1. yle.fi
  2. Urheilu
  3. urheilu

Kommentti: Jääkiekkojohtamisen sietämätön vaikeus

Sivusta huutelu nimettömänä teki lopullisen tehtävänsä, kirjoittaa Yle Urheilun Jussi Saarinen.

Kimmo Rannisto. Kuva: Yle Urheilu

Tuskin Kimmo Rannisto tiesi aloittaessaan SM-liigan toimitusjohtajana ensimmäisen täyden kautensa syksyllä 2013, että kiekkomiehen sydämellä varustettu Rannisto kypsyy tehtävään jo vajaassa kolmessa vuodessa.

Nimettöminä (!) pysytelleiden seurajohtajien julkinen puukotus mediassa Rannistoa selkään sai hänet lopulta väistymään syrjään. Suomalaisen urheilun ikuinen malli: sivusta huutelu nimettömänä teki lopullisen tehtävänsä.

Helsinkiläinen kauppatieteiden maisteri otti toimitusjohtajan tehtävät vastaan SM-liigan ollessa isossa muutosvaiheessa. Pölyttynyttä, ummehtunutta ja pysähtyneisyyden tilaan jumiutunutta kiekkotuotetta haluttiin uudistamaan aivan uusi, tuore kasvo, perinteisten "jääkiekkopiirien ulkopuolelta". Rannisto sopi tähän kuvaan hyvin: yritystoiminnassa ja markkinoinnissa meritoitunut ammattilainen oli myös sopivalla maulla sliipattu, tyylikäs ja hillitty esiintyjä.

Kimmo Rannisto valittiin toteuttamaan SM-liigahallituksen valitsemia linjauksia. Ehkä kysymys kuuluu nyt: tekikö liigahallitus oikeansuuntaisia linjauksia siitä, miten SM-liigan pitää asemoitua uudelleen suomalaisessa urheilussa?

Rannistolle annettu tavoite toimitusjohtajana oli selvä: SM-liiga on brändättävä suomalaiseen urheilun kentään näkyvämmin, vahvemmin, näyttävämmin. SM-liigajääkiekko on tuotava lähemmäs suomalaista urheilun kuluttajaa ja jääkiekon piiriin on saatava uutta katsojakuntaa. SM-liigan on myös kansainvälistyttävä.

SM-liigan saaminen lähemmäs kuluttajaa on toteutunut ainakin siinä, että liigan asiallinen ja hyvin toteutettu TV-tuote houkuttelee kuluttajia jäämään mielummin nauttimaan kiekkoviihteestä omille kotisohville pitsojen ja janojuomien pariin kuin marssimaan halliin.

Hieman vinksahtanut tilanne, kieltämättä. Tilanteen kun pitäisi olla juuri päinvastoin. Mutta jos liigaseurojen tilille kilahtaa useiden satojen tuhansien, lähemmäs miljoonan euron seurakohtaiset korvaukset TV-oikeuksista, lämmittää iso TV-raha kaikkia seurajohtajia. Tässä tilanteessa alentuneet yleisömäärät ovat ainakin hetkellisesti pieni "paha".

Kimmo Rannisto tuskin on voinut yksin vaikuttaa SM-liigan entistä huonompiin yleisömääriin, sillä ihmisten heikentyneeseen ostovoimaan hän eivätkä liigaseurat voi millään tavoin vaikuttaa. Mutta innovatiivisimpiin, entistä rohkeimpiin sekä näkyvimpiin kampanjoihin Rannisto ja Co olisivat pystyneet vaikuttamaan yleisön saamiseksi liigapeleihin.

Sunnuntaiset perhepelit ovat olleet tervetullut tapa houkutella uutta katsojakuntaa liigatapahtumiin, mutta perhepelien kehitystyön on jatkuttava Rannistonkin jälkeen.

Jääkiekon kansainvälistymisessä SM-liiga on Ranniston aikana ollut mukana, vaikka CHL ottaa toiminnassaan ja tuotteen kehitystyössä vasta vaikeita ensiaskeleitaan.

Kimmo Ranniston ajan suurena ansiona on ilman muuta kokopäivätoimisen, ammattimaisen erotuomarijohtajan palkkaaminen SM-liigaan. Jyri Rönnin palkkaaminen erotuomareiden sparraajaksi on kiitettävä siirto liigan urheilupuolelle.

Entä SM-liigan brändin kirkastuminen? SM-liigabrändin näkyvä vahvistuminen? Voisi aiheellisesti kysyä: missä SM-liigan vahvistunut, kirkastunut brändi näkyy, jos julkisuudessa veivataan säännöllisin väliajoin esimerkiksi heikentyneitä katsojamääriä? Tässä tilanteessa SM-liigan brändi ja julkisuuskuva ei voi olla vahva.

Muuttuiko SM-liigan toimintaympäristö ja markkina Ranniston aikana sittenkin liian vaikeaksi Suomen heikentyneen taloustilanteen sekä ihmisten heikentyneen ostovoiman takia? Todella vaikea yhtälö jos näin on.

Rannisto tuskin on toiminnassaan ollut virheetön, mutta headhunterilla lienee edessään hikinen tehtävä löytää Ranniston tilalle uusi vetojuhta. Nyt voisi aiheellisesti kysyä: kuka haluaa tulla johtamaan toimintaa SM-liigaan, jossa nimettöminä (!) pysyttelevät seurajohtajat puukottavat julkisuudessa luottotoimittajiensa kautta toimitusjohtajaa pelkurimaisesti selkään?

Jos puhutaan SM-liigan brändistä niin yksi asia näkyy jo nyt kauas asti: työpaikkana SM-liiga ei näytä kovinkaan houkuttelevalta.