä.

– Pystyin vähän katsomaan, että hän ei kiiku öitä missään. Aika paljon pidinkin häntä kotona, vaikka minulla oli kaksi lasta. Hän nukkui usein yläkerrassa, ja me muut olimme alhaalla.

Toure puolestaan valmisti perinteisiä afrikkalaisia kana-, riisi- ja kasviskeitoksia koko perheelle.

– Hän on erittäin loistava kokki. Vähän sotkuista on jälki keittiössä, mutta ruoka on hyvää, Taavitsainen naurahtaa.

Taavitsaisen tavoitteena oli saada Toure SM-kisoihin vuodessa. Toure joutui lähes aina ottelemaan Suomen huippujen kanssa 64- ja 69-kiloisissa.

Aluksi hän pääsi ottelemaan aloittelijoiden kanssa, mutta heitä ei enää annettu hänelle tyrmäysten pelossa. Toure löi niin kovaa, että hänelle ei voinut antaa aloittelijoita.

Taavitsaisen tavoite täyttyi. Hän ohjasi Touren Pekka Mäen salille vuoden 2013 SM-kisojen jälkeen keväällä.

– Hän on mennyt teknisesti paljon eteenpäin ja jalkatyö on parantunut. Olen hyvin onnellinen siitä, että hän pääsi Suomen parhaimpiin olosuhteisiin, sillä hän on vielä teknisesti raakile.

– Ihmisenä hän on yhä hyvin kiltti, sympaattinen, avulias ja tulee hyvin toimeen kaikkien kanssa. Ehkä hän on tullut aiempaa avoimemmaksi, koska aluksi hän oli vähän sulkeutunut ja arka.

Ilman Suomea minulla ei olisi mitään.

Usko ei horju

Touren rituaaleihin ennen harjoittelua tai otteluita kuuluu merkittävänä osana rukoilu. Sen ansiosta kehässä ei tarvitse pelätä.

– Nyrkkeilijän täytyy olla fyysisesti ja henkisesti mahdollisimman kova. Jumala antaa minulle itseluottamusta.

Touren haaveissa on maailmanmestaruusottelu Las Vegasissa ja otteleminen Suomen sinivalkoisissa väreissä.

– Jos asenne on kohdallaan, niin kaikki on mahdollista. Pitää olla kurinalainen, kuunnella valmentajaa. Ei saa poltella tupakkaa tai juopotella. Pitää mennä suoraan sitä kohti, mitä haluaa. Silloin asiat menevät hyvin, Toure tietää.

Vuosien ajan paikkaansa etsinyt pakolainen tuntee nyt olevansa suomalainen.

– Ilman Suomea minulla ei olisi mitään.

Teksti: Jarno Ranta, Christer Sarlin. Kuvat: Mikko Stig, Lehtikuva. Videot: Jari Kärkkäinen. Grafiikka: Stina Tuominen. Toteutus: Ville Juutilainen. Julkaistu: 20.3.2015.

Suosittelemme