Kommentti: Miksi taas Tero Pitkämäki?

Tero Pitkämäki ei noussut Yle Urheilun ennakkohaastatteluissa ykkössuosiksi Vuoden urheilijaksi. Kaj Kunnas pohtii, miksi Pitkämäki kuitenkin voiton jälleen vei.

urheilu
Ihab Abdelrahman Julius Yego Tero Pitkämäki mitali
EPA

Tero Pitkämäki on siis taas kerran Vuoden Urheilija Suomessa. 2007 hän vei tittelin MM-kultamitalimiehenä. 2013 Kultainen kiekko napsahti MM-hopeasta. Nyt titteliin riitti MM-pronssi.

Kun lauantaina juonsin Suomen Urheilugaala Alkulämmön, ei yksikään vieraistani Aino-Kaisa Saarinen, Tuuli Petäjä-Siren, Eva Wahlström tai Kalle Palander antanut ykköstilaa Terolle.

Ei myöskään kukaan nuorten Leijonien viisikosta Puljujärvi, Aho, Laine, Kapanen, Rantanen. Ja kun Yle Urheilun Sinikka Rajamäki jatkoi Vuoden Urheilijateemaa Urheiluviikonlopun keskustelussa, eivät hänenkään vieraansa äänestäneet Teroa. Ei uintivalmentaja Kari Ormo, ei Urheilutoimittajain Liiton puheenjohtaja Heikki Miettinen, eikä edes keihään olympiavoittaja Heli Rantanen.

Sen sijaan ääniä saivat Petra Olli, Jenna Laukkanen, Kimmo Timonen, Petteri Koponen ja ennen kaikkea MM-kultaa ja hopeaa tänä vuonna saalistanut Roope Tonteri.

Itsekin äänestin Tonteria, ja kun aina silloin tällöin kyselin kollegoilta, ystäviltä, urheilijoilta ketä äänestäisit Vuoden Urheilijaksi, äänet jakautuivat sinne tänne. Mutteivät Tero Pitkämäelle!

Miksi siis Pitkämäki tittelin taas vei?

No ensinnäkin. Tero on keihäänheittäjä. Todella menestynyt keihäänheittäjä. Nippu arvokisamitaleja palkintokaapissaan. Ja tänä vuonna myös Timanttiliigan keihään kokonaisvoittaja. Huippusuorittaja siis. Tyylikäs urheilija. Ei möläyttelijä. Ei mahtailija. Ei örveltäjä. Hyvä esimerkki nuorille urheilijanaluille.

Toiseksi aavistelen koko äänestysrakenteen suosivan Teroa. Nimittäin kun äänestää saavat vain Urheilutoimittajain Liittoon kuuluvat toimittajat, uumoilen äänestäjien keski-iän olevan suht korkea. Me vanhat ukot kun kuulumme liittoon. Nuoret urheilutoimittajat eivät niinkään ole liittouskollisia. Urheilutoimittajain Liiton 1340:stä jäsenestä kaiken kukkaraksi vain 531 äänesti. Äänestysprosentti oli siis vajaa 40.

Tero Pitkämäki sai 102 ykkössijaa. Roope Tonteri 94. Tasaista siis. Muttei enää kokonaisäänimäärässä. Tällöin Pitkämäellä oli 3488 ääntä. Tonterilla 2418. Miksi näin?

Teoriani on tämä. Tonteria äänestäneet (kuten allekirjoittanut) pistivät myös Pitkämäen suht korkealle listoilleen. Kun taas Pitkämäen puolestapuhujat ehkä jättivät Tonterin kokonaan 10-listan ulkopuolelle ja äänettä. Taktiikkaa tai ei, mutta 1000 äänen ero lopputuloksissa kertoo sitä kieltä.

Miksi sitten itse äänestin kuten äänestin? Siksi että on lähes mahdoton vertailla eri lajeja muuten kuin menestyksen perusteella. Ja silloin MM-kulta ja hopea ovat enemmän kuin MM-pronssi. Joka nyt siis riitti sekä ykkös että kakkossijaan Vuoden Urheilijaa valittaessa.

Kaksi uinnin EM-kultaa toi kolmossijan. Painin MM-hopea nelossijan. MM-kulta ja hopea siis Tonterille viitossijan, Amanda Kotajalle seiskapaikan. Kun taas Kaisa Lehtosen EM-kulta ja MM-pronssi riittivät nippa nappa kymppisakkiin.

Merja Rantasen suunnistuksen MM-hopea toi sijan 23. Kun taas Merika Enne lumilautailun MM-hopealla oli Vuoden Urheilijaäänestyksessä 35. Vaikka mitali siis Teron pronssia kiiltävämpi.

Itselleni tuli deja-vu fiilis tänä iltana. 2013 äänestin myös Tonteria. Silloin Roope oli voittanut kaksi lumilautailun MM-kultaa. Vuoden Urheilijaksi valittiin, kappas vaan, Tero Pitkämäki, yhdellä MM-hopealla.

Been there. Done that.

Mitä mieltä Tero Pitkämäen valinnasta Vuoden urheilijaksi? Ota kantaa jutun alla!

Kirjeikoni

Tilaa Yle Urheilun uutiskirje ja muita uutiskirjeitä!

Saat Ylen parhaat sisällöt suoraan sähköpostiisi! Tilaa niin monta kirjettä kuin haluat!

Siirry tilaamaan

Suosittelemme

Tuoreimmat