Suora

  • FIFAn jalkapallon naisten MM: USA - CHI
  • Marika Teini: Rouva kersantti - työ joka mahdollisti ammattiurheilun
  • Urheiluruutu
  • Rallin MM, Sardinia, kisakooste
  • Urheiluruutu
  • FIFAn jalkapallon naisten MM päivän kooste

Näkökulma: Olympiamitalitoivo ja superlupaus

Jaana Sundberg ja Emilia Kanerva ovat suomalaisen judon tämänhetkiset kuumimmat nimet. Kaksikon lähiajan esitykset ja saavutukset arvokisoissa muokkaavat suuren urheiluyleisön mielikuvaa siitä, miten Suomen judolla menee kansainvälisesti mitattuna, kirjoittaa Yle Urheilu toimittaja Timo Uusitalo.

urheilu
Jaana Sundberg, Arkistokuvaa EPAlta
EPA

Karu fakta suomalaisessa judon isossa kuvassa on se, että takana ovat ne kultavuodet, jolloin Suomi kahmi esimerkiksi judon EM-kotikisoista viisi mitalia, joista peräti kolme kultaista Juha Salosen, Jorma Korhosen ja Jaana Ronkaisen voimin.

Huippuvuosi 1989 ei palaa tuloksellisesti koskaan takaisin jo ihan siitä syystä, että Neuvostoliiton hajoaminen loi Itä-Eurooppaan vahvoja, uusia judomaita. Ihan samalla tavalla on käynyt toiselle kamppailulajille painille, jossa kilpailu on kiristynyt niin ikään merkittävästi.

Suomessa ei oivalleta sitä, että judo on todella kansainvälinen urheilulaji – toisin kuin esimerkiksi Suomen arvokisojen jokavuotiset mitalisammot jääkiekko ja keihäänheitto.

Judossa huipulle pääseminen vaatii tuhottomasti harjoitustunteja, rahallista panostusta, oikeita taustaihmisiä, moderneja ammattivalmentajia, jossain vaiheessa täyttä ammattilaisuutta sekä fiksuja päivittäistekoja, joilla voi minimoida mahdolliset loukkaantumiset. Lahjakkuus, vaikka sitäkin judossa tietysti tarvitaan tietty määrä, on loppupeleissä ihan toissijainen asia.

Suomen 12 000 judoharrastajaa, joista kilpailijoita vain murto-osa, ei pysty kilpailemaan koskaan 30 miljoonaa lajiharrastajaa vastaan määrällisesti. Tämä ei silti poissulje mahdollista menestystä arvokisoissa, mutta asettaa tavoitteille ja unelmille realistiset raamit.

Jaana Sundbergin nouseminen judohuipulle 30-vuotiaana on lopputulos äärimmäisen sitkeästä ja määrätietoisesta päivittäisestä tekemisestä. Ilman ammattilaisuutta, taustalla olleita oikeita ihmisiä tai armeijan pitkäaikaista tukea ei Jaanakaan olisi noussut koskaan tasolle, jossa voi oikeasti alkaa tavoitella arvokisamitaleja ja jopa suomalaisittain historiallista olympiamitalia.

Suomessa on tasan yksi ammattilaisjudoka, joka on Jaana Sundberg. Maailmalla kiertävistä judotähdistä kaikki ovat täysverisiä ammattilaisia. He ovat joko armeijassa kirjoilla tai sitten heillä on riittävät sponsorit tukena. On eri asia harjoitella ammattimaisesti työn tai opiskelun lomassa kuin olla ammattilainen, jonka ei tarvitse kärvistellä päivästä toiseen rahanpuutteessa.

Bakuun Euroopan kisoihin matkaavista viidestä suomalaisesta judokasta osa paiskii kesähommia esimerkiksi hautausmaalla tai sitten varastossa. Näin ei saisi olla ihannetilanteessa. Länsinaapurissa Ruotsissa sen judomiehet ovat saaneet taaksensa vihdoin rahallisia tukijoita ja on mielenkiintoista nähdä lähivuosina, tuoko ammattilaisuus sinikeltaisille lisämenestystä.

Vasta 16-vuotiaan Emilia Kanervan kohdalla voidaan puhua judon suomalaisesta superlupauksesta, mutta jottei raaka totuus unohtuisi, niin ratkaiseva arkityö huipulle päästääkseen on vasta edessä päin. Tärkeää olisi, että Emilia saisi harjoitella terveenä ja laadukkaasti 20-vuotiaaksi saakka. Se antaisi vankan pohjan ponnistaa isompiin urotekoihin. Kanervan taustat ovat onneksi viimeisen päälle kunnossa, hyvältä näyttää tässä valossa.

Vaikka aikuisten arvokisamitali on kierrellyt jo turhaan pitkään suomalaisia, niin ainahan voidaan lohduttautua sillä, että 2000-luvulla on sentään päästy kuusi kertaa arvokisojen mitaliotteluun saakka.

32-vuotiaan Sundbergin - judon ainoan suomalaismitalitoivon – kilometrit raksuttavat mittarissa jo kunnioittavasti. Mitä tapahtuu sen jälkeen, kun hän päättää jättää tatamit nuoremmilleen? Lupaavan Emilia Kanervan lisäksi judossa on muitakin valonpilkahduksia, mutta niiden jalostuminen ehdottomalle huipputasolle saattaa viedä oman aikansa.

Samuli Viitasen mitalisija Etelä-Amerikan olympiakarsinnassa sekä Budapestin EM-kenraalissa otetut tuoreet voitot, Eetu Laamasen viitossija Montevideon olympiakarsinnassa, Jaakko Allin nopea paluu voittojen tielle puolen vuoden sairauslomalta ja U21- ja U18-ikäluokan kevään mitalisijat Eurooppa-cupeissa luovat uskoa suomalaiseen tekemisen laatuun.

Matka huipulle on vain pitkä ja kivinen. Alle 23-vuotiaiden EM-pronssia saavuttanut, Seppo Myllylän valmennettava Vadoud Balatkhanov, 25, on niin ikään potentiaalinen judoka, joka nousee otsikkoihin heti, jos saa tekniikkansa napsun tai kaksi lisää terävyyttä.

Suomalainen judo elää julkisuudessa tällä hetkellä yhden naiskortin varassa, ihan niin kuin muissakin kamppailulajeissa Suomessa. Arvokisamitalipainija Petri Olli, taekwondon olympiaviitonen Suvi Mikkonen tai nyrkkeilyn ensimmäinen suomalainen maailmanmestari Eva Wahlström ovat kaikki Jaana Sundbergin lailla sisukkaita ja kivikovia yksilöurheilijoita, jotka hakevat saleilta ja tatameilta päivästä toiseen riittävän kovia sparrivastustajia, jota ilman ei ole oikotietä onneen.

Tilaa Tommi Seppälän änärikirje

Yle Urheilun Vancouverissa asuva NHL-kirjeenvaihtaja Tommi Seppälä raportoi viikoittain maailman kovimman kiekkoliigan sisäpiiristä.

Suosittelemme

Tuoreimmat