Koe uusi yle.fi

Suora

  • Rullalautailu

Pelaamisen pioneeri – Joona "natu" Leppäsen tarina

Joona ”natu” Leppäselle, 30, tietokonepeli Counter-Strike oli vuosituhannen vaihteessa pelastus vanhempien kuoleman jälkeen. ENCE eSportsin manageri teki elektronisesta urheilusta itselleen ammatin vasta 15 vuotta kestäneen peliuransa jälkeen.

urheilu
Joona Leppänen
Tomi Hänninen

16-vuotias Joona ehtii viime hetkellä napata äitinsä kiinni, kun tämä kaatuu pää edellä kohti patteria. Sytostaattihoitojen takia äidin keuhkoihin on kertynyt nestettä, eikä hengitys onnistu makuuasennossa.

Poika on nukkunut äitinsä vierellä koiranunta lähes vuoden. Siitä asti, kun äidin syöpä uusiutui. Se tapahtui vain pari kuukautta sen jälkeen, kun isä kuoli työmatkalla Kööpenhaminassa.

Yläasteikäiselle Joonalle ei kerrottu äidin sairauden vakavuutta, mutta kyllä hän tiesi. Ensimmäisenä äidiltä lähti ääni.

- En tiedä, onko hänellä vielä tänä päivänäkin WSOY:n kirjamyynnin puhelinennätys. Hän oli helvetin kova tekijä.

Elokuussa 2001 äiti on vain luuranko siitä ihmisestä, jota on joskus ollut. Lähipiirin ja Joonan itsensäkin mielestä on parempi saada ajatukset muualle. Hän käy Lahdessa tapaamassa äitiään perjantaina ja lähtee Helsinkiin Suomen suurimmille tietokonefestivaaleille, Assemblyille.

Helsingin areenassa on tuhansia samanhenkisiä ihmisiä tietokoneidensa kanssa. Pimeässä tilassa valaistusta tuovat vain hyrisevät näytöt ja ajoittaiset valoshow’t. Joona unohtaa hetkeksi sairaalasängyssä viruvan äitinsä, mutta kurjuus palaa reissun jälkeen nopeasti mieleen.

Veli tulee herättämään sunnuntaina päiväunilta ja pyytää lähtemään mukaansa sairaalaan.

- Olin nukutetun äidin vieressä vähän aikaa. Se ei ollut miellyttävä näky ja halusin kotiin.

Muutamaa tuntia myöhemmin veli tulee kotiin ja toteaa äidin kuolleen.

- Pelaamisesta tuli yksi syy, miksi olen pysynyt edes järjissäni, Joona muistelee 15 vuotta tapahtumien jälkeen.

Vichy-pullosta nimimerkkinsä saanut

Lahden juna-aseman parkkipaikalle kurvaa tumma farmariauto, jonka takapenkki täyttyy lastenistuimista. Etupenkkiä on kuulemma turha yrittää saada taaksepäin. Ratin takana istuu suomalaisen pelimaailman ikoni Joona ”natu” Leppänen, 30.

Hän on nähnyt elektronisessa urheilussa lähes kaiken.

Leppänen pelasi 15 vuoden aikana tiensä sekä suomalaisen että kansainvälisen yleisön sydämiin Counter-Strike-tietokonepelissä, joka on yksi pelimaailman suosituimmista lajeista.

Hän on oman lajinsa Teemu Selänne, joka saa vastailla yhä kysymyksiin paluuaikeistaan. Joona ei kuitenkaan aio enää palata pelaajaksi.

Nyt, 2016 hän on tehnyt pelialasta itselleen ammatin. Hän on managerina ja osakkaana ENCE eSportsissa, joka on perustanut ensimmäisen Counter-Striken ammattilaisjoukkueen Suomeen.

ENCE haluaa maailman kymmenen parhaan joukkoon, kiinni suuriin pokaaleihin ja palkintorahoihin. Maailmanvalloitus alkaa helmikuun alussa Helsingin Messukeskuksessa järjestettävästä Assembly Winteristä.

Muistan Joonan mystisen nimimerkin ensimmäisen kerran 2000-luvun alkupuolelta. Jos silloin joku olisi sanonut minun tekevän hänestä laajan henkilökuvan, olisin varmasti naurahtanut, hörpännyt kokista ja jatkanut pelaamista.

