Aki Ajon tarina: Pumppikselta MotoGP-ympyröihin

Dokumentti Aki Ajosta nähdään TV:ssa sunnuntaina kello 14.50.

Neonvärit ja Aki Ajo olivat erottamaton yhdistelmä sekä jäällä että asfaltilla. Kuva: Tuomo Seppänen.

Ratamoottoripyöräilyssä neljä maailmanmestaruutta tallipäällikkönä saavuttaneen Aki Ajon menestyksen perusta on luotu kantapään kautta oppimalla ja ennakkoluulottomasti ideoimalla. Esimerkiksi omalla kuljettajaurallaan hän tavoitteli paikkaa MM-sarjasta tekemällä yhteistyötä joulupukin kanssa. Team Santa Claus tosin ei saanut paikkaa 125-kuutioisten MM-sarjaan kaudelle 1994.

Ajon oma kuljettajanura asfaltilla päättyi lonkkanivel- ja reisiluumurtumaan syksyllä -96. Ajatus oman tallin perustamisesta syntyi silloin sairaalan petillä maatessa.

Ajon moottoripyöräkiinnostuksen alkulähteet puolestaan juontavat Toijalan satamassa sijaitsevalle vanhalle vesilaitokselle, eli ”pumppikselle”. Perhe asui vesilaitoksen vieressä ja Aki sai käyttää sen tiloja pyörien huoltamiseen. Motskarikärpäsen purema eteni motocrossista jääradalle ja sieltä myös asfaltille.

Businessajattelukin oli kuvassa mukana heti alusta lähtien. Harrastuksensa rahoittamiseksi nuorukainen osti huonokuntoisia mopon riiskuja ja kunnosti ne, jonka jälkeen myi ne lehti-ilmoituksella.

- Hiekkapuhallutin tankit ja rungot ennen maalausta ja paikalliselta moottorisahakorjaajalta sain edullisesti tarvittavia varaosia. Pyrin tekemään työn viimeisen päälle hyvin, Aki Ajo muistelee.

Myös tallin toiminta oli alusta lähtien ammattimaista, joskin kotikutoista -lähes kirjaimellisesti. Jääratatiimin ajovarusteetkin nimittäin ompeli oma sisko. Kuuleman mukaan nuori tallipäällikkö oli jo silloin ajovarusteiden ulkonäönkin suhteen erittäin tarkka. Kuljettajan profiilin piti näyttää mahdollisimman hyvältä ja esimerkiksi sponsorilogojen sijoittelu mietittiin erittäin tarkasti.

Ajo Motorsport -tallin toimintaa on aina leimannut intohimon lisäksi vahva käytännön ammattitaito teknisellä puolella. Kuljettajana sekä mekaanikkona tallissa sen alkuvuosina toiminut Matti Kiiveri kertoo asiasta kuvaavan esimerkin.

- Hondan tehtaan tekninen tarkkailija tuli ensimmäisellä MM-kaudella varikkotelttaamme ja halusi nähdä, millaisella sylinterillä ajamme, koska olimme haikailleet heiltä tehdasosia. Annoimme hänelle yhden Akin viilaaman sylinterin, jota hän pyöritteli hetken käsissään mietteliään näköisenä. Ojentaessaan sylinterin takaisin, hän totesi meille, että ette te mitään tehdasosia tarvitse, koska teillä on jo tässä sellainen!

Alkuvuosien jälkeenkin tallipäällikkö on ollut tiiviisti mukana teknisissä palavereissa. Oma kuljettajatausta sekä kokemus ovat tuoneet perspektiiviä pyörän säätämiseen liittyviin asioihin. Pelisilmä kertoo esimerkiksi, kannattaako ongelmaan hakea ratkaisua säädöistä vai kuljettajan toiminnasta?

– Välillä kuljettajan naamasta näkee jo etukäteen aamulla hänen astuessaan varikkoboxiin, että pyörä ei tänään tule tuntumaan mieleiseltä. Jos kuljettajan mielessä pyörii ylimääräisiä asioita, toiminta radalla ei voi olla optimaalista, Ajo kuvailee.

Viime vuosina Ajon tekninen tietämys on jalostunut myös ihmisjohtamiseksi. Maverick Vinalesin ja Jack Millerin managerina toimimisen myötä hänellä on sormensa pelissä MotoGP-luokassakin.

- Niin omassa tallissa kuin edustamieni kuljettajien taustalla pyrin olemaan teknisissä palavereissa mukana aina, kun se on mahdollista. Teknisiä detaljeja suuremmaksi vahvuudekseni näen nykyään kuitenkin sen, että pyrin yhdistämään teknistä henkilöstöä ja kuljettajaa toimimaan yhdessä tehokkaammin.

Tallipäällikön ja isän roolin yhdistäminen on kuitenkin ollut jopa liiankin kova haaste.

- Myönnän, että Niklaksen kohdalla lajin vaarat ovat olleet mielessäni eri tavalla kuin muiden kuljettajien kohdalla. Laji on henkisesti erittäin rankka ja alituisen loukkaantumisriskin lisäksi läsnä on myös kuolemanriski. Varsinkin Niklaksen ensimmäisten kausien aikana näiden asioiden pyöriminen mielessäni suoraan sanottuna selkeästi haittasi työntekoani.

Suomalaisen ratamoottoripyöräilyn kansainvälisen menestyksen kannalta on onnekas sattuma, että Ajo Motorsport ja Mika Kallio aloittivat aikanaan maailmalle pyrkimisen samaan aikaan. Yhteistyössä molemmat myös onnistuivat siinä. Kallio sai pikatien huipulle loikattuaan KTM:n leipiin suomalaistallin näkökulmasta kitkeränmakuisesti. Aki Ajo uskoo, että oman tallinsa kannalta Kallion lähtö saattoi lopulta olla jopa hyvä asia.

– Mikan kanssa kaikki toimintamme olisi ehkä rakentunut vain hänen ympärilleen, emmekä olisi kansainvälistyneet niin kuin nyt. Ilman häntä meidän oli pakko tehdä se ja samalla pystyä poimimaan ja jalostamaan kuljettajalahjakkuuksia. Se kehitti meitä valtavasti. Uskon myös, että parivaljakkona Mika ja minä olisimme voineet nyt myöhemmin saavuttaa monta maailmanmestaruutta samalla toimintamallilla, millä toimin nykykuljettajieni kanssa.

Viime kaudella tallipäällikkö Ajo seurasi aina ensin Moto3-luokan kilpailun johtamansa KTM:n tehdastallin pilttuussa, vaihtoi sitten päälleen toisen paidan ja siirtyi seuraamaan Moto2-tallinsa kuljettajan Johann Zarcon otteita viereiseen pilttuuseen ja sen jälkeen vielä yhden paidanvaihdon jälkeen vuorossa oli manageroitavien kuljettajien seuraaminen MotoGP-tallien pilttuissa.

Tuskin Aki Ajo itsekään osasi unelmoida tällaisesta 15 vuotta sitten, jolloin pyörien siirtäminen ”pumppiksen” huoltotiloista ulos piti hoitaa vinssin avulla.

Dokumentti "Ajo mahdottomasta maailmanmestariksi" TV2:ssa sunnuntaina kello 14.50.