Suora

  • Katowice Minor CS:GO
  • Jääkiekkokierros
  • Suomen Urheilugaala
  • Urheiluruutu
  • Urheiluruutu
  • Elävä arkisto esittää

Kiinnostava poika avasi Eva Wahlströmin silmät - raskas tie maailman parhaaksi

- Nyt olen vihdoinkin saanut tasapainoa tekemiseeni. Olen oppinut vähän lepäämään ja löytänyt myös muita ulottuvuuksia nyrkkeilystä. Mutta vielä on paljon tutkittavaa, sanoo Suomen paras naisnyrkkeilijä Eva Wahlström.

urheilu
Eva Wahlström
Eva WahlströmTomi Hänninen

Eva Wahlström on Suomen menestynein naisnyrkkeilijä, jonka tie maailman huipulle on kuin hauskasta, jännittävästä, dramaattisesta ja lopulta onnellisesta satukirjasta.

Sen juuret ulottuvat Loviisaan ja lokakuuhun 1980, jolloin Wahlström syntyi suomenruotsalaiseen perheeseen, jossa oli ennestään kaksi poikaa. He ovat kahdeksan ja kymmenen vuotta häntä vanhempia, Janne ja Tuffe.

Perhe oli tiivis, ja se asui turvallisesti Loviisassa rannan lähellä Wahlströmin isän ja äidin rakentamassa tiilitalossa. Wahlström ei koskaan jäänyt yksin, sillä isoveljet ottivat hänet leikkeihinsä mukaan.

Piha oli iso, ja sinne perheen isä oli rakentanut kiipeilytelineen. Pihalta löytyi myös esimerkiksi tasapainolauta, ja Wahlström lenteli pitkin pihaa, kun innokkaat veljet hyppäsivät laudan toiseen päähän mitään pahaa tarkoittamatta.

- En koskaan oppinut konttaamaan, koska minulla oli kiire mennä veljieni perässä. Nousin vain polvilleni ja sieltä heittäydyin ilmojen halki vatsalleni, josta otin taas vauhtia, että kerkesin mukaan. Tämän myötä minusta tuli pippurinen pakkaus.

Wahlström esimerkiksi pelasi yksin jalkapalloa veljiänsä ja heidän kavereitansa vastaan noin 8-vuotiaana.

- Minä vain huusin, että tämä on epäreilua, mutta silti tsemppasin itseäni, Wahlström muistelee.

Hän joutui tai pääsi myös muihin haastaviin tilanteisiin. Yhtenä päivänä sisarusten äiti oli kaikessa rauhassa keittiössä kuorimassa perunoita. Hän kuitenkin katsoi yllättäen sivusilmällään, että jotain putosi katolta. Jännitys kasvoi, kun hetken päästä jotain putosi uudestaan katolta.

- Broidini heitti minut katolta alas lumipenkkaan, kun olin 5-vuotias. Sitten hän haki minut uudestaan talon katolle ja heitti taas lumipenkkaan.

Isältä vahva itsetunto, äidiltä opit raakaan työntekoon

Wahlströmin isä Björn ”Nalle” suhtautui aina tosi positiivisesti kaikkeen siihen, mitä tytär teki.

- Hän oli aina ylpeä, vaikka tein mitä tahansa. Sitä kautta olen saanut vahvan itsetunnon niin, että näen kaikessa mahdollisuuksia.

Äiti Pian on opettanut tyttärelleen enemmän raakaa työntekoa.

- En saanut olla hirveän laiska lapsena, sillä jo pienenä tein pihatöitä, esimerkiksi haravoin lehtiä. Minun piti olla neljä tuntia päivässä ulkona, vaikka keli oli mikä tahansa. Tein aina jotain, enkä katsonut televisiota, Wahlström sanoo.

Hän ymmärsikin vasta teini-iässä, että televisiosta tulee elokuvia.

- Jos laitoin television päälle ja aloin katsoa elokuvia, äiti tuli aina imuroimaan television alta. Vasta kun sain oman huoneen ja television, tajusin, että televisiosta tulee elokuvia.

Eva Wahlström vs. Fatuma Zarika
Tomi Hänninen

Koti ja perhe ovat tärkeitä

Wahlström muutti pois kotoaan 19-vuotiaana, kun hän valmistui ylioppilaaksi ja lähti opiskelemaan liikunnanohjaajaksi Espooseen.

