1. yle.fi
  2. Urheilu
  3. urheilu

"Pelko kuolla tuntuu selkärangassa asti" - Ahdistus ajaa maailmanmestari Fredrik Smulteria eteenpäin

"Parhaiden suorituksieni takaa löytyy pelkoa ja ahdistuneisuutta", kertoo Fredrik “Freddi/Superhurri” Smulter. Tällä hetkellä ainoana tavoitteena hänen mielessään on huhtikuun lopulla käytävän penkkipunnerruksen MM-kisojen voitto. Hallitseva mestari, 32-vuotias Smulter tahtoo viidennen MM-kullan.

Fredrik Smulter Kuva: Jeanette Östman

“Jos en ole luonnollisesti paras jossain, en ole kiinnostunut lainkaan”. Olemme Smulterin lapsuuden kodissa. Fredrik käy äitinsä Teresen ja veljensä André Smulterin kanssa läpi vanhoja valokuva-albumeja. André-veli pelasi aikoinaan jääkiekkoa juniorimaajoukkueissa ja on viettänyt monta vuotta ammattilaisena ulkomailla. Yllä oleva sitaatti on haettu dokumenttielokuvasta “Superhurri” (Malakta Films, 2016) ja kiteyttää osuvasti millä mielin Freddi kohtaa uusia haasteita. Tällä asenteella on jo voitettu neljä penkkipunnerruksen MM-kultaa, mutta se on myös saanut aikaan sen että vasta pari vuotta sitten hän oppi uimaan kunnolla.

– Pelkään vettä. Kun tuli omien poikieni vuoro oppia uimaan, ei kerta kaikkiaan ollut mahdollista että isäukko pelkäisi vettä heitä enemmän, selittää Smulter kun tapaamme hänet viikkoja ennen vuoden suurta koitosta Tanskan MM-kisoissa.

Penkkipunnerruksessa ei kynnystä ollut, se tuli Smulterille luonnostaan. Ensimmäisen kerran hän kokeili lajia ollessaan 14-vuotias. Kun muut oman ikäluokan pojat nostivat painoja 30-50 kilon väliltä pisti Smulter ensimmäisellä yrittämällä tankoon 105 kiloa. Ja onnistui.

Smulter on ammatiltaan poliisivartijana Vaasassa mutta on valmistautunut MM-kisoihin jälleen virkavapaan kautta.

Harjoituksista suurin osa tapahtuu kotipiirissä, vanhassa sikalassa jonka Fredrik on isänsä Royn kanssa remontoinut punttisaliksi. Pighouse Gymin tiloissa on rakennettu sekä henkistä, että fyysistä kapasiteettiä MM-kisoja ajatellen ja silmissä siintää Freddin oman penkkipunnerruksen vuoden 2015 maailmanennätyksen, 401 kilo, rikkominen.

– Jo pelkästään tieto siitä kuinka vahva olen antaa huiman annoksen itseluottamusta. Jos tänne esimerkiksi tulisi murtovaras, saisi kyseessä olla melkoinen ninja päästäkseen satuttamaan minua tai perhettäni. Silti poliisivartijan työssä ei tarvitse olla niin jyrkkä eikä edes sortua käyttämään väkivaltakeinoja taltuttamiseen. Itseluottamuksestani johtuen suuri osa provokaatioista menee ohi. Toisinaan ajattelen että riittääköhän minulla sitten enää väsyneenä 55-vuotiaana henkiset voimavarat tähän työhön? Vartiana työskennellessäni en ole koskaan kokenut olleeni fyysisesti heikko tai alakynnessä.

Halusi provosoida suomenkielisiä

Freddin suomenkielisen profiilin takaa löytyy luonnollisesti tarina. Vuonna 2006 hän päätti perustaa oman tilin YouTube-videopalveluun taiteilijanimellä, ja valinta päätyi nimeen “Superhurri”.

– “Superhurri” nimellä oli aikoinaan kaksijakoinen ajatus. Sillä oli tarkoitus provosoida suomenkielisiä ja samalla protestoida haukkumanimenä pidettyä lausetta suomenruotsalaisissa piireissä. Halusin näyttää taitojani ja osaamistani siitä huolimatta että olin “hurri”.

