Suora

  • Jalkapallon Mestarien liigan makasiini
  • Horse Show: Kouluratsastus
  • Horse Show: Esteratsastus
  • Jalkapalloa: Naisten MM-karsinta FIN - SRB
  • Urheiluilta: NBA-ilta
  • Jalkapallon naisten MM-karsinta: FIN - SRB
  • Urheiluruutu
  • Urheiluruutu
  • Urheiluruutu

Mika Häkkinen – mestariksi tahdolla, taidolla ja rohkeudella

Mika Häkkisen F1-mestaruudet vuosina 1998 ja 1999 ovat jättäneet lähtemättömän jäljen suomalaiseen moottoriurheiluhistoriaan. Häkkisen kuusivuotiaana karting-radalta aloittama ura huipentui tavalla, joka kosketti koko kansaa.

urheilu
Mika Häkkinen.
Mika HäkkinenEPA

Urheilu on yhdistänyt suomalaisia vuosikymmenten ajan, mutta vain harva urheilija on onnistunut yhdistämään koko kansan. Tällaisia legendoja ovat Paavo Nurmi ja Lasse Virén. Mukaan voidaan laskea myös maailmanmestaruuden vuonna 1995 voittanut jääkiekkomaajoukkue sekä Mika Häkkinen, joka voitti urallaan kaksi F1-sarjan maailmanmestaruutta.

Mestaruudet toivat suomalaisille yhteisiä kokemuksia, vaikka Häkkinen varmisti ne erikoisiin aikoihin. Hän kamppaili mestaruudesta molemmilla kerroilla viimeiseen, Japanissa käytyyn osakilpailuun saakka.

- Todellakin ne ovat elämyksiä, jotka on koettu varhaisina aamun tunteina. Ratkaisuhetket tapahtuivat neljän-viiden aikaan aamulla. Eli ne elämykset on käyty aika hassuun aikaan, Häkkinen muistelee.

Mestaruuksista vääntöä viimeiseen kisaan saakka

Mestaruustaistelu oli sekä vuonna 1998 että 1999 tiukka loppuun saakka. Ensimmäisestä mestaruudestaan Häkkinen kamppaili Michael Schumacheria vastaan. Mestaruus ratkesi Häkkisen hyväksi, kun viimeistä edellisessä osakilpailussa Luxemburgissa suomalaiskuski voitti kaksintaistelun saksalaista vastaan ja Schumacherin viimeinen kisa päättyi rengasrikkoon.

Häkkinen juhli Japanissa osakilpailuvoiton lisäksi uransa ensimmäistä maailmanmestaruutta. Kauden saldona oli yhdeksän paalupaikkaa ja kahdeksan osakilpailuvoittoa. Samana vuonna hänet valittiin Suomessa Vuoden urheilijaksi.

Mika Häkkinen.
Häkkinen kruunattiin Vuoden urheilijaksi Suomenlahdella järjestetyllä gaalaristeilyllä vuonna 1998.

Häkkisen toinen mestaruus tuli heti seuraavana vuonna. Alkukauden kisoissa hän taisteli jälleen tutun kilpakumppaninsa Michael Schumacherin kanssa. Schumacherin kausi jäi kuitenkin kesken Englannin osakilpailussa, kun hän loukkaantui ulosajossa. Mestaruustaistelussa saksalaisen paikan otti Ferrarin kakkoskuski Eddie Irvine.

Britti antoikin suomalaiselle kovan vastuksen - osin Häkkisen omien ajovirheiden, osin tallin virheiden vuoksi. Myös Ferrarilla oli omat vaikeutensa, sillä kauden viimeistä edellisessä osakilpailussa tallin kaksoisvoitto hylättiin autoissa olleiden, sääntöjä rikkoneiden ilmanohjainten vuoksi. Kisassa kolmanneksi ajanut Häkkinen nostettiin kisan voittajaksi ja samalla hän varmisti mestaruutensa. Ferrarin rangaistus kuitenkin peruttiin ja alkuperäiset tulokset palautettiin voimaan.

Näin Irvine lähti viimeiseen osakilpailuun sarjan johtajana. Häkkisen oli voitettava Japanissa, jotta hän uusisi mestaruutensa. Suomalainen teki vaaditun ja hänet kruunattiin jälleen mestariksi. Kahdella mestaruudellaan hän nousi Suomessa urheilulegendojen joukkoon. Häkkinen ei kiellä, etteikö se tuntuisi hyvältä.

- Kaikessa yksinkertaisuudessaan se on imartelevaa. On todella hyvä fiilis, että olen pystynyt tuomaan Suomen kansalle sellaisia elämyksiä. Se merkitsee minulle tosi paljon. Olen keskustellut ihmisten kanssa. He tulevat juttelemaan minulle lentokentällä tai missä vaan liikun: ”Mika, kiitti. Kiitti makeista muistoista, oli tosi hyvä fiilis tsiigata sitä.”

On todella hyvä fiilis, että olen pystynyt tuomaan Suomen kansalle elämyksiä.

Häkkinen on ymmärtänyt uransa merkityksen suomalaisille vasta lopetettuaan kilpailemisen. Nykyään hän kuuntelee mielellään tarinoita, jotka liittävät hänen uransa ja ihmisille tärkeät tapahtumat toisiinsa.

- Sillä hetkellä, kun harjoitin ammattiani, ajoin kilpaa, niin eihän minulla siinä vaiheessa pyörinyt päässä, mikä vaikutus sillä on yksittäisiin ihmisiin Suomessa. Jälkeenpäin, kun olen jutellut ihmisten kanssa, olen tajunnut, että sillä on ollut tosi suuri merkitys. Ihmiset tulevat juttelemaan minulle ihan uskomattomista asioista. Enkä minä tänä päivänä käännä selkää niille faneille, ihmisille, jotka muistavat sen. Juttelen niiden kanssa, kuuntelen, koska niillä on kaikilla oma tarina siellä takana. Sillä voi olla lapsen syntymiä, naimisiinmenoja, kaikenlaisia tilanteita, ne ovat välillä vähän hassuja tietenkin, mutta he ovat eläytyneet moneen erilaiseen tilanteeseen ja se on mun mielestä hyvä asia.

Urheilijoilla tärkeä tehtävä positiivisuuden tuojina

Suomalaisuus on Häkkiselle tärkeää. Hän on kiitollinen siitä, mitä on saanut tuoda suomalaisille. Hän arvostaa myös muiden urheilijoiden tuottamia elämyksiä ja sitä, miten yhteiset kokemukset tuovat kansaa yhtenäiseksi.

- Olen voinut urheilijana tuoda Suomen kansalle elämyksiä. He odottavat jotain kilpailua tai tilannetta, ja kun suomalainen menestyy, se tuo hyvää ilmapiiriä. Se motivoi ihmisiä. Me tarvitsemme sitä, me tarvitsemme positiivisuutta, me tarvitsemme energiaa elämiseen. Sen takia urheilijoiden, jotka tänä päivänä urheilevat, pitää tuoda energisyyttä katsojille - ihmisille, jotka katsovat sitä ja tsemppaavat siellä mukana, se on hyvä juttu.

Mika ja Erja Häkkinen
Mika Häkkinen itsenäisyyspäivän vastaanotolla vuonna 1997.

Häkkisen menestys osui Suomessa lamanjälkeiseen aikaan. Suomi lähti uuteen nousuun, ja kaikenlaisella menestyksellä oli valtava merkitys positiiviseen imagoon ja tunnelmaan. Leijonat avasi menestyksen ja Häkkisen mestaruudet jatkoivat tarinaa. Mika Häkkinen uskoo, että nykyiset urheilijat, nykyiset kuninkuusluokan suomalaiskuskit pystyvät halutessaan samaan.

- Suomalaiset kaipaavat kuljettajilta Formula ykkösissä menestystä. Halutaan nähdä, että tunnelin päässä on valoa ja halutaan kuulla kuljettajan fiilikset siitä, mitä hän ajattelee. Kyllä minulla oli tarkoitus kertoa Suomen kansalle, ettei tänne häviämään olla tultu, että kyllä täällä joku päivä voitetaan ja niin kauan painetaan kaasu pohjassa, kunnes voitetaan. Ja sieltä se tuli!

Kyllä minulla oli tarkoitus kertoa Suomen kansalle, ettei tänne häviämään olla tultu, että kyllä täällä joku päivä voitetaan.

Pelkkä uhoaminen ei kuitenkaan, Häkkisenkään mielestä, vie huipulle. Esimerkiksi Valtteri Bottaksen ura on Häkkisen mielestä edennyt tasapainoisesti. Hän kuitenkin muistuttaa, ettei Bottaksen auto tällä hetkellä ole kilpailukykyinen kärkitalli Mercedeksen autoihin verrattuna. Häkkisen mukaan kuljettajien on tärkeä viestiä asiat faneille oikein.

- Kuljettajan pitää osoittaa, että me tullaan voittamaan. Se on vaan ajan kysymys. Eihän se uhoaminen mitään auta, faktojen kertominen on myös erittäin tärkeää, mutta voittamassahan siellä ollaan.

Menestystä kartingista kuninkuusluokkaan

Mika Häkkinen aloitti kilpa-ajajana jo kuusivuotiaana. Silloin sarjana oli karting. Häkkisen tie vei neljän kartingin Suomen mestaruuden jälkeen Formula Ford -luokkaan, eikä menestys loppunut, päinvastoin. Formula Fordeista Häkkinen kokosi palkintokaappiinsa Suomen, Ruotsin ja Pohjoismaiden mestaruuden.

Mika Häkkinen vanhempiensa kanssa kartin-radalla vuonna 1979.
Mika Häkkinen karting-radalla vanhempiensa kanssa vuonna 1979.

Nuori suomalaiskuski janosi menestystä yhä kovemmista luokista ja tiukemmista sarjoista. Seuraavaksi Häkkinen suuntasikin kulkunsa Englannin Formula Opel Lotus -sarjaan. Siirto kannatti. Vuonna 1988 hän voitti Euroopan sarjan ja oli Englannin sarjan kakkonen.

Mika Häkkinen.
Häkkinen kilpaili 1980-luvun lopulla Englannin rata-autoilusarjoissa.

Formula 3 -luokassa Mika Häkkinen viihtyi kaksi kautta ennen siirtymistään rata-autoilun huipulle, Formula 1 -sarjaan. Häkkisen aikaan tie huipulle oli monilla kuskeilla samankaltainen. Edettiin askel kerrallaan ja paikka porrasta ylempänä ansaittiin menestyksellä ja hyvillä suorituksilla. Häkkisen mukaan tie huipulle on nykyään erilainen.

- Se vaatii nykyään paljon isomman tukun rahaa. Ei enää välttämättä toimi, että isä tai äiti tai koko perhe lähtee karting -radalle ja siellä radalla ollaan, kunnes kundi on 16-17-vuotias ja sitten vasta mennään formuloihin. Ei se isä siellä enää ruuvaa autoa loppuun saakka. On lähdettävä jo todella varhaisessa vaiheessa ulkomaille ajamaan kilpaa. On se sitten Italia, Ranska tai Englanti tai mikä tahansa, sinne pitää mennä ajamaan skabaa. Rahallinen panos, mikä sinne pitää nostaa, on todella merkittävä. Ei normiperheellä, ole enää varaa tehdä sitä. Se on se vaikeus, tuoda niitä lahjakkaita tyyppejä sinne ylös, sillä matka päättyy helposti liian aikaisin.

Osittain tie huipulle on myös helpottunut. Tietoa voi kartuttaa kotisohvalla, jos vain mielenkiintoa riittää. Häkkisen aikaan tieto-taito hankittiin tekemällä ja kokemalla.

- Informaatio, mitä voi opiskella internetin kautta, on ihan uskomatonta. Jos on vaan halua, niin pystyt kehittymään teknisesti jo hyvin pitkälle, se on niin helppoa netin kautta. Minun aikana kokemus haettiin aika paljon niin, että oltiin testaamassa, oltiin ihmisten kanssa tekemisissä ja sitä kautta tuli kokemus. Nyt sitä tietotaitoa vaan luetaan.

Minun aikana kokemus haettiin aika paljon niin, että oltiin testaamassa, oltiin ihmisten kanssa tekemisissä ja sitä kautta tuli kokemus. Nyt sitä tietotaitoa vaan luetaan.

Keskittymiskyky tuo kultaa

Suurilla mestareilla on yksi yhteinen ominaisuus – keskittymiskyky. Mika Häkkinen on nähnyt Alain Prostissa, Ayrton Sennassa ja Michael Schumacherissa saman ominaisuuden, jonka hän itse tarvitsi voittoihin.

- Uskoisin, että on yksi yhdistävä asia: me keskitymme yhteen asiaan kerralla. Kun ajoin kilpa-autoa, keskityin siihen totaalisesti. Uhrasin koko energiani kilpa-autoiluun. Se oli se keino, millä pystyin saamaan kaiken irti itsestäni, autosta sekä ihmisistä siinä ympärillä. Ei siellä ollut minulle muita asioita tai minä en ainakaan pystynyt keskittymään muuhun. Olen ollut monien kuljettajien kanssa tekemisissä ja huomannut, että ne kuljettajat, jotka käyttää energiaa turhiin asioihin, tekevät virheitä. Pitää keskittyä olennaiseen.

Ayrton Sennan tallikaverina F1-uransa aloittanut Häkkinen oppi suurelta mestarilta paljon.

- Se oli hienoa, suurenmoista aikaa. Testasin autoa vuonna 1993 tosi paljon. Samaan aikaan Ayrton kävi todella vähän testaamassa, siis todella vähän. Ajarttein, että ei tämä homma noin toimi. Jos et treenaa, et voi tulla hyväksi. Minä aina unohdin, että Senna oli jo kolminkertainen maailmanmestari. Tai en unohtanut, mutta en miettinyt sitä asiaa niin.

- Huomasin Ayrtonin panostuksen olevan laadussa. Ei määrässä vaan laadussa, miten tekee työtä. Se oli se, mikä aukaisi silmäni. Senna pystyi tekemään hienosäätöä, mikä teki hänet niin nopeaksi.

Häkkinen tietää myös, mikä teki Sennasta poikkeuksellisen kuskin. Kuljettajan, joka pystyi hyödyntämään autonsa nopeuden täydellisesti.

- Ayrtonilla ei ollut pelkoa tehdä ohituksia. Ihan sellaisia käsittämättömiä ohituksia. Sellaisia, joihin en itse menisi, koska hyvin todennäköisesti siitä seuraisi kolari. Ayrton oli loppupeleissä todella sydämellinen ja sympaattinen ihminen, mutta ei hän sitä työpaikalla näyttänyt.

Ayrton oli loppupeleissä todella sydämellinen ja sympaattinen ihminen, mutta ei se sitä työpaikalla näyttänyt.

Flow-tila ja upea ohitus

Mika Häkkinen on uransa aikana puhunut paljon liikenneturvallisuudesta. Varsinkin Adelaiden pahan onnettomuuden ja mestaruuksien jälkeen hän on usein kertonut, että kilpa-autoilu ei ole maailman tärkein asia. Radalla vain kilpaillaan.

Mika Häkkinen.
Mika Häkkinen puhui uransa aikana paljon liikenneturvallisuudesta.

Kilpailutilanne on kuitenkin erityinen ja kilpailijoille tärkeä. Esimerkiksi Senna kertoi, että hän pääsee kilpaillessaan välille niin sanottuun flow-tilaan. Sennan mukaan se oli tunne, että jumala ohjaa autoa ja itse katsoo ulkopuolelta. Häkkinenkin on päässyt Sennan kuvailemaan tilaan uransa aikana.

- Olen päässyt sellaiseen tilanteeseen ja se on hyvä tunne. Tuntuu, kuin kukaan ei voisi päihittää sinua. Kaikki on niin kontrollissa kuin mahdollista. Se tunne ei tule yleensä silloin, kun ajaa toista kuljettajaa vastaan, vaan ainoastaan silloin kun ajaa yksin – ainakin minulle. Kun ajaa toista vastaan, on mietittävänä tuhatta asiaa, ei pääse sellaiseen fiilikseen.

Flow-tila tai ei, Mika Häkkisen uralta muistetaan erityisesti yksi upea ohitus – Span osakilpailussa Michael Schumacherista kärkipaikalle.

- Spa oli sellainen osakilpailu, jossa onnistuin Scumacherin ohituksessa ihan käsittämättömän hienolla tavalla. Siinä kaivoin kaiken rohkeuden esiin. Oli myös sellainen fiilis, että nyt ei voi jäädä toiselle sijalle, minulla on nopea auto tässä. Olin itse tehnyt virheen kilpailun aikana, pyörähtänyt ja noussut takaisin toiselle sijalle. Kun on mahdollisuus voittaa, silloin on näytettävä ne närhen munat!

Kun on mahdollisuus voittaa, silloin on näytettävä ne närhen munat!

Arki nyt

- On kiva olla Mika Häkkinen, olen ihan sinut itseni kanssa. On mielenkiintoisia projekteja työn puolella ja hauskaa perheen kanssa. On kiva nähdä, kun lapset kasvavat. Puberteetti-ikä alkaa lähestyä ja he alkavat tulla aikuisemmaksi. Käymme mielenkiintoisia keskusteluja siitä, miten he näkevät tämän päivän maailman, joka on ihan tyystin erilainen kuin minun nuoruuteni. Suunnitellaan kaikkea kivaa ja jännää. Keskityn aika pitkälle elämässä siihen, että tämä on tiimityöskentelyä, ei tästä yksin selviydytä. Fiilis on hyvä, ei tässä ole mitään ihmeellistä – matka jatkuu ja kaasu pohjassa pitää mennä.

Mika Häkkinen.
Mika Häkkinen palkittiin Urheilugaalassa erikoispalkinnolla vuonna 2009.

Suosittelemme

Tuoreimmat