Koe uusi yle.fi

Suora

  • Urheilua Yle Puheessa: Jääkiekkokierros
  • Oi maamme!: Muistatko?
  • Jalkapallon Mestarien liigan makasiini
  • Urheiluruutu
  • Jalkapallon Mestarien liiga: Sevilla - Liverpool
  • Oi maamme!: Muistatko?
  • Jalkapallon Mestarien liigan kooste

Lama-ajan lapsen tie köyhyydestä huippu-urheilijaksi

Mikael Järvi on pelannut salibandyliigassa vuodesta 1996 lähtien ja saavuttanut kymmenen SM-kultaa, mutta hänellä on yhä pelinälkää. Kaksinkertaisen maailmanmestarin maajoukkuepelit ovat kuitenkin näillä näkymin ohi.

urheilu
Mikael Järvi hymyilee lähikuvassa.

Sisukas. Kunnianhimoinen. Ystävällinen. Huumorintajuinen. Menestynyt huippu-urheilija. Nöyrä taistelija.

Ainakin näillä sanoilla voi kuvata joulukuun 2. päivänä 38 vuotta täyttävää Mikael Järveä, jonka ura salibandyliigassa on kestänyt ennätyksellisen kauan, vuodesta 1996 lähtien.

Järvi aloitti salibandyn vasta 14-vuotiaana 1990-luvun alun lama-Suomessa, jolloin bruttokansantuote laski 13 prosentilla ja työttömyys kipusi 3,5 prosentista peräti 18,9 prosenttiin. Salibandy otti tuolloin vasta ensimmäisiä askeleita Suomessa, ja hieno laji vei miehen mukanaan joukkueurheilun maailmaan.

Mikael Järvi saa kultamitalin kaulaansa keväällä 2001.
Mikael Järvi mestaruustunnelmissa keväällä 2001.Lehtikuva

- Pelasimme sählyä koulussa, josta tarttui innostus. Pihakavereiden kanssa liikuimme päivittäin aina eri urheilulajien parissa sään ja vuodenajan salliessa. Lajeinamme olivat esimerkiksi hiihto, pesäpallo, jalkapallo, jääkiekko ja tennis. Lapsena harrastin myös telinevoimistelua sekä hurjia pihaleikkejä, kuten kallioilta ja kiviltä hyppelyä ja puissa kiipeilyä, jotka vastaavat nykyajan ”parkouria”. Jääkiekkoa olisin halunnut harrastaa tosissaan, mutta suurperheelläni ei ollut siihen taloudellisia mahdollisuuksia, Järvi sanoo.

Hän tarkoittaa suurperheellä vanhempiaan, itseään sekä kolmea sisarustaan: isosiskoa, isoveljeä ja pikkuveljeä.

- Kun meitä oli monta lasta, talouden realiteetit tulivat vastaan. Jääkiekko maksoi niin järkyttävän paljon, että sen harrastamisen kuukausimaksut olisivat tehneet suurperheen talouteen liian ison loven. Siihen tyssäsi jääkiekkoharrastukseni, samoin jalkapalloharrastukseni. Olin tuolloin alaluokkaikäinen.

Järven mukaan perhe joutui monien muiden suomalaisperheiden tavoin säästämään lähes kaikesta.

- Sen verran oli rahoista tiukkaa, ennen kuin homma alkoi taas rokata. Hienosti kuitenkin selvittiin talouden haasteista. Silloin opin jo, että hyvinä aikoina rahaa kannattaa laittaa niin sanotusti sukanvarteen.

Kaikki alkoi Martinpääskyistä

Petri Kettunen suojaa palloa, Mikael Järvi yrittää tavoittaa
Maajoukkueen nykyinen päävalmentaja Petri Kettunen (vas.) ei anna palloa Mikael Järvelle. Kuva vuoden 1999 pudotuspeleistä.Lehtikuva

Kun Järvellä ei ollut mahdollisuutta pelata tosissaan jääkiekkoa tai jalkapalloa, hän keräsi piha- ja koulukavereista C-poikien junnuryhmän Martinpääskyt-nimiseen urheiluseuraan.

- Tai itse asiassa Tauno Tähtitanner pyysi meitä mukaan, ja näin innokas poika pääsi pelaamaan salibandyä koulun jumppasaleihin Martinlaaksossa Vantaalla.

Martinpääskyt yhdistyi vuonna 1996 Meikun kanssa M-Teamiksi, joka pelaa nykyään liigassa

- Varmasti tässä seurassa pelaaminen voisi olla nostalgista. En kuitenkaan osaa yhdistää itseäni M-Teamiin, kun olen pelannut esimerkiksi SSV:ssä pitkään. Olen kuitenkin Martinpääskyjen kasvatti, ja osa siitä ajasta ja historiasta kulkee silti M-Teamin mukana, Järvi sanoo.

Hänen uransa salibandyliigassa alkoi siis vuonna 1996 vantaalaisessa VFT:ssä, jossa hän pelasi kolme kautta. VFT ja HIFK fuusioituivat vuonna 1999, jolloin Järvi siirtyi HIFK:n joukkueeseen.

Järven mukaan seurassa homma ei kuitenkaan toiminut niin hyvin kuin liigajoukkueessa olisi pitänyt toimia. Hän puhuu muun muassa talousvaikeuksista.

- Miten tämän asian sanoisin?

- Sanon niin, että seuran toiminta oli huonosti hoidettu, ja oli taloudellisia haasteita.

Järvi saikin seuran toiminnasta tarpeeksi ja siirtyi SSV:n joukkueeseen, jossa hän on pelannut yhtäjaksoisesti kaudesta 2000-2001 lähtien. SSV:n liigajoukkue vaihtoi täksi kaudeksi nimekseen Viikingit.

- Siellä kaikki on toiminut hyvin ja olen viihtynyt. Täytyy kuitenkin myöntää, että yhdessä pelissä nuoret pojat naureskelivat minulle: Jukka Soini vitsaili ensin, että pelaan pian ikämiesten kanssa. Sitten hän kysyi, kauanko olen pelannut liigassa. Kun sanoin, että minulla on menossa 20. kausi, hän sanoi jotain näin: ”Ei juma*ta, sä olet pelannut liigassa enemmän kuin Kevinillä (Söderling) on ikävuosia.” Totesin Jukalle, että voi olla, että sinä pelaat ikämiehissä ennen minua, johon Jukka totesi, että niin voi oikeasti käydä, Järvi naureskelee.

Hauskoja jekkuja joukkuekavereille

Mikael Järvi
Tomi Hänninen

Pitkän uransa aikana Järvi on ehtinyt kokea ja nähdä paljon hauskoja asioita lajin parissa. Hän myöntää suoraan, että salibandyjoukkueissa pelaajat keksivät toisilleen ja muille joukkueen jäsenille kepposia sopivin väliajoin. Herkimmille pelaajille kepposia ei kuitenkaan voi tehdä.

Järvi kertoo yhdestä hauskasta kepposesta, joka kohdistui SSV:n manageriin. Järven mukaan pelaajat leikkasivat tämän matkalaukun kantohihnat ja tekivät laukusta pyykkisäkin.

- Leikkasimme toisen päädyn auki, koska siinä oli väärän sponsorin logo. Managerimme oli aiemmin ollut tiukkana meille, että emme saa mainostaa vääriä sponsoreita. Näytimme hänelle, että hänenkin pitää noudattaa omia sääntöjään.

Järvi muistaa myös monissa liigajoukkueissa pelanneen Toni Huhtalan, joka miehen mukaan kehui kallista merkkitakkiaan pelaajien mielestä liikaa ”hengennostatusviikonlopun” aikana.

- Kun myyntimies Toni meni vessaan, hän unohti pikkutakkinsa tuolin selkänojalle. Käytimme tilanteen hyödyksi ja leikkasimme saksilla pikkutakista hihat pois ja teimme siitä hihattoman pikkutakin. Sitä ennen olimme keränneet saman summan rahaa, mitä Toni oli kehunut pikkutakkinsa maksavan, mitä summaa en nyt muista. Kun Toni tuli vessasta, hän ei huomannut hihojen hävinneen vaan kokeili, että lompakko ja puhelin olivat tallella. Hän ihmetteli, kun kaikki jätkät tuijottivat ja nauroivat, että mikä oikein on tapahtunut.

Järven mukaan tämän jälkeen Huhtala huomasi, että pöydän toisella puolella Markus Huhtimolla olivat samanlaiset hihat kädessä kuin hänen pikkutakissaan.

- Annoimme hänelle hihat takaisin ja keräämämme rahat, muistaakseni kymmenen euroa per mies. Sanoimme, että hän voi ostaa niillä uuden rotsin. Toni ei ollut siitä oikein tyytyväinen, ja tarina ei kerro, ostiko hän niillä rahoilla uuden rotsin, Järvi hymähtää.

Hänen mukaansa jekun uhriksi on joutunut myös valmentaja Petri ”Hude” Huttunen maajoukkueleirillä. Järvi kertoo, että silloin tämän mailasta sahattiin gripin alta vartta niin, että varsi heikkeni.

- Kun Hudella oli tapana aina skodia (laukoa) treenien väliajalla, hän onnistui ”yllättäen” skodata maila varresta poikki niin, että lapa osui hänen takaraivoonsa. Hude oli ihmeissään, mitä tapahtui. Kaiken lisäksi se oli hänen ainoa mailansa, ja maajoukkueleiriä oli vielä useampi päivä jäljellä. Kun toinen maajoukkuevalmentaja Amu (Mika) Ahonen paljasti, että hän oli joutunut jätkien jäynän kohteeksi, Hude piti pitkään mykkäkoulua.

Järvi myöntää itsekin joutuneensa monta kertaa jäynän uhriksi.

- Kundit ovat esimerkiksi laittaneet hotpoweria alushousujeni sisäpuolelle. Kun se on hetken siellä vaikuttanut, pallit ovat olleet tulessa.

En usko, että pelaan enää montaa vuotta.

Mikael Järvi kipparoi Suomen maailmanmestariksi 2010
Lehtikuva

Suomalaisessa salibandyssä Järvi on omaa luokkaansa, sillä hänellä on palkintokaapissaan peräti kymmenen Suomen mestaruutta, kaksi maailmanmestaruutta Helsingistä 2010 ja Prahasta 2008 sekä muita hienoja saavutuksia. Niistä huolimatta hänellä riittää yhä intoa pelata salibandyliigassa.

- Täytyy kuitenkin myöntää, että keskustelin asiasta seuramanagerini kanssa. Hän kysyi minulta, onko vanhalla ketulla enää nälkää. Vastasin, että olen niin tyhmä jätkä, että en lähde ikinä häviämään. Minulla on aina ollut suuri kipinä pärjätä ja on edelleen, Järvi sanoo intoa puhkuen, mikä kuuluu selvästi hänen äänestään.

Hän ei kuitenkaan ole pelannut ulkomailla.

- Lähellä oli, että olisin lähtenyt AIK:hon pelaamaan, mutta juuri silloin tapasin nykyisen avopuolisoni, ja minulla oli kauppiksen lopputyö kesken. Päätin hoitaa koulun loppuun ja tutustua häneen paremmin, mikä on ollut täysin oikea ratkaisu. Avopuolisoni on mahdollistanut, että olen voinut näin pitkään toteuttaa unelmaani. Perheen ja muiden syiden takia minulla ei kuitenkaan ole ollut mahdollisuutta lähteä ulkomaille pelaamaan, Järvi kertoo.

Mikael Järvi kaukalossa
Tomi Hänninen

Hänen seuransa Viikingit on kuulunut 1990-luvulta alkaen salibandyliigan kestomenestyjiin. Viimeisin mestaruus on kuitenkin jo niinkin kaukaa kuin kaudelta 2010-2011.

- Meillä on ollut monta vuotta matalalentoa, emmekä ole onnistuneet parhaalla mahdollisella tavalla. Nyt on edessä uusi vuosi ja uudet kuviot. Meille on tullut uusia pelaajia, ja näen, että meillä on taas hyvä mahdollisuus voittaa mestaruus. Itsellänikin on nyt parempi jalka ja energia, kun molemmat nilkat on leikattu. Sen myötä olen päässyt paremmin treenaamaan ja liikkumaan, Järvi innostuu.

Hänelle tämä kausi voi kuitenkin olla uran viimeinen. Mies ei sitä vielä tiedä, koska hänellä ei ole kristallipalloa.

- En usko, että pelaan enää montaa vuotta. Katsotaan, onko tämä tai seuraava kausi viimeinen. Aion pelata niin kauan kuin tämä on kivaa ja mahdollista terveyden ja perheen kannalta. Haluankin nyt nauttia täysillä viimeisistä pelivuosistani, sillä tiedän, että niitä ei ole enää monta jäljellä, joukkueen pitkäaikainen kapteeni pohtii.

Hän myös sanoo, että hänen maajoukkueuransa on ohi. Järvi perustelee tätä perhe- ja siviilikiireillä.

Järvi asuu Helsingin Vuosaaressa. Uusioperheeseen kuuluu avopuolison kanssa kaksi yhteistä 3- ja 9-vuotiasta poikaa sekä jo kotoa muuttaneet tytöt.

- Perhe- ja siviilikiireet vievät paljon aikaa. Nyt toimin esimerkiksi vanhimman poikani salibandyjoukkueen valmentajana, minkä vuoksi en pysty panostamaan salibandyyn niin paljon, että maajoukkueessa pelaaminen olisi mahdollista, Järvi selvittää.

Rikkoi ensimmäisenä 700 tehopisteen rajan

Mikael Järvi kirmaa kaukalossa
Lehtikuva

Viikinkien tehomies teki viime helmikuussa suomalaista salibandyhistoriaa, kun hän ylitti ensimmäisenä 700 tehopisteen rajan salibandyliigassa.

Tuossa historiallisessa ottelussa Järvi syötti kolme maalia, kun helsinkiläiset kaatoivat Turussa TPS:n maalein 7-2.

- Se tuntui mielettömältä, että olin pystynyt tekemään noin paljon pisteitä ja auttamaan joukkuetta. Mietin myös sitä, että siihen on mahtunut pitkä taival salibandyliigassa.

Järvelle on kuitenkin tärkeintä, että joukkue pärjää. Hän sanookin, että ei kisaa piste-ennätyksistä SPV:n Mikko Kohosen kanssa.

- Mieluummin haluan voittaa Suomen mestaruuden ja auttaa joukkuetta voittamaan. On se sitten nöyrä puolustus, tärkeä peitto tai kaksinkamppailun voitto ja syöttö omille, teen sen, mikä auttaa joukkuetta. Hyvässä joukkueessa tarvitaan paljon erilaisia rooleja, mutta myös maalintekoa.

- En tiedä, millaista keskustelua sosiaalisessa mediassa käydään minusta ja hyvästä ystävästäni Kohosesta. Itselläni ei juuri ole ylimääräistä aikaa vierailla sosiaalisessa mediassa perheen ja siviilikiireiden vuoksi. Minulla on myös riittävästi tekemistä oman joukkueeni kanssa ja haluan auttaa sitä kaikin mahdollisin keinoin.

Maailman levoton tilanne huolestuttaa

Kun Järven salibandyura joskus loppuu, hän ei jää työttömäksi. Hän varmasti löytää myös silloin itsensä urheilun parista, sillä jo nyt hän vetää esimerkiksi Vierumäellä salibandyleirejä.

Lisäksi hän on päivisin rakennus- ja asennustöissä.

- Töitä kyllä riittää joka saralla, Järvi toteaa tyytyväisenä.

Hän loi työelämään hyvät valmiudet koulussa, jossa hän sanoo olleensa vilkas kaveri etenkin välitunneilla.

- Jos en olisi saanut pelata välitunneilla jalkapalloa, ehkä olisin ollut levoton kaveri tunneilla. Itse asiassa olin tunnollinen koululainen, joka oli paikalla ja teki läksynsä, Järvi kertoo.

Mikael Järvi juhlii Suomen mestaruutta poikansa kanssa keväällä 2011
Mikael Järvi ja viimeisin mestaruus keväältä 2011. Mukana juhlissa poika Julius.Lehtikuva

Hän on huolestunut nykyajasta kouluissa ja koko maailmassa. Viime aikojen uutiset terrori-iskuista ja koulukiusaamisista pysäyttävät kokeneen huippu-urheilijan.

- Nämä ovat olleet tosi järkyttäviä ja surullisia uutisia. Ne ovat laittaneet miettimään, missä maailmassa oikein elämme. Olen joutunut keskustelemaan näistä asioista poikani kanssa.

Järvi sanoo, että maailmassa pitäisi välittää ja olla velvollisuus auttaa apua tarvitsevia ihmisiä nykyistä enemmän, kuten moni teki esimerkiksi 1990-luvun lama-Suomessa: tarjosi ruoka-apua sekä lahjoitti vaatteita ja rahaa.

- Aina ei saisi ajaa vain omia etuja, sillä ne voivat aiheuttaa sen, että syntyy ääriliikkeitä ja ääritapauksia. Esimerkiksi kouluampumiset ovat mielettömän surullisia tapauksia. Poliitikkojen pitäisikin nyt satsata ennaltaehkäisevään työhön nykyistä enemmän. Meillä pitäisi panostaa esimerkiksi maahanmuuttajien kotouttamiseen niin, että heidät ajetaan sisään Suomen kulttuuriin ja heille annetaan mahdollisuus sopeutua maahamme. Jos heidät ajetaan yhteen paikkaan, voi tulla ääri-ilmiöitä, jotka saattavat johtaa törmäyskursseihin, Järvi pohtii.

Hän miettii myös turvajärjestelyjä suomalaisessa urheilussa maailman viime aikojen ikävien tapahtumien vuoksi. Järvi sanoo uskovansa siihen, että Suomi on edelleen turvallinen maa asua ja elää.

- Liian varovainen ei kuitenkaan voi olla, sillä jos kerran sattuu, sen jälkeen on myöhäistä miettiä ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä.

Järven mielestä urheiluseuroissa ja eri urheilutapahtumissa olisikin hyvä kerrata toimintasuunnitelmat, että niissä osataan toimia, jos sattuu vaaratilanteita.

- Metallinpaljastimet kuitenkin tuntuisivat aika hurjalta touhulta. En halua, että lähdemme jenkkien toimintaan mukaan. Liikaa pelkoa ei saa luoda, hyvästä loppuelämästä läheistensä kanssa unelmoiva Järvi vetoaa.

Suosittelemme