Viisi vuotta minua vanhemmalla Joonalla lasissa oli noihin aikoihin usein vichyä, mistä myös hänen kuuluisa nimimerkkinsä syntyi. Kuplavesipullon kyljessä luki "natural”, joka lyheni sopivasti natuksi.

Joona Leppänen
Tomi Hänninen

Patoniityn lähiössä olevan oranssitiilisen talon yksi suurimmista kriteereistä on ollut tarpeeksi nopea nettiyhteys. Sisälle mennessä jokaisella askeleella saa väistellä lastenleluja. Leppäsellä ja hänen vaimollaan on kolme lasta, vanhin on 8-vuotias ja nuorin muutaman kuukauden ikäinen.

Leppäsen lapsuudenkoti sijaitsee kymmenisen kilometriä pohjoiseen. Vesijärven rannalla olevaa Jalkarannan kaupunginosaa kutsutaan Lahdessa pilkalliseen sävyyn Kultarannaksi. Joona on perheensä kuopus, isoveljet ovat 8 ja 12 vuotta vanhempia. Isä omisti 90-luvulla huonekalufirman Kurikassa ja äiti möi kirjoja.

Joona pelasi nuoruudessaan jalkapalloa ja salibandya, kokeili myös mäkihyppyä. Isoveljien vanavedessä tulivat Joonan ensikosketukset pelaamiseen. Commodore 64 oli kova sana viisivuotiaalle 90-luvun alussa. Ennen vuosituhannen vaihdetta Leppästen perhe oli edelläkävijä internetin saralla, kun isän ammatin vuoksi kotona oli faksilinja ja sen myötä nopea ISDN-yhteys.

Vuonna 1996 ilmestynyttä Quakeworldia pidetään historian ensimmäisenä internetin moninpelinä, ja siitä myös Joonan pelaaminen sai vakavamman kipinän.

- Olin ihan junnu, eikä ollut edes äänenmurrosta vielä, joten tuli paljon vittuilua. En koskaan välittänyt paskaakaan muiden mielipiteistä. Olin oman tieni kulkija.

Älä nyt jauha paskaa, tuosta ei tule yhtään mitään, kaikki sanoivat.

Vanhempien kuolema suisti sumuisille poluille

Joonan vanhemmasta veljestä ja tämän silloisesta tyttöystävästä, nykyisestä vaimosta, tuli hänen huoltajiaan vanhempien kuoltua. Joona oli 16, veli 28 vuotta.

Kolmikko asui Leppästen kotitalossa siihen asti, kunnes Joona oli täysi-ikäinen. Urheiluharrastukset ja lapsuuden kaveripiirit etääntyivät, koska Joona ei jaksanut kuunnella ystäviensä voivottelua hänen kohtalostaan.

Counter-Striken pelaaminen toi merkitystä Joonan elämään ja täytti tyhjiön. Räiskintäpelissä taisteleminen ja tietokoneella päivät pitkät notkuminen ei ollut kuitenkaan veljien mieleen. Etenkään, kun 16-vuotias nuorukainen ei saanut minkäänlaista otetta talousasioihin tai kodinhoitoon.

- Älä nyt jauha paskaa, tuosta ei tule yhtään mitään, kaikki sanoivat. Vaikka ilman sitä kaikki olisi voinut olla vielä huonommin.

Veljet näkivät pelaamisessa syyn, miksi kuopuksella meni huonosti. Joona ymmärtää huoltajana toimineen isoveljensä tuolloisen tuskan.

- Pitää jälkikäteen nostaa hattua, että veli on pysynyt järjissään.

Ainakin huoltaja tiesi missä huollettava oli, kun pikkuveli pelasi huoneessaan eikä riekkunut puistonkulmassa kaljakassien kanssa.

Leppänen tosin lähti ensimmäisen kerran ulkomaille pelaamaan jo 16-vuotiaana.

Joona Leppänen
Jussi Jääskeläinen / Sett.fi

Pelimaailman olympialaisista mitali kaulassa kotiin

Viisi pelaajaa istuu vasemmalla rivissä tietokoneiden kanssa, viisi oikealla. Jokainen näkee räiskintäpelin maailman oman hahmon silmin. Viisi poliisia ja viisi terroristia, puolessa välissä vaihdetaan puolia. Terroristit yrittävät asettaa pommin tai eliminoida aseillaan kaikki poliisit. Virkavalta pyrkii päinvastaiseen.

