1. yle.fi
  2. Urheilu
  3. urheilu

Kirja: Suomella oli väärä hiihdon päävalmentaja – "Koko ajanhan kyttäsit selän takana ja söit minua"

Eero Mäntyranta olisi ollut Arto Tiaista parempi mies hiihdon päävalmentajaksi vuosina 1968-1972, mutta hän oli siihen tehtävään liian kallis.

Hiihtäjä Eero Mäntyrannan olympiamitalit olivat pitkään esillä hänen nimeään kantaneessa museossa Pellossa. Museo lakkautettiin muutama vuosi sitten. Kuva: Yle / Jorma Korhonen

Maastohiihdon olympiamitalisti Arto Tiainen toimi maastohiihdon päävalmentajana vuosina 1968-1972. Paikka ei tullut ihan helpolla, sillä siitä kisasi myös muun muassa kolminkertainen olympiavoittaja Eero Mäntyranta.

Hiihtovaliokunnassa vaikuttanut Immo Kuutsa kertoo Arto Terosen ja Jouko Vuolteen _Kiveen hakatut _-kirjassa, että Mäntyranta oli monen mielestä Tiaista parempi vaihtoehto. Mäntyrannan palkka oli kuitenkin kovempi.

Kun Mäntyranta vaati päävalmentajan tehtävistä 3 000 markan kuukausipalkkaa, Tiaisen pyyntö oli 2 500 markkaa. Lehtorina toimineen Kuutsan palkka oli vertailun vuoksi ainoastaan noin 880 markkaa.

- Hannu Koskivuoren, puheenjohtajan, mielestä liitolla ei ollut varaa niin kalliiseen kaveriin kuin Mäntyranta, joka taas ei halunnut tinkiä. Eero sanoi, että vaatimus ei ole mitään ulkomaalaisiin valmentajiin verrattuna. Eero tunsi rahan ja hänen taksansa puistohiihdoista ja muista olivat aina kaikkein kovimmat, Kuutsa kertoo kirjassa.

Mäntyranta ei kunnioittanut Tiaista

Kun Tiaisesta tuli hiihdon päävalmentaja,  Kuutsan mukaan Mäntyranta ei kunnioittanut häntä, sillä hän tunsi miehen elintavat ja asenteen.

- Arto ei oikein siihen hommaan sopinut. Monet hiihtäjät olivat jo heti Artoa vanhempia tai saman ikäisiä. Artolla ei ollut ikää eikä elämänkokemusta, joita valmentajalta yleensä vaadittiin. Kaikki tunsivat Arton läpikotaisin, eikä hänellä ollut varsinaisesti mitään annettavaa.

Samaa mieltä on muun muassa Olympiakomitean valmennuspäällikkönä toiminut Heikki Kantola. Hän sanoo kirjassa, että Tiaisella ei ollut kunnollista koulusta päävalmentajan tehtäviin.

- Kai hänellä oli oma ohjelmansa, mutta en oikein osaa sanoa, millainen se edes oli.

Kantola uskookin kirjassa, että Tiaisen valintaan liittyi rahan lisäksi jatkuvuuden tavoittelu:

- Vaikka urheilijat arvostelivatkin Veli Saarista (entinen päävalmentaja), tämä oli liiton kannalta hoitanut asiat erittäin hyvin. Silloin ei myöskään vielä ollut arvossaan, että valmentajia koulutetaan. Me olimme Immon kanssa liitossa oikeastaan vasta ensimmäiset koulutetut valmentajat, Kantola kertoo kirjassa.

Tiainen ei arvostanut Kuutsan ohjeita

Kuutsa teki hiihtäjille ohjelmat valmistauduttaessa Sapporon vuoden 1972 olympialaisiin.  Hän kertoo kirjassa antaneensa ohjelmat Tiaisen käyttöön.

- No Olympiakomitean seminaarissa Arto sanoi kertovansa, mitä Immo on ajatellut, mutta kun tämä annetaan meidän jätkille, niin he pyyhkivät persettään näillä papereilla, tää on sitä hiihdon teoriaa, jolla ei ole mitään merkitystä, Kuutsa kertoo Tiaisen sanoneen.

Sapporon jälkeen Tiainen kysyi Kuutsalta, onko tämä lähdössä hiihdon uudeksi päävalmentajaksi.

- Sanoin, että harkitsen asiaa, johon Arto tuumasi, että varmasti lähdet, koko ajanhan kyttäsit selän takana ja söit minua. Kuitenkin olin mielestäni antanut kaiken mahdollisen tuen hänelle.