Kestääkö Nashvillen maltti? - ”Ymmärrettiin, että sillä pelillä kausi loppuu lyhyeen”

Pekka Rinteen ja Miikka Salomäen edustama Nashville Predators otti vaikean alkukauden jälkeen lusikan kauniiseen käteen. Helmikuussa joukkue palasi juurilleen.

Kuva: AOP

VANCOUVER. Kun Yle Urheilu vieraili Nashvillessa tammikuun lopulla, joukkue oli hävinnyt neljätoista edellisestä kahdestakymmenestäyhdestä ottelustaan. Turhautuminen oli katossa ennen kaikkea joukkueen ykkösmaalivahti Pekka Rinteellä, jolle urakka alkoi riskillä pelanneen joukkueen takana käydä mahdottomaksi.

Vajaat kaksi kuukautta myöhemmin asiat ovat toisin.

Seuraavista kahdestakymmenestäyhdestä ottelustaan Predators voitti neljätoista. Ja mikä tärkeintä: joukkue pelasi perus nashvillelaisten teemojen äärelle. Fiksummat ratkaisut kiekon kanssa, maltillisempi hyökkääminen ja huolellinen puolustaminen käänsivät joukkueen kelkan.

Kun samaan aikaan joukkueen parhaat pelaajat Filip Forsbergin, Mike Riberiron ja Craig Smithin johdolla, alkoivat pelata tasollaan, Predators alkoi muistuttaa voittavaa jääkiekkojoukkuetta. Huolellisempi puolustaminen alkoi johtaa parempaan hyökkäämiseen ja kierre alkoi pyöriä kasvavan itseluottamuksen kautta oikeaan suuntaan.

Lauantaina Yle Urheilu tapasi Rinteen Vancouverissa.

- On puhuttu nyt enemmän siitä, että puolustettaisiin myös. Ja kyllä me ollaan nyt puolustettu paremmin. Kun saatiin silloin tammikuussa ne neljä voittoa putkeen, itseluottamus alkoi kasvaa kaikilla. Se oli meille iso juttu. Jätkät ovat alkaneet luottaa toisiinsa ja peli on kehittynyt, Rinne perkaa.

- Ymmärrettiin silloin, että sillä pelillä tämä kausi loppuu lyhyeen. On jännä, mitä se tekee joukkueelle, kun se voittaa. Kaikilla on yhtäkkiä mukavampaa ja kopissa on kiva olla, Rinne hymyilee.

Käsi kädessä

Nashvillen vaikeaa kautta on toistuvasti yritetty ainakin joltakin osin kaataa myös Pekka Rinteen niskaan. Tosiasia on, että Rinteen torjuntaprosentti oli ennen viimeisintä 21 ottelun jaksoa vaivoin yli 90. Ja, että Rinteen päästettyjen keskiarvo oli yli kahden ja puolen.

Mutta kyse oli pelitavallisista ongelmista. Ylihyökännyt Preds tarjosi vastustajille liikaa laadukkaita maalipaikkoja, joiden torjumiseen Rinteenkään eväät eivät riittäneet.

Vaikka Rinteen viimeisten 21 ottelun tilastot (92.6%, 2.11) ovat merkittävästi alkukautta paremmat, ei Rinne ole yksinään joukkueen kurssia kääntänyt. Joukkue ja sen maalivahti peli menevät käsi kädessä – hyvinä ja huonoina aikoina.

- Se, että minä olisin nyt ollut yhtäkkiä jotenkin eri maalivahti kuin aiemmin, ei missään nimessä pidä paikkaansa. Ei tämä minun ansiotani ole. Suurin muutos on siinä, että ollaan joukkueena pelattu paremmin. Nämä asiat menevät todellakin käsi kädessä.

Rinne antaa esimerkin.

- Ei käy kateeksi vaikka Montrealin maalivahteja. Aina verrataan (Carey) Priceen. Ei se silti muuta sitä tosiasiaa, että joukkueena pitäisi pelata. Minä varsinkaan en halua ottaa yhtään kunniaa veskareilta, mutta kyllä se aina niin lopulta menee, että yhdessä se homma tehdään.

Joukkueen päävalmentaja Peter Laviolette on samoilla linjoilla.

- Olen sanonut tämän ennenkin ja sanon taas: Pekka on maailman luokan maalivahti ja ollut tasaisen hyvä läpi kauden. Me joukkueena sen sijaan olisimme voineet pelata hänen edessään paremmin. Tämä on joukkuepeli.

Selvää silti on, että Rinteen omakin mieliala – ja sitä kautta myös pelaamisen taso – on hieman noussut joukkueen mukana.

- Olen mä itsekin paremmin nyt pelannut, mutta olen silti mielestäni pelannut huippupelejä koko kauden ajan siellä täällä. Nyt, kun on joukkueena palattu vanhaan normaaliin tyyliin, on itselläkin parempi fiilis omasta pelistä ja olo, että pystyy auttamaan, Rinne sanoo.

Kumpi suunta?

Helmikuu oli Predatorsille erinomainen, mutta maaliskuussa vanhat tavat ovat tahtoneet näkyä jälleen pelissä. Viidessä kuukauden ensimmäisessä ottelussa Nashville teki komeat kaksikymmentä maalia, mutta omissakin kolisi viisitoista kertaa. Joukkueen on pian päätettävä, kumpaan suuntaan se lähtee, syksyn hurlumheihin vai helmikuun voittavaan jääkiekkoon.

Rinne ei halua takaisin syksyn vuoristoradalle.

- Kieltämättä tuohon se meillä helposti menee. Sitä toivoisi itse, että se maltti säilyisi siellä, koska meillä on aivan riittävästi hyökkäystä voittaa pelejä. Joinakin iltoina se vaan lähtee hieman laukalle. Onneksi nyt viime aikoina peli on ollut järkevämpää ja jätkät ovat ottaneet hommasta hyvin vastuuta, Rinne päättää.