Yksi pelikierros kestää enintään kaksi ja puoli minuuttia, ja sitten uusiksi. Erävoiton tienaa 16 kierroksella ja ottelun voiton pelimuodosta riippuen yhdellä, kahdella tai neljällä erällä.

Toinen puolustaa ja toinen hyökkää. Monimutkaisen näköistä, mutta lopulta niin yksinkertaista.

Nykypäivänä erilaisin kirjainyhdistelmin nimettyjä turnauksia on tarjolla ympäri maailman. Vielä Leppäsen uran alkuaikoihin kaikki oli toisin.

Joonan ensimmäinen turnaus ulkomailla oli Koreassa vuonna 2001 järjestetty World Cyber Games. Pelimaailman olympialaisiksi ristitty turnaus järjestettiin tuolloin ensimmäisen kerran ja se jatkui vuoteen 2013 asti.

Jokaisessa lajissa oli vain yksi joukkue per maa, kuten olympialaisissakin. Leppänen siis edusti ensimmäisellä turnausmatkallaan Suomea. Tuolloin harva oli Euroopassa edes kuullut termistä elektroninen urheilu, esports.

Koreasta nousseen ilmiön pelaajat olivat kuitenkin Soulissa supertähtiä jo vuonna 2001.

- Tytöt juoksivat kirkuen Starcraft-pelaaja ”SlayerSBoxerin” (Lim Yo Hwan) perässä. Olin vähän, että mitä täällä tapahtuu.

Joona ja neljä muuta suomalaista sijoittuivat turnaukseksi pronssille ja tienasivat yhteensä 10 000 dollaria. Kolmella olympiarenkaalla koristeltu mitali on yhä tallessa ja sen hipelöinti tuo hymyn Leppäsen kasvoille. Nykyään suurimman huomion takkahuoneessa saavat tosin esikoislapsen pokaalit.

Uran ensimmäisen turnauksen järjestelyt olivat maailmanluokkaa, ja vastaavaa kokemusta joutui odottamaan pitkään.

World Cyber Games 2001
Joona Leppäsen arkisto

”natu” pelasi 15 vuoden urallaan kymmenissä eri viiden pelaajan joukkueissa. Elektronisessa urheilussa joukkueiden elinkaari on usein lyhyt, kun pelaajat menevät milloin mihinkin suuntaan pelaamisessa tai elämässä.

Pelimaailman olympialaisissa käynyt porukka hajosi, eikä kunnianhimoinen Leppänen löytänyt heti paikkaansa useasta yrityksestä huolimatta. 2003 hän perusti lahtelaiskavereidensa kanssa porukan, joka lähti turnauksiin pitämään hauskaa. Aina se ei sitä ollut.

Leppänen muistelee kauhulla kesän 2003 Assemblyn turnausjärjestelyjä. Suomen lippulaivatapahtumassa istuttiin tuolloin vielä armeijasta tutuilla pitkospuupenkeillä ja pelattiin puupöydiltä. Näytötkin olivat jostain edellisen vuosituhannen puolelta.

- Tasoerot tasoittuivat aika paljon. Hävisimme siellä jengeille, joille ei olisi pitänyt ikinä hävitä.

Nykypäivän turnauksissa vastaavaa ei enää näy.

Erikoinen joukkueen nimi naurattaa vieläkin

Leppäsen toimistohuone on talon toisessa kulmassa. Kiinteistönvälittäjä käytti aikoinaan myyntivalttina huoneen aiempaa asukasta. Suomalaismusiikin supertähti Cheek harjoitteli riimejään samassa huoneessa 90-luvulla.

Pakkohan minun on kokeilla vetää leukoja samalla tangolla kuin nuori Jare Henrik Tiihonen.

Aah.

Joona Leppänen
Tomi Hänninen

Lahti-porukan hauskanvieton jälkeen Leppänen otti jälleen askeleen ylöspäin uuteen joukkueeseen. Suomeen rakennettiin ensimmäistä kertaa superjoukkuetta, joka yrittäisi menestyä myös ulkomailla.

- Tämä oli kaikkien hyvien nimien äiti: Liquid Ice. Nestemäistä jäätä, joka voidaan tuntea myös termillä vesi, jos ihan tarkkoja ollaan. Mutta emmehän me ole.

Liquid Icen ei tarvinnut erikoisesta nimestään kauaa nauttia, sillä joukkueen voittokulku poiki nopeasti uusia mahdollisuuksia. Suomen kärkiorganisaatio Destination Skyline kaappasi koko tiimin itselleen ja alkoi yksi Leppäsen uran suurimmista menestystarinoista.

- Olimme ensimmäinen suomalaisjoukkue, joka pärjäsi maailmalla.

Reilun vuoden aikana Destination Skyline voitti lukuisia turnauksia ympäri Eurooppaa. Suomen valtion kutsu hajotti kuitenkin menestysporukan, kun osa lähti armeijaan. Leppänen oli pelannut yläasteikäisestä asti ja mietti jo 19-vuotiaana lopettavansa uransa.

Joukkuekaveri Markus ”Tico” Kivipuro kuitenkin ehti ilmoittaa lopettamisestaan ensin.

- Enhän minä sitten voinut lopettaa, kun jonkun tätä piti viedä eteenpäin. Ehkä Markusta pitää siitä kiittää.

20-vuotiaana Leppänen teki ensimmäisen ammattilaissopimuksensa brittiläisen Four Kingsin kanssa. Kuukausipalkka ei ollut kummoinen, mutta nelinumeroinen summa euroja oli työttömälle iso raha.

Leppäsen voisi sanoa olleen ammattilainen liian aikaisin. Nyt maailman kärkipelaajien kuukausipalkat lähestyvät viisinumeroisia summia. Bonusten, oheismyyntien ja turnausvoittojen jälkeen vuosiansiot voivat nousta 300 000 euroon.

Suomessa tähän palkkatasoon on toki matkaa.

- Pokaalit ja urheilullinen lopputulos ovat isompi asia kuin eurot.

Joona Leppänen
Tomi Hänninen

Välillä Leppänen hoitaa sutjakasti edustamansa ENCE eSportsin asioita tietokoneella tai puhelimella. Viestit viuhuvat kolmessa eri ohjelmassa, päällimmäisenä mielessä on pelaajan radiohaastattelu.

90-luvulla talon kulmahuoneesta lyötiin alkutahteja suomalaisen musiikkimaailman mullistukselle. Vuonna 2016 Leppänen kirjoittaa pelimaailmaa uusiksi.

Brittiryhmässä vietetyt pari vuotta olivat Leppäsen pelillisesti parasta aikaa uralla. Sitä seurannut toinen, ja viimeinen, ammattilaissopimus vei hänet kuitenkin sinne, minne jokainen kilpailija haluaa: lajinsa absoluuttiselle huipulle.

Leppänen liittyi jo aiemmin suomalaisista muodostettuun 69N28E:hen, joka voitti vuonna 2007 useita turnauksia. Uran suurin voitto tuli Berliinissä järjestetyssä NGL Onessa.

Saksassa otetun turnausvoiton jälkeen joukkue rankattiin sen hetken parhaaksi maailmassa.

Huipun saavuttamisen jälkeen Leppäselle kävi kuitenkin kuin myöhemmin keväällä Stanley Cupin jääkiekossa voittaneelle Selänteelle. Mielen valtasi tyhjyys.

- Elämässäni ei ollut seitsemään vuoteen ollut tolkkua. Silloin oli iso juttu päästä töihin. Sain elämästä kiinni ja arki alkoi olla rajoissa.

Yhtäkkiä perheen 8-vuotias esikoinen kurkistaa ovelta.

”Milloin tää loppuu?” hän kysyy suu mutrussa.

Vakavasti otettava harrastus vai kaksi työtä?

Leppänen haki 22-vuotiaana ensimmäisen kerran töihin. Hän kertoi DNA:n työhaastattelussa avoimesti pelanneensa tietokonepelejä ”ammatikseen”. Hän käänsi monelle kirosanalta kuulostavan tietokonepelaamisen edukseen työelämässä.

- Minulla on paineensietokykyä, enkä mene ihan pienistä julkisissa esiintymisissä lukkoon. CS- ja työyhteisöissä on paljon samaa.

Leppänen oli DNA:lla ja lahtelaisessa IT-yrityksessä töissä vuoden 2014 alkuun asti. Peleistä ”CS:n Selänne” ei malttanut pysyä poissa kuin puolisentoista vuotta, mutta suhtautuminen oli muuttunut.

- Se oli silloin enää vakava harrastus. Ei tarvinnut ottaa stressiä pärjäämisestä, kun sillä ei ollut taloudellista merkitystä.

Oikeasti Leppänen teki kahta työtä. Ensimmäinen oli kymmenestä kuuteen toimistolla, toinen kotikoneella puoleenyöhön asti. Ja sekin oli kilpapelaamisen kannalta aivan liian vähän, koska ammattilaisaikoinaan Leppänen pelasi usein yli kymmenen tuntia päivässä.

- Terveisiä parisuhteelle siinä vaan, kun töiden jälkeen syöt ja heität ylävitoset ennen pelaamista. Jonkin aikaa sitä teki, mutta tunnit loppuvat vuorokaudessa. Lapsia kun tuli lisää, siitä tuli mahdoton yhtälö.

Puoliso on ollut lätkävaimo ilman miljoonia pankkitilillä.

Leppäsen lopettamispäätös tuli toukokuussa 2015, vaikka hän näki alan kovaa vauhtia etenevän murroksen.

Olisi todennäköisesti ollut vain ajan kysymys, että hänkin olisi päässyt kiinni kunnon palkkatuloihin. Sillä olettamuksella ei kuitenkaan maksettu yhtään viisihenkisen perheen laskua. Lopettamispäätös tuli kuitenkin täysin häneltä itseltään.

- Puoliso on ollut lätkävaimo ilman miljoonia pankkitilillä. Hän kuitenkin ymmärsi, että kyse on intohimostani.

Leppänen ei suinkaan hypännyt pois pelimaailmasta lopettamisensa jälkeen.

Hän vain sukelsi syvemmälle, kun kehittynyt ala tarjosi ensimmäistä kertaa myös oikean ammatin kolmilapsisen perheen isälle.

Joona ”natu” Leppäsestä tuli ensin elektronisen urheilun valmentaja ja asiantuntijakommentaattori. Myöhemmin hän aloitti managerina ENCEssä.

Leppäsen uran alkuaikoina tällaiset pestit olivat harvassa, mutta nyt Vierumäen urheiluopistossakin koulutetaan ensimmäistä kertaa elektronisen urheilun valmentajaa.

- Työni selittäminen on nyt helpompaa.

Joona Leppänen
Tomi Hänninen

Vieläkin toistakymmentä tuntia viikossa pelaamista

Eikä Leppänen pelaamistakaan hylännyt. Hän pelaa eläköityneenä konkarinakin vielä toistakymmentä tuntia viikossa. Suurin syy tähän on suoratoistopalvelu Twitch, jossa pelaaja voi lähettää suorana videota omasta pelaamisestaan.

Leppäselle ”striimaaminen” on tapa rentoutua ja luoda omaa brändiään pelialalla.

Palvelulla oli viime vuonna yli 1,5 miljoonaa lähetysten tekijää (siirryt toiseen palveluun), ja sivustolla vieraili kuukausittain yli 100 miljoonaa kävijää. Verkkokaupastaan tunnettu Amazon osti yrityksen vuonna 2014 730 miljoonalla eurolla.

Twitch on malliesimerkki nykyajan hengailukulttuurista. Yksi tekee lähetystä, toinen katsoo ja kommentoi. Fanit pääsevät hyvin lähelle ihailemiaan ammattipelaajia, jotka puolestaan saavat luonnollisen väylän jutella seuraajilleen. Kansainväliset turnaukset lähetetään myös Twitchin kautta ja palvelusta voi katsoa uusintoja vanhoista peleistä.

Striimauspalvelut ovat yksi merkittävästi kasvavista rahavirroista pelaamisen maailmassa. “Twitchaajalle” rahaa voi tulla katsojien tilauksina ja lahjoituksina, mainos- ja sponsorituloina sekä oheistuotteiden myynnistä.

Jos häviää, niin tulee tappouhkauksista lähtien viestejä Twitteriin.

- Pelaajat ovat äärimmäisen suuria brändivaikuttajia. Jos tykkää jostain tuotteesta, sillä on tosi iso vaikutus katsojien ostopäätökseen.

Raha tuo myös lieveilmiöitä.

Vedonlyönti on tullut mukaan viime vuosina ja aiheuttanut ottelumanipulaatioita (siirryt toiseen palveluun), jotka ovat johtaneet elinikäisiin pelikieltoihin. Myös alaikäisten vedonlyönti on kasvava ongelma, koska valvonta on heikkoa. Pelin sisäisillä tavaroilla käytävää uhkapeliä verrataan Villiin Länteen.