- Viihdyn hyvin kotona, sillä koti ja perhe ovat minulle tosi tärkeitä. Siksi minulle tulikin kova ikävä, kun muutin pois kotoa.

Wahlström lievitti ikäväänsä käymällä usein kotonaan viikonloppuisin.

- Kotoa ei kuitenkaan ollut vaikea muuttaa, sillä olin siihen vähintäänkin valmis.

Lähti seuraamaan kiinnostavaa poikaa ja löysi itselleen lajin

Jo ennen opintojaan Wahlström oli aloittanut nyrkkeilyuransa. Se alkoi yllättäen viidentoista vuoden iässä.

Wahlströmin tapana oli istua kavereidensa kanssa nuorisotilojen pihalla tai postitalon rappusilla Loviisassa.

Kun Wahlström istui postitalon rappusilla, hän bongasi pojan, joka meni joka päivä samaan aikaan torin yli kassi selässään.

Wahlström lähti seuraamaan thainyrkkeilyä harrastanutta poikaa, joka tuli joka päivä bussilla Porvoosta treeneistä.

- Hän oli tuore ja mielenkiintoinen.

Pojan seuraaminen johti siihen, että nuoret alkoivat seurustella ja menivät nopeasti kihloihin.

- Menin kihloihin noin 16-vuotiaana. Olenhan perheestä, jossa isäni ja äitini tapasivat toisensa teineinä ja olivat naimisissa, kunnes isäni kuoli 2004. Ajattelin, että minäkin olen heti valmis sitoutumaan jo nuorena. Aloin kulkea hänen mukanaan myös treeneissä.

Tai itse asiassa Wahlström ensin kävi vain katsomassa harjoituksia ja kilpailuja. Lopulta kamppailulajien maailma alkoi tuntua kivalta ja hyvältä.

- En koskaan ollut tyttömäinen tyttö, vaan pidin siitä, että salilla haisi hiki ja siellä tehtiin oikeasti duunia. Pidin myös siitä mentaliteetista, että kaikki otettiin salilla hyvin vastaan. Kaikki olivat samanarvoisia.

Kun Loviisassa ei voinut harrastaa thainyrkkeilyä, Wahlström kokeili ensin kuntonyrkkeilyä. Jo parin kuukauden päästä hän tiesi, että haluaa kilpailla. Hän tiesi, että haluaa nyrkkeillä oikeasti.

Wahlström tunsi itsensä kilpailuhenkiseksi, mitä tunnetta kuntonyrkkeily ei antanut hänelle. Siinä hän pääsi lyömään lähinnä vain välineitä.

- Vielä silloin en ollut hyvä nyrkkeilijä, vaan olin oikeasti aika surkea. Olin kuitenkin tottunut fyysisyyteen, sillä aina kamppailin poikien kanssa: painin ja kiipeilin. Minulle ei riittänytkään pelkkä välineiden lyöminen, sillä halusin kamppailla.

Poika avasi Wahlströmin silmät nyrkkeilyyn

Wahlström oli liikunnallisesti lahjakas, ja hänen lajinsa olisi ehkä voinut olla mikä tahansa. Tärkeintä oli, että hän oli lähtenyt seuraamaan kiinnostavaa poikaa.

Noin viisi vuotta kestänyt seurustelu kuitenkin päättyi eroon.

- Olimme niin nuoria ja kasvoimme eri suuntiin.

Wahlström ei ole nähnyt hänen uransa kannalta tärkeää poikaa pitkiin aikoihin. Hänen isänsä hän kuitenkin tapasi sattumalta kilpailuissa viime vuonna.

- Kuulemma en ollut muuttunut parissakymmenessä vuodessa mihinkään. Minulla oli sama nauru kuin 15-vuotiaana, Wahlström nauraa.

- Vaikka erosimme, halusin edelleen nyrkkeillä. Se oli niin vaikeaa ja haastavaa. Kiitos, että tämä poika avasi silmäni tällaiseen lajiin, mihin en varmasti olisi muuten päätynyt.

Jossakin erässä hoksasin, että näilläkin eväillä voin menestyä, kun en kunnioita ketään.

Fyysinen vahvuus toi nopeasti menestystä

Wahlström innostui nyrkkeilystä koko ajan lisää, ja hän voitti SM-pronssia jo 17-vuotiaana.

- Naisnyrkkeily oli silloin uutta, ja sen taso ei ollut kovin häävi. En ollut hirveän hyvä ja taitava, mutta olin fyysisesti vahva. Olin myös tosi päättäväinen, en arka. Tykkäsin laittaa hyrskyn myrskyn.

SM-pronssin jatkoksi tuli SM-hopea, vaikka vastassa oli esimerkiksi kymmenen vuotta vanhempi ja menestynyt tyttö.

- Jossakin erässä hoksasin, että näilläkin eväillä voin menestyä, kun en kunnioita ketään.

Nuoren naisen usko oli kuitenkin aluksi koetuksella, kun hän hävisi paljon otteluja, jotka hän merkitsi ottelukirjaansa. Wahlström kuitenkin tapasi ihailemansa tytön, joka näytti hänelle omaa ottelukirjaansa.

Siinä kaksi ensimmäistä sivua oli täynnä häviöitä. Sitten alkoi tulla pelkkiä voittoja.

Wahlström tajusikin, että aluksi on maksettava oppirahat, että voi menestyä yhtä hyvin kuin tämä huipputyttö.

Vuoden päästä Wahlström voittikin SM-kultaa, ja hänet valittiin Suomessa parhaimmaksi nyrkkeilijäksi kaikki painoluokat huomioiden. Myöhemmin hän voitti ensimmäisenä suomalaisnaisena EM-pronssia vuonna 2001.

Eva Wahlström vs. Fatuma Zarika
Tomi Hänninen

Miehet eivät aluksi hyväksyneet naista nyrkkeilysaliin

Aluksi nyrkkeilyotteluiden pisteet tulivat tekniikasta, ei osumista. Kun käytäntö muuttui ja Wahlström pääsi ottelemaan yhdysvaltalaisia vastaan, hän syttyi.

- Tajusin, että voin olla tosi kova, sillä luonteeni on kovempi kuin muiden. Päätinkin laittaa vain rähinän päälle, sillä olin jo silloin periksiantamaton, Wahlström kertoo innostuneena.

Vielä Loviisassa hänet otettiin naisnyrkkeilijänä hyvin vastaan miesten maailmassa.

- Siellä ei tehty mitään eroa miehiin ja naisiin tai poikiin ja tyttöihin.

Kun Wahlström valmistui liikunnanohjaajaksi ja muutti Hyvinkäälle töihin liikuntakeskukseen, tilanne muuttui.

Wahlström kertoo menneensä nyrkkeilysalille ajatuksella, että miehet ottavat hänet positiivisesti vastaan.

- Siellä äijät löivät säkkiä, katsoivat minua ja sanoivat, että naiset eivät käy täällä. Kysyin, että miksi eivät käy. He vain sanoivat, että naiset eivät nyrkkeile, vaan harrastavat aerobiciä tai jotain muuta.

Nyrkkeilystä innostunut Wahlström ei kuitenkaan antanut periksi, vaan hän meni uudestaan samaan paikkaan seuraavana päivänä.

- Kysyin heiltä, ovatko he tänään paremmalla tuulella, että voisin tulla tänään. He kuitenkin sanoivat, että minun pitää jo uskoa, että naiset eivät käy täällä.

Silloin Wahlström pyysi miehiltä lupaa saada vähän venytellä nurkassa. Siihen miehet antoivat hänelle luvan. Hän löi myös nurkassa ollutta säkkiä ja lähti sitten kotiinsa.

Seuraavana päivänä Wahlström meni uudestaan salille ja tapasi taas tutun valmentajan.

- Hän sanoi, että jos käyn täällä, niin saan tulla kehään, että hän voi opettaa minua kunnolla. Sitten hän opetti minua, ja minä opin heti niin kuin hän opetti.

Jatkossa Wahlström sakin luvan käydä harjoituksissa yhdessä miesten kanssa.

- Kun en yhtenä päivänä tullut töideni vuoksi harjoituksiin, valmentaja soitti töihini, miksi en tullut treeneihin. Hän sanoi, että minun pitää tulla treeneihin.

Treenasi liikaa ja joutui valmentajan puhutteluun

Markku Lindholmin valmennuksessa Wahlström päätyi ensimmäistä kertaa EM-finaaliin. Valmentaja oli opettanut hänelle taitavuutta ja elämää.