Tänä päivänä Smulterin ajatusmaailma on tehnyt U-käännöksen. Kielikysymys on itse asiassa ainoa aihepiiri jossa Fredrik Smulterilla on tietoinen ja harkittu agenda.

– Nykyään tahdon vähentää “hurri” nimitykseen liittyvää dramatiikkaa ja se on osittain koettu hupaisana suomenkielisissä piireissä. Asenteeni suomenkielisiä kohtaan maassamme on erittäin positiivinen ja tahdonkin itse olla stereotypiasta erilainen suomenruotsalainen. Mielestäni Eva Wahlströmin, Robert Heleniuksen ja itseni kaltaiset ihmiset antavat laajemman ja paremman kuvan siitä mitä suomenruotsalaisuus on. Sen on melkoinen kontrasti yläluokan suomenruotsalaisiin jotka viestittävät, että olisivat heidän koulutustaustasta, taloudellisesta tilanteesta tai mielipiteistä johtuen jollain tavalla parempia kuin maamme suomenkielinen väestö.

Smulter käyttää tänään mielellään suomen kieltä. Kielen hän oppi teini-ikäisenä viettäessään paljon aikaa ystävän luona jonka äiti oli suomenkielinen.

– Muistan hänen kysyneen saako puhua minullekin suomea. Annoin luvan ja olen siitä ikuisesti kiitollinen. Koska en kauheasti kouluja ole käynyt tuskin se kieli olisi silloin lainkaan tarttunut. Kielitaito on myös vienyt minua komeasti eteenpäin elämässä.

Esikuvana oleminen epämukavaa

Yleisö ei sitä ehkä huomaakaan, mutta paidalla punnertaminen vaatii reippaasti kuoleman halveksuntaa. Naamani väri muuttuu aivan siniseksi jos pidän paitaa kauan päällä, kertoo Fredrik Smulter. Kuva Sundsvallin MM-kisoista 2015. Kuva: Mikael Nybacka

Meillä kotona lapset ovat puhuneet hänestä jo monta päivää. Fredrik Smulter, maailman vahvin mies, esiintyy Activexpo-messuilla Pietarsaaressa ja yrittää siellä epävirallista maailmanennätystä penkkipunnerruksessa vain viikkoja ennen MM-kisoja.

Lähestymme häntä hitaasti. Näen hänen istuvan paikallislehden osastolla keskustelemassa urheilutoimittajan kanssa. Kaikesta hälinästä huomaa että Fredrik Smulter on päivän suuri vetonaula ja hänestä myös paistaa aito innostus hänen kohdatessaan ihmisiä.

– Paiskataanko kättä, hän kysyy.

Kolmivuotias puistaa erittäin vakavana päätään ja liimautuu entistä vahvemmin kiinni reiteeni samalla kun nelivuotias pelon sekaisin tuntein seuraa miten hänen pieni kätösensä uppoa Freddin suureen kädenpuristukseen.

– Nyt olit kyllä rohkea. Aika harva pikkupoika uskaltaa paiskata kättä minun kanssani. Suurin osa heistä näkevät ison tummasilmäisen miehen ja säikähtävät, Freddi kehuu vuolaasti.

Tavattuamme Freddin lapseni pomppivat helpottuneina vierelläni. Nelivuotias vetää minut viereensä ja kuiskaa: Ajattelin sitä mitä Bamse aina sanoo. Että jos teet jotain jota pelkäät, niin silloin olet rohkea.

Vielä autossa kotimatkalla hän suorastaan livertelee.

– Tiedätkö äiti? Olen oikeastaan aika ylpeä itsestäni.

Freddi ilahtuu kun kerron hänelle yllä olevan tarinan haastattelumme aikana.

– Olipa kiva kuulla. On mahtavaa että pystyn niin pienellä teolla vaikuttamaan pienen ihmisen elämään ja arkeen. Olen aina kohdannut lapsia samalla tavalla.

Rivien välistä paistaa selkeästi Freddi Smulterin suuri dilemma. Hänestä on epämukavaa olla esikuvana.

Etkö siis näe yhtäläisyyksiä itsesi ja Bamsen, maailman vahvimman nallen väillä?

– Ei. En pysty millään tasolla samaistumaan Bamseen. En ole tarpeeksi hyvä ihminen. Esikuvan on mielestäni oltava hyvä ihminen, ja näen itsessäni liikaa puutteita ollakseni sellainen. Voin käsi sydämellä sanoa etten koskaan nähnyt itseäni minään esikuvana, mutta olenhan toki iloinen jos näin jonkun kohdalla on päässyt käymään.

Tässä lepää myös erittäin jyrkkä kontrasti Freddi Smulterissa.

Tavattuamme hänet Pietarsaaren messuilla (jossa hän teki kolme epävirallista nostoa, 403, 406 ja 418 kiloa) katselen hänestä kertovan dokumenttielokuvan trailerin. Yksi kohtaus pysäyttää. Tehtyään erityisen noston penkistä Smulter suorastaan räjähtää raivon valtaan ja kirosanojen saattelemana sikalan ovi saa potkusta kyytiä sen verran että lentää saranoiltaan.

Tuo purkautuminen suorituksen yhteydessä voi kieltämättä vaikuttaa pelottavalta. Miten arvelet lasten ja muiden sinua ihailevien pystyvän ymmärtämään nämä sinun erilaiset nyanssit?

– Tiedän että se voi vaikuttaa pelottavalta. En oikeastaan voi vastata tuohon. Se nyt vaan on näin.

Terveys huolenaiheena - onko jo liian myöhäistä?

Fredrik Smulterin elämään liittyy jokapäiväinen taistelu. Nyt ei puhuta hänen punnerrustavoitteistaan, vaan niinkin yksikertaisesta asiasta kuin ravinto. Smulter on viime vuosien aikana rakentanut vartaloaan kuin temppeliä. Tällä hetkellä puntari näyttää 153 kiloa, josta noin 25–30 prosenttia koostuu rasvasta.

"Jos haluat tulla vahvaksi käyttämättä kiellettyjä aineita on oltava valmis syömään sen verran että kasvat. Lihasmassa kasvaa jos syöt paljon samalla kun harjoittelet. Sinä päivänä kun lopetan penkipunnerruksen on painonpudotus ensimmäisenä listalla asioista, johon on tartuttava", kertoo tänään 153 kiloa painava Fredrik Smulter. Kuvassa mukana hänen vaimonsa Monika. Kuva: Dragos Alexandrescu

– Jos haluat tulla vahvaksi käyttämättä kiellettyjä aineita, on oltava valmis syömään sen verran että kasvaa. Lihasmassa kasvaa jos syö paljon samalla kun harjoittelee, se on yksikertaista matematiikkaa. Hauskaa se ei aina ole, eikä varsinkaan terveellistä, mutta sen se vaatii jos haluaa tulla parhaaksi, sanoo Smulter ja heittää vertailun vuoksi normaalin terveen miehen rasvaprosentin pöytään, 15.

– Ajattelen hyvinvointiani joka päivä. Kun se päivä koittaa että lopetan urheilun ja alan panostamaan terveelliseen ruokavalioon ja painonpudotuksen, onko silloin jo esimerkiksi liian myöhäistä? Vaikea minun nyt on arvioida mitä soluissa ja verisuonissa tapahtuu. Itse olen valintani tehnyt, mutta jos nyt olisin matkani alussa menettelisin todennäköisesti toisella, terveellisemmällä tavalla.

Vuonna 2004 Smulterille valkeni kehon koon ja voimien kehityksen maaginen yhteys. Siitä eteenpäin seuraavat 3-4 vuotta hänen elämäänsä liittyi vahvasti uutena elementtinä ylensyönti.

– Yritin väkisin kasvattaa lihasmassaa syömällä. Vuonna 2010 pudotin painoa 25 kilolla vaihtaakseni painoluokkaa, joten tiedän myös pystyväni päinvastaiseen kehitykseen. Noin neljä vuotta sitten löysin ravinnollisen tasapainon elämääni mutta toki olen vieläkin päivittäin huolissani terveydestäni.

Smulterin vaimo, Monika, 32, on seurannut vierestä miehensä taistelua ja kehitystä. Hänellä on myös suuri osuus Maalahtelaisen menestyksessä.

– Hän on paras ystäväni ja ”soul mate”. Naimisiin mentiin vuonna 2009 mutta olemme kulkeneet yhtä matkaa jo 15 vuotta. Kun on ollut nuo siviilipuolen asiat hyvällä mallilla, olen pystynyt keskittymään urheiluun täysillä. En ole joutunut nuorempana tuhlaamaan energiaa viinan kanssa läträämiseen ja naisien perässä juoksemiseen.

Ahdistus takaa kovan tulostason

”Minua pelottaa aina kun Freddi nostaa punnerruspaita päällä. Pelkään että hänelle sattuu jotain.”

Monika seisoo keittiön pöydän ääressä puhumassa kameralle. Paita josta hän puhuu voi kohentaa punnertajan suoritusta jopa puolella ja se oli myös Fredrik Smulterilla käytössä viime vuoden MM-kisoissa hänen nostaessa ME-lukemat 401 kiloa.

Freddin hallussa oleva suomen ennätys klassisessa penkkipunnerruksessa, jossa erikoispaitaa ei käytetä, on 282 kiloa. Paita päällä hän on nostanut epävirallisissa olosuhteissa jopa 418 kiloa. Tämän toistaminen kilpaolosuhteissa on haastavaa johtuen kerta kaikkiaan siitä että säännöt ovat tiukemmat ja tuomarin käskyjä on noudatettava.

Mutta Monika-vaimo ei ole ainoa joka pelkää. Hämmentävää on että juuri pelko ja ahdistus raskaimmissa nostoissa ovat mahdollistaneet Freddi Smulterin kaikista hurjimmat suoritukset.

Nyt joudut kyllä selittämään. Urheilupsykologiassahan aina painotetaan positiivista ajattelumallia?

– Se ei ehkä aukea ihmiselle joka ei ole kannattanut neljääsataa kiloa suorilla käsillä. Pelko epäonnistua, loukkaantua tai jopa kuolla tuntuu selkärangassa asti. Pidän siitä kuolemanpelon läsnä olevasta tunteesta, mutta taidan olla tässä suhteessa aikalailla yksin. Mutta toisaalta, onko se edes niin outoa? Kokemuksena se on erittäin vaikuttavaa, niin kauan kun ahdistus pysyy hallinnassa ja sen kanssa pystyy suoriutumaan. En usko että aikaisemmat sukupolvet olisivat voineet suoriutua kahdessa sodassa ilman juuri näitä tunteita: vahva elämänhalu ja kuoleman pelko.

Miten sinä sitten käsittelet pelkoa?

– Tiettyyn pisteeseen saakka rakennan sitä tietoisesti, kunnes muutun välinpitämättömäksi. Sen jälkeen on noston aika. Silloin teen sen minkä tilanne vaatii.

Politiikka ja historia kiinnostavat

Fredrik Smulterin intohimo Black Sabbath-yhtyeen musiikkia kohtaan omien harjoitusten yhteydessä juontaa juurensa hänen suureen historiankiinnostukseensa. – Olen siinä mielessä erittäin konservatiivinen että sekä arvostan että haen inspiraatiota perinteistä. Kuva: Jukka Rajala-Granstubb

Freddin suurin pelko tällä hetkellä ei liity MM-kisoissa epäonnistumiseen vaan omaan terveuteen ja kotimaan kehitykseen. Hänellä on suuri kiinnostus historiaa kohtaan ja keskustelee mielellään yhteiskunnallisista asioista. Erityisesti häntä huolestuttaa ruotsin kieleen kohdistuvat kielteiset mielipiteet. Hän istui yhden kauden (2004–2008) Maalahden kunnan valtuustossa RKP:n mandaatilla.

– Tuntuu pahalta että lapseni eivät voi kasvaa aikuisiksi samanlaisessa idyllissä kun aikoinaan itse kasvoimme. Aloimme esimerkiksi lukitsemaan auton ja talon ovet vasta ollessani kahdenkymmenen vuoden iässä. En tietenkään väitä kaiken olleen paremmin ennen, puhun lähinnä turvallisuuden tunteesta. Väkivaltatilastoja on turha tuijottaa. Ratkaisevaa on se, kokeeko yksilö olevansa turvassa vai ei, ja mielikuvani on että turvattomuuden tunne kasvaa maassamme.

Smulterin mielestä valvonnan lisääminen ei ongelmaa ratkaise. Hän toivoisi luottamuksen palaavan vahvemmin yhteiskunnan rakenteisiin. Huolen aiheina Smulter mainitsee nykytalouden kriisin, Euroopan pakolaistilanteen ja yleisen turvallisuuspoliittisen tilanteen, mutta pitää kuitenkin suomalaisten välille syntyneitä sisäisiä välirikkoja suurimpana ongelmakohtana.

– Olen aina ollut ylpeä siitä että ystäväpiiriini kuuluu niin paljon erilaisia ihmisiä. Esimerkiksi maahanmuuttokriittiset ja maahanmuuttomyönteiset unohtavat monesti kuunnella vastapuolen puheita ja sulkeutuvat omaan kuplaansa. Näen keskustelun ja kanssakäynnin erittäin arvokkaana, muun muassa sosiaalisen median puolella.

Smulterin lempikohtaus dokumenttielokuvassa on kun bussillinen kannattajia Maalahdesta matkalla MM-kisoihin alkavat yllättäen veisaamaan ”Maa on niin kaunis” virttä.

– Siihen kohtaukseen kiteytyy vahvasti minun persoonani. Oliko virsi pelkkä vitsi vai lauloimmeko tosissaan, sano se! Joskus voimaa voi ammentaa perinteistä. Olen siinä mielessä konservatiivinen, että annan perinteille erittäin suurta arvoa. Vaikka löytyy minusta myös pehmeä ja liberaalimpi puoli. Olen joskus laskenut kuinka monta murhamiestä olen työssäni kohdannut. Heitä on tähän päivään mennessä 85 kappaletta. Heidät on kohdattava yksilöinä riippumatta siitä mitä he ovat tehneet. Jos haluat saada ihmisten kunnioituksen, on sinun myös kunnioitettava kaikenlaisia ihmisiä.

MM-kisojen kynnyksellä: Amerikkalainen vie maailmanennätyksen

On sekä vaikeaa että vaarallista nostaa 400 kiloa penkistä. "Pelko epäonnistua, loukkaantua tai jopa kuolla tuntuu selkärangassa asti. Pidän siitä kuolemanpelon läsnä olevasta tunteesta, niin kauan kun se pysyy hallinnassa ja sen kanssa pystyy suoriutumaan", sanoo Fredrik Smulter. Kuvassa MM-kisoissa 2015. Kuva: Mikael Nybacka

Vain kuukausi ennen tanskan MM-kisoja amerikkalainen Blaine Sumner parantaa Smulterin nimissä ollutta penkkipunnerruksen maailmanennätystä. Korotusta tuli 500 grammaa, ja uudet ME-lukemat kisoihin lähdettäessä ovat 401,5 kiloa.

– Hieno homma. Kun näen muiden kehittyvän se ajaa minuakin eteenpäin, toteaa Smulter rauhallisesti.

Hän on myös viime aikoina huomannut muutoksen itsessään. Penkkipunnerrukseen kohdistunut sisäinen palo on alkanut osoittamaan hiipumisen merkkejä.

– Olen lähdössä kisoihin erittäin motivoituneena ja tavoitteena on vain yksi asia: voitto. Jokin kuitenkin tuntuu erilaiselta. Osittain se liittyy varmasti siihen että olen voittanut jo todella paljon ja kehityskäyräni ei enää noudata samaa nousevaa kaavaa kun nuorempana. Vuosi on ollut raskas. Ehkä olen tulossa vanhaksi? Toisaalta olen viettänyt viimeiset 20 vuotta melkein tauotta harjoitellen joten onhan se vain luonnollista että keho kärsii ja motivaatio hiipuu.

Smulter kuvailee vuoden 2015 MM-kisoja Sundsvallissa sirkuksena: ihmisiä joka puolella, dokumenttielokuvan nauhoitukset käynnissä ja siihen vielä lisänä huolet loukkaantuneesta kädestä ja omasta taloudellisesta tilanteesta. Voiton tahto oli silloinkin vahva ja  valmistautuessaan MM-koitokseen Smulter vietti viimeiset kolme kuukautta virkavapaalla.

Tänä vuonna vastaava vapaa on vain kolme viikkoa, lähinnä päästäkseen normaaliin unirytmiin ennen kilpailua.

– Määrältään harjoittelu on aika vähäistä, vain noin 2-3 tuntia päivässä. Olen tehnyt kaiken mitä tehtävissä on. Nyt myös vuosien saatossa tehty duuni vaikuttanee lopputulokseen.

Henkilökohtaisella tasolla Smulter toivoo tämän vuoden kisoista rauhallisempia. Back to basics. Ainoastaan oma perhe ja kourallinen lähimpiä sukulaisia lähtevät matkaan tällä kertaa. Toivon mukaan Freddi pystyy rauhallisemman latautumisjakson ja kisakokemuksen kautta saavuttamaan paremman tuloksen ja pääsemään vahvempaan sisäiseen suoritukseen.

– Jos voitan, ja sen eteen totta kai teen kaikkeni, haluan kokemuksen vastaavan vuoden 2009 tai 2014 kisoja.

Vahvat ystävyyssiteet sekä salin ulko- että sisäpuolella

Kuuntelee ja antaa tukensa. Vahvasti läsnä. Vielä hiljainen ja huolestunut katse. Päälle kevyt pään puistatus juuri ennen vaaralliselta näyttävää Smulterin nostoa sikalan salilla.

Koko dokumenttielokuvan aikana se paistaa silmiin: Smulterin ja hänen aseenkantajansa Kristoffer ”Koffen” Nykopin välillä vallitseva huolenpito ja ystävyys.

– Minun silmissäni penkkipunnerrus on pehmeä laji. Hyvässä hengessä kilpailuja käydään, myös esimerkiksi MM-tasolla, asenteena vallitsee ”paras mies voittakoon”. Olen kuitenkin aistinut tässä muutosta. Tunnen sen: ilmapiiri kovenee ja vastustajan psyykkaaminen on yleistynyt.

Freddi Smulterin tapana ei ole huudella ennen nostosuoritusta, eikä hänen korvaan tarvitse kenenkään karjua ”Nosta!  Nosta nyt saatana!”. Jos Smulter huutaa on kyse ahdistuksen päästämisestä ilmoille ennen suoritusta.

– En oikein voi kuvailla mitä tarvitsen ennen tärkeää nostoa. Arvostan todella paljon ”Koffenin” rauhallisuutta ja positiivista asennetta yhdistettynä Paavilaisen (maajoukkuevalmentaja Tommi Paavilainen, toim. huom.) suomalaiseen angstiin. Hänen sanansa vuoden 2014 MM-kisoista kaikuvat tänä päivänäkin korvissani: ”Tee historiaa”. Ne kaksi sanaa, juuri silloin yksinkertaisesti lausuttuna osuivat ja upposivat minuun. Sitä hetkeä en unohda koskaan vaikka se tuskin toimisi toista kertaa.

Miltä tuntuu kun sinun penkkipunnertamisesi on ollut niin vahvana osana monen muun ihmisen elämää?

– Onhan se mahtavaa tietää että ihmiset haluavat minulle hyvää. Eivät he maailmamestaria auta, he auttavat vain minua, Freddiä. Samalla tavalla itsekin autan heitä kun tarve vaatii. Tämä on muun muassa yksi suurin syy siihen miksi olen Maalahdesta niin ylpeä. Täältä löytyy vielä aitoa yhdessäolon tunnetta ja auttamisen henkeä, vaikka jokainen toki saa olla juuri sellainen kuin hän on.

Tiedätkö ovatko lapsesi saaneet kuulla siitä että olet hieman erilainen kun muut?

– Siinä tapauksessa toivon että kommentit ovat olleet ainoastaan positiivisia.

Uusi ura suunnitteilla

Bussillinen maalahtelaisia, heidän joukossaan pokaalia pitelevät lapset Felix ja Viktor sekä oikealla Kristoffer “Koffen” Nykopp, seurasivat Fredrik Smulterin edesottamuksia viime vuoden MM-kisoissa paikan päällä Sundsvallissa. "Se on yksi asia josta olen kotikunnassani ylpeä, se että yhteishenki on vahva ja maalahtelaiset tahtovat aidosti auttaa toisiaan". Kuva: Mikael Nybacka

Ylpeys Maalahdesta on havaittavissa sekä näiltä riveiltä että rivien välistä. Viime vuosina Freddi Smulter on myös lähtenyt mukaan paikallisen jääkiekkoseuran toimintaan ja ollut myös ajamassa paikkakunnalla kumpuavaa kädenvääntöharrastusta eteenpäin. Tähänkin liittyy selkeä tavoite: jonain päivänä urheilu voisi olla vain pelkkä harrastus.

– Vielä joitain vuosia sitten ajattelin että voisin tienata elantoni kokonaan penkkipunnerruksella, mutta ne suunnitelmat ovat kyllä vähän hiipumassa. Ehkä olen kasvamassa aikuiseksi? Tällä hetkellä erilaiset esiintymiset ja luennointi on melkein hauskempaa kuin itse kilpaileminen.

Mikä siitä tekee niin hauskaa?

– Uutuuden tunne ja raha. Tähän asti urheilu on merkinnyt minulle ja vanhemmilleni säpinää lähinnä menopuolella. On kiva päästä tienaamaan asioilla joista kuitenkin jonkun verran tiedän.

Lajina penkkipunnerrus, riskeineen ja kuluineen, on vieläkin taloudellinen rasite Fredrik Smulterille ja hänen perheelleen.

Dokumenttielokuvassa Smulter muun muassa kiroaa korkeita lääkärikuluja. Haastattelun aikana hänen puhelimensa soi. Asia liittyy auton korjaukseen ja odottamattomaan kuluerään. Freddi sulkee puhelimen, kiroaa ja huokaisee ja konsultoi Monika-vaimoaan ennen kuin antaa paikalliselle autonkorjaajalle luvan tehdä tarvittavat parannukset.

– Uudet renkaat maksavat melkein 600 euroa. Ja olin juuri päässyt kehumaan että asiat alkavat olemaan aika lailla hyvällä mallilla, hän sanoo lopuksi.

Jonain päivänä, kun lapset ovat lähteneet maailmalle, myös ammatinvaihto saattaa tulla Fredrik ”Superhurri” Smulterille eteen.

– On mahdollista että siirryn hoitoalalle tai palaan työhön vammaisten parissa. Minulla on tästä aikaisempaa kokemusta, sedälläni oli CP-vamma kuten myös lapsuuden kotini naapurilla. Toki palkka ehkä laskisi mutta olisi mukavaa päästä vähän rauhallisempiin hommiin.

Smulterin pojat, Felix 7 ja Viktor 5, ovat tähän asti osoittaneet suhteellisen laimeaa kiinnostusta urheilua ja urheilemista kohtaan.

– Olen sanonut heille että saavat minun puolesta tehdä mitä tahtovat, oli se sitten balettia tai pöytätennistä. Toki jos sattuvat kiinnostumaan voimailusta on minulla tarjota heille jonkin verran tietotaitoa, saisivat tehdä asiat sitten fiksummin kuin isänsä. Vaikka toisaalta: en minä koskaan ketään kuunnellut. Miksi pojat minua kuuntelisivat?

Kirjoittanut: Jeanette Östman

Kääntänyt: Antti Koivukangas / YLE

Dokumenttielokuva ”Superhurri” (Malakta Films, 2016) nähdään Ylen TV2 kanavalla 17 huhtikuuta kello 12.15. Superhurrin kotisivut löytyvät osoitteesta http://superhurri.fi/ (siirryt toiseen palveluun)