Ihmisten kiinnostus on aivan eri tasolla kuin Leppäsen ensimmäisen turnausreissun aikaan vuonna 2001.

- Tulimme mitalit kaulassa Koreasta takaisin ja näytin pari kuvaa, että tällaista oli. Nyt jos häviää, niin tulee tappouhkauksista lähtien viestejä Twitteriin.

Ja kun tietokoneella pelattavista peleistä puhutaan, on aina uhka myös huijauksesta. Leppänen tiedostaa ongelmat, mutta sanoo yhteisön tehneen ja tekevän töitä niiden kitkemiseksi.

- Jos olet lahjakas, miksi heittäisit urasi kaivoon yhden pikavoiton takia? Tietenkin sama juttu kuin dopingin kanssa, aina on riskinottajia. Pitäisin kuitenkin näitä aika puhtaina perinteisiin urheilulajeihin nähden.

Iänikuinen kysymys urheilu-statuksesta

Niin, ne perinteiset urheilulajit.

Kirosanat lentelevät toisen toimittajan haastateltua Leppästä puhelimitse kesken kaiken. Peliguru ei pidä asenteellisista kysymyksistä hänen lajinsa urheilu-statukseen liittyen. Häntä ärsyttää, että lajista kysytään aina vain yhtä asiaa: onko se urheilua?

Hermosauhujen jälkeen hän selventää.

- Pelaajan näkökulmasta tämä on kilpailua, jossa on urheilusta monia asioita. Fyysisesti pitää olla kunnossa, että pystyy suorittamaan 110-prosenttisesti 2-3 tuntia putkeen. Mentaalipuolella on myös samoja juttuja. Tiedän kansainvälisiä tähtiä, jotka ovat käyttäneet urheilupsykologin palveluksia.

Pieni herpaantuminen voi olla ero sadan tonnin ja nollan dollarin välillä.

- Minulle urheilu-statuksella ei ole mitään merkitystä. Katsojan näkökulmasta tämä on viihdettä, jossa on samoja elementtejä kuin minkä tahansa urheilulajin seuraamisessa.

Aamen.

En tiedä, mihin tieni olisi vanhempien kuoleman jälkeen vienyt, jos ei olisi ollut peliä nimeltä Counter-Strike.

Urheiluksi myöntämistä enemmän moni maalailee kauhukuvia pelaamisen kansanterveydellisistä vaikutuksista ja sosiaalisuuden puutteesta. ”Kukkahattutädeillekin” Leppäsellä on vastaukset valmiina. Terve järki pitää olla mukana kaikessa tekemisessä.

- Päivärytmi kannattaa pitää kasassa ja tehdä jotain muuta ennen pelaamista. Käydä lenkillä, salilla tai hoitamassa asioita.

- Eikä tässä lajissa pääse mihinkään, jos ei ole sosiaalisia avuja. Tässähän ollaan koko ajan yhteydessä maailman joka kulmaan.

On vaikea olla eri mieltä Joona ”natu” Leppäsen kanssa, kun on päivän aikana kuullut hänen hurjan tarinansa. Hänelle pelaaminen tarjosi pelastusrenkaan vaikeiden asioiden käsittelyyn.

- En tiedä, mihin tieni olisi vanhempien kuoleman jälkeen vienyt, jos ei olisi ollut peliä nimeltä Counter-Strike. On tässä nöyrtynyt ja kuunnellut paskaa ihmisiltä, mutta samalla uskonut omaan tekemiseen. Koen olevani etuoikeutetussa asemassa, kun tein harrastuksestani ammatin. Sehän on kaikkien unelma.

Vihdoin esikoinen pääsee valtaamaan toimistohuoneen. Hän yrittää heti käynnistää pelikonsolin.

Miten isä suhtautuu, jos poika alkaa ammattipelaajaksi?

- Niin pitkälle en ole vielä miettinyt, Leppänen hymähtää lähtiessään auttamaan poikaansa.

Ei mene montaakaan minuuttia, kun pelikonsoli toimii ja poika pääsee kuluttamaan maanantain peliaikansa lempipelinsä parissa.

Assembly Winter 2016 -verkkopelitapahtuman Counter-Strike-turnaus nähdään suorana TV2:ssa ja Yle Areenassa 5.-6. helmikuuta. 15 000 euron turnauksessa kilpailee kahdeksan joukkuetta. Suomalaisista mukana ovat ENCE ja RCTIC.

Suosittelemme