- Jouduin usein puhutteluun hänen ja hänen isänsä kanssa. Joskus treeni oli vain sitä, että istuin salin keittiössä ja sain kuulla, miten minun olisi pitänyt tehdä tai ajatella nyrkkeilystä. He sanoivat, että minun ei tarvitse treenata joka päivä ja olla aina kuin kuollut, kun lähden salilta. He sanoivat, että vähempikin riittää välillä.

Heidän oppinsa olivat tärkeitä, sillä Wahlström voitti ensimmäisen EM-hopeansa 2004. Tuolloin hänellä oli kova halu menestyä, mutta Suomessa ei juurikaan panostettu naisnyrkkeilyyn.

Wahlströmin mukaan touhu oli silloin tosi pientä, ja nyrkkeilijät eivät useinkaan käyneet ulkomailla leireillä tai kisoissa.

- Mentaliteetti oli se, että te (naiset) ette kuitenkaan pärjää.

- Nyrkkeilyliiton touhuissa oli siihen aikaan vikaa. Meillä ei ollut esimerkiksi omia verkkareita, vaan lainasimme aina reissuilla miesten tuulipukuja. Kun lähdimme MM-kisoihin Turkkiin, meille oli otettu halvempi lento takaisin päivä ennen finaaleja.

Mentaliteetti oli se, että te (naiset) ette kuitenkaan pärjää.

Wahlströmin piti ottaa opintolainaa, että pääsi kilpailuihin

Harvat reissut nyrkkeilijät joutuivat maksamaan itse, Wahlström sanoo. Tämä koski myös maajoukkuematkoja.

- Minun piti tehdä paljon töitä liikunnanohjaajana, että sain rahaa. Kaikki meni, mitä sain duunista. Vanhempani auttoivat jonkin verran, mutta jouduin ottamaan jopa opintolainaa, että pääsin kilpailuihin.

Tilanne kuitenkin helpottui, kun Wahlström pyysi apua Ruotsin maajoukkueelta.

- Kysyin, voivatko he auttaa minua, jos tulen mukaan reissuihin. He ottivat minut avosylin vastaan ja olin joukkuepalavereissa, vaikka heillä oli yksi tyttö, joka oli painoluokassani yksi pahimmista vastustajistani. Näin pääsin paljon reissaamaan ja turnauksiin. Opin ruotsalaisilta myös iloisuutta nyrkkeilyyn.

Eva Wahlström vs. Fatuma Zarika
Tomi Hänninen

Juoksi isän kuolemaa pakoon

Ennen EM-hopeaansa Wahlström joutui vaikeaan tilanteeseen, kun hänen isänsä kuoli syöpään alle 60-vuotiaana keväällä 2004.

- Minua harmitti se, kun isäni ei koskaan saanut nähdä menestystäni, sillä hän aina kannusti minua.

Samana vuonna syksyllä hän voitti EM-hopeaa.

- Juoksin paljon surua pakoon ja pakoilin ahdistusta, koska olin aina ollut isän tyttö. Hän kuoli syöpään ja oli sitä ennen pitkään saattohoidossa, mikä oli raskasta. Silloin olin sairaalassa isäni luona niin paljon kuin mahdollista.

Wahlström yritti lievittää suruaan treenaamalla paljon.

- Se muutti minua paljon. Minusta tuli paljon kylmempi, kun lapsena olin ollut tosi herkkä ja avoin. Kun rakas isäni vietiin minulta, aloin purra hampaat yhteen ja enemmän suorittaa elämistä ja olemista. Se oli niin epäreilua, sillä isäni oli terve, hyväkuntoinen ja magee hyvä tyyppi. Se toi jonkinlaista katkeruutta.

- En usko, että ikinä pääsen kokonaan tämän asian yli, mutta välini äitiini ovat tulleet aiempaa läheisimmiksi, vaikka ne ovat olleet sitä jo ennenkin.

Wahlström myös sanoo ymmärtäneensä raskaan menetyksen myötä, että jos elämässä haluaa jotain tehdä, se pitää tehdä.

- Koskaan ei tiedä, mitä tapahtuu.

Ahkera treenaaminen kostautui

Isän kuoleman jälkeen Wahlström alkoi panostaa tosi paljon vain nyrkkeilyyn, ja hän uusi EM-hopeansa 2005. Se oli surutyötä.

Ahkera treenaaminen kuitenkin kostautui, sillä vuoden 2007 tienoilla hänelle tuli ylirasitustilanne. Wahlström oli myös saanut Intian MM-kisoista salmonellan, jonka jälkitauti yhdessä ylirasituksen kanssa tulehduttivat hänen raajansa kokonaan navasta kohti jalkoja.

- Isäni kuoleman myötä minulta hävisi herkkyys, ja minulla oli enää kovuutta jäljellä. Pystyin piiskaamaan itseäni ihan mihin tahansa. Minulla oli vain yhtä särkyä. Se oli ihan hullua. Minua särki niin kovaa, että en pystynyt enää edes istumaan tai makaamaan tavallisessa sängyssä.

Eva Wahlström vs. Fatuma Zarika
Tomi Hänninen

Isäni kuoleman myötä minulta hävisi herkkyys, ja minulla oli enää kovuutta jäljellä.

Sairaus oli kova takaisku

Vuonna 2007 esikoiskirjansa Homma hanskassa (Lite räcker inte) Otavan pyytämänä itsestään kirjoittanut Wahlström menetti liikuntakykynsä pariksi vuodeksi.

Se oli paha takaisku, sillä silloin nyrkkeily oli Wahlströmille työ. Hän oli saanut vuonna 2005 ensimmäiset kunnon sponsorinsa niin, että oli uskaltanut jättää liikunnanohjaajan työnsä.

- Kaikki unelmani ja haaveeni liittyivät nyrkkeilyyn.

Wahlström kuitenkin joutui kokoamaan itsensä uudestaan.

- Olin mennyt vähän metsään. Tajusin, että ihmisen ei pidä olla sellainen, joka elää vain tunnelissa. Jouduin uudestaan käymään läpi isäni menettämisen surua, koska en päässyt sitä pakoon. Minä vain olin.

Siirtyminen amatööristä ammattilaiseksi sopi tuoreelle äidille

Vuonna 2009 Wahlström sai Leon-lapsen entisen kumppaninsa Pekka Kaislaman kanssa.

- Olin tuore äiti, joka yhä haaveili nyrkkeilystä.

Wahlström alkoikin pikku hiljaa harjoitella uudestaan. Hän otti yhteyttä Risto Meroseen, joka valmentaa häntä nykyään.

- Tiesin, että hän miettii myös elämää suuremmin eli mikä siinä on oikeasti tärkeää.

Wahlström ei enää halunnut palata siihen, että hän olisi vain nyrkkeillyt.

Ensin Wahlström treenasi uuden valmentajansa kanssa vain 1-2 kertaa viikossa. Hänen kroppansa ei pystynyt enempään. Kun Wahlström tuli parempaan kuntoon, harjoittelumäärä lisääntyi.

- Sitten sain taas tunteen, tulisiko minusta vielä nyrkkeilijä. En kuitenkaan halunnut enää palata amatöörinyrkkeilyyn, koska siinä joutuu olemaan koko ajan reissussa ja aina on turnauksia. Olin myös pienen lapsen äiti.

Wahlström päätyikin ammattilaiseksi 2010, sillä ammattilaisilla otteluita on amatöörejä vähemmän.

- Silloin voin olla äiti ja olla lapsen kanssa sekä keskittyä harvoihin otteluihin.

Minulla oli dramaattisia hetkiä, ja välillä ei tiedetty, jatkuuko lääkitys loppuelämäni.

Taas meni vähän liian lujaa

Wahlström voitti ensimmäisen ammattilaisottelunsa tyrmäyksellä maaliskuussa 2010. Pari vuotta myöhemmin hänestä tuli ensimmäinen suomalaisnainen, joka voitti avoimen Euroopan mestaruuden, kun unkarilainen Agota Ilkoa nujertui.

- Taas minulla kuitenkin meni vähän liian lujaa. Taas harjoittelin ja harjoittelin, ja minulta jouduttiin leikkaamaan molemmat käteni.

Ilmeisesti sen myötä Wahlström sai juhannuksena 2012 keuhkoveritulpan, ja hänen uransa oli vaarassa verenohennuslääkityksen vuoksi.

- Minulla oli dramaattisia hetkiä, ja välillä ei tiedetty, jatkuuko lääkitys loppuelämäni.

Silloin Wahlström mietti, mitä hän haluaa tehdä elämässään uransa jälkeen. Hän päätti hakea opiskelemaan sisustusarkkitehtuuria ja huonekalusuunnittelua, ja nyt sinnikäs nainen on kolmatta vuotta Aalto-yliopistossa.

- Sen myötä minulle on tullut paljon takaisin luovuutta, pehmeyttä ja herkkyyttä, mitä minulla oli ennen nyrkkeilyä. Olen taas löytänyt itseäni entistä paremmin ja saan nähdä myös muunlaista elämää, sillä huippu-urheilu on kovaa ja myös raakaa. Silloin minun ei tarvitse olla niin ankara itselleni.

”Huippu-urheilijat ovat usein pahassa jamassa”

Wahlströmin paluuottelu sairauden jälkeen oli vuonna 2013 Espoossa, jossa suomalainen voitti puolalaisen Anna Sikoran kuusieräisessä ottelussa.

Seuraavana vuonna Wahlström puolusti titteliään Savonlinnassa belgialaista Djemilla Gontarukia vastaan voitokkaasti.

Samana vuonna hän kirjoitti toisen kirjansa Rajoilla loukkaantumisten ja ongelmien myötä. Se kuvaa huippu-urheilijan työtä ja mitä ihmisen identiteetistä jää oikeasti sen jälkeen.

- Huippu-urheilijat ovat usein pahassa jamassa. He ovat kovassa suosiossa niin kauan kuin menee hyvin, mutta heidät helposti unohdetaan uran jälkeen, vaikka he ovat joutuneet laittamaan urheiluun kaikkensa: koko kehonsa ja mielensä sekä rahansa.

SKS:n julkaisemasta kirjasta aiotaan tehdä elokuva.

Eva Wahlström vs. Fatuma Zarika
Tomi Hänninen

Vastustaja kuuli lääkäriltä olevansa yllättäen raskaana

Viime vuoden huhtikuussa Wahlström teki suomalaista nyrkkeilyhistoriaa Helsingissä voittaen WBC-liiton ylemmän höyhensarjan maailmanmestaruuden. Hän kukisti kamppailussa argentiinalaisen Natalia Vanesa del Valle Aguirren.

- Ensin minulle oli toinen vastustaja tulossa, mutta joitakin viikkoja ennen ottelua selvisi, että hän on raskaana. Se oli hänellekin yllätys.

Wahlströmin mukaan naisen raskaus paljastui hiv- ja hepatiittitestien yhteydessä.

- Silloin suomalainen lääkäri huomasi, että tässä on jotain muutakin, ja hän otti vastustajaan yhteyttä ja kertoi, että hän taitaa olla raskaana. Näin vastustajani vaihtui vasenkätiseksi, mikä on ollut minulle ongelma.

Wahlström kuitenkin voitti suurimman vaikeutensa ja taisteli loistavasti MM-kultaa. Viime vuosi toi myös toisen kullan, kun Wahlström kihlautui joulukuussa nyrkkeilijä Niklas Räsäsen kanssa seurusteltuaan sitä ennen hänen kanssaan muutaman vuoden.

Wahlström janoaa lisää kultaa jo tänään perjantaina, kun hän puolustaa Espoossa MM-titteliään. Vastaan asettuu Dominikaanisen tasavallan Dahiana Santana, joka on IBF- ja WBA-liittojen maailmanmestari.

- Hän on todella kova vastustaja, joka on taitava, kokenut ja nopea. Hän lyö vakuuttavasti ja on varma itsestään.

Wahlström ei vielä halua puhua ottelun lopputuloksesta.

- Mikäli kuitenkin häviäisin ottelun, on todennäköistä, että siirtyisin painoluokkaa ylemmäksi, koska minulla on haluja siirtyä ylemmäksi. Niin kauan kuitenkin ottelen tässä sarjassa, kun olen sen sarjan mestari. Jos minulla ei ole enää sitä vyötä, minun ei enää tarvtse olla tässä sarjassa. Ajattelin kuitenkin sen hoitaa.

Sitä toivoo myös koko Suomen kansa.

- Ottelun lopputulos ei vaikuta urani jatkumiseen. Haluan jatkaa niin kauan, kun kehityn nyrkkeilijänä, ja nyt olen vihdoinkin saanut tasapainoa tekemiseeni. Olen oppinut vähän lepäämään ja löytänyt myös muita ulottuvuuksia nyrkkeilystä. Mutta vielä on paljon tutkittavaa.

Suosittelemme