Suora

  • Jääkiekkokierros
  • Wisla, miesten joukkuemäki
  • Uinnin lyhyen radan SM-kilpailut
  • Urheiluruutu
  • Taitoluistelun GP Venäjä, naisten vapaaohjelma
  • Urheiluruutu
  • Taitoluistelun GP Venäjä: Parien vapaaohjelma
  • Käsipallon Mestarien liiga Ademar León - Cocks
  • NCAA: Colorado Buffaloes - Utah Utes
  • Urheiluruutu
  • Taitoluistelun GP Venäjä: naisten vapaaohjelmat

Luulitko, että olympialaisissa on kyse huippu-urheilusta? Filosofi perusti kisat aatteelle

Rion kesäkisoihin on enää satakunta päivää. Olympiakuume alkaa pikkuhiljaa nousta koulujen järjestämissä olympialaisissa. Niistä ei tullut maan tapa aivan itsestään.

urheilu
KOK:n johtaja Thomas Bach vieraineen Pierre de Coubertinin patsaalla Sveitsin Lausannessa.
KOK:n johtaja Thomas Bach vieraineen Pierre de Coubertinin patsaalla Sveitsin Lausannessa.EPA / Laurent Gillieron

Entinen jäätanssija ja olympiaurheilija Susanna Rahkamo puhuu lämmöllä olympialiikkeen syvemmistä tahoista, joihin on tutustunut vasta kilpauransa jälkeen.

– Tämähän on ollut kuin sipulia kuorisi. Sisältäpäin on tullut hienoja juttuja, Suomen olympiakomitean varapuheenjohtaja Rahkamo kuvaa.

– Mikä urheilussa on niin makeeta, on sen globaali kieli. Vaikka meillä ei ole samaa puhekieltä, ymärrämme hyvin liikettä. Ihmiset juoksevat ja lapset kilvoittelevat joka paikassa. Se on niin ihmisen perusolemukseen kuuluvaa.

Maailman huomio kiinnittyy Riossa kansallissankareihin, mitalisteihin ja ennätyksiin, mutta silloin tällöin haastatteluissa ja kisaraporteissa kuuluu "olympiahenki". Mistä siinä on kyse?

Näin Suomen olympiakomitea muotoilee asian:

Olympismi eli olympia-aate yhdistää urheilun, kulttuurin ja kasvatuksen. Sen tavoitteena on kehittää elämäntapaa, jossa ilo löytyy yrittämisestä, kasvatukselliset arvot hyvästä esimerkistä, ja jossa kunnioitetaan maailmanlaajuisia eettisiä periaatteita. Olympia-aate on elämänfilosofia, jossa yhdistyvät ihmisen kehon, tahdon sekä mielen tasapainoinen kehittäminen.

Paatos ei ole urheilukisan päälle liimattu yhteiskuntavastuullinen lisäke. Koko olympialaiset saivat alun perin alkunsa tästä ideologiasta: ensin keksittiin aate, sitten vasta kisat. Mies kaiken takana oli kasvatuskysymyksistä kiinnostunut ranskalaisparoni Pierre de Coubertin, josta tuli Kansainvälisen olympiakomitean pitkäaikaisin johtaja. Reipashenkisen mittelön kautta kukin löytää elämän tärkeimmät arvot, hän ajatteli.

Markkinahumu aiheuttaa arvostelua

Huippu-urheilulla ei tavallaan edes ollut olympialaisissa aikanaan mitään sijaa, kun taloudellista hyötyä ja ammattiurheilijoita ei haluttu sotkemaan amatöörikilpailijoiden olympialaisia. Toki alkuperäisen aatteen logiikka on kyseenalaistettu. Voi vaikkapa hyvällä syyllä kysyä, miten vahvalla pohjalla olympismin periaatteet ovat tänä päivänä lähes läpikaupallistetuissa ”Coca-Cola-kisoissa”.

Tämä on ilmiöpohjaista oppimista, mitä tällä hetkellä kouluissa kaivataan.

Petri Haapanen

Kasvatuksellisia arvoja vaalivasta Suomen olympia-akatemia on tehnyt kouluolympialaisista jopa perinteen etenkin alakouluissa. Akatemiasta vakuutetaan, etteivät kouluolympialaiset iskosta lapsille sponsorituotemerkkejä, joiden rahalla megatapahtuma pyörii.

–Toki kaupallisuus on osa kokonaisuutta, mutta on tärkeä miettiä, miten se tuodaan esille oppituntien puitteissa. Totta kai on markkinointia, mutta voimme oppia siitä jotain, kertoo akatemian puheenjohtaja Petri Haapanen.

Rion teemavuosi pitää olympia-akatemiaa kiireisenä. Jo Sotshin kampanjassa vietiin lasten talviurheiluvälineitä vastaanottokeskukseen, mutta sittemmin pakolaiskysymys on kasvanut suuremmaksi myös olympiakasvatusvuodessa. Neljän pääteeman joukossa ovat ystävyys, kunnioitus ja suvaitsevaisuus.

KOK näytti suuntaa perustamalla joulukuussa Rioon pakolaisjoukkueen, joka urheilee olympialipun alla.

Ilmiöpohjaista oppimista – jota juuri nyt halutaan

Sehän on paras tapa lisätä empaattisuutta toisiin maihin, kun tunnet ihmisiä eri paikoista.

Susanna Rahkamo

KOK:lle de Coubertinin perintö ja olympiakasvatus ovat ainakin näennäisesti korkealla tärkeysjärjestyksessä: se vaatii kansallisia komiteoita huolehtimaan sen järjestämisestä kussakin valtiossa. Suomi on perustanut oman olympia-akatemian useimpien muiden tavoin.

Akatemiaa johtava Petri Haapanen on päivätöissään rehtori. Haapasta ja hänen kaltaisiaan opettajia kiehtoo se, että olympialaisten kautta voi innostavasti opettaa liikunnan lisäksi niin historiaa, maantietoa, kieliä kuin taideaineita.

– Olympiakasvatusta voidaan toteuttaa kaikissa oppiaineissa. Nyt varsinkin, kun uudet opetussuunnitelmat ovat tulossa alakouluihin elokuusta lähtien, niin tämä on niitä monialaisia oppimiskokemuksia ja ilmiöpohjaista oppimista, mitä tällä hetkellä kouluissa kaivataan.

Susanna Rahkamolle, Euroopan olympiakomitean kulttuurikomission puheenjohtajalle, olympialiike on sydämeltään rauhanliike.

– Urheilussa ystävyyssuhteita kertyy aika yllättävistäkin maista tulevien ihmisten kanssa. Sehän on paras tapa lisätä empaattisuutta toisiin maihin, kun tunnet ihmisiä eri paikoista: omakohtainen kokemus ihmisistä, jotka tekevät samaa juttua, mistä itse olet kiinnostunut, ja yrittävät siinä ihan yhtä tosissaan, Rahkamo kertoo.

– Silloin peilaat ja kiinnostut ihan eri tavalla, että hei, nyt he ovat sodassa, heillä on tuollaista.

Olympialaisten historian parhaita onnistumisia rauhanrakentamisen saralla on ollut Etelä- ja Pohjois-Korean esiintyminen yhteisen lipun alla kahtena joukkueena Sydneyn ja Ateenan kesäolympialaisissa. Rahkamo nostaa esiin YK:n tunnustaman urheilun autonomian.

– Kun on urheilutapahtuma, se on täysin poliittisesti vapaa. Urheilija on väristä, sukupuolesta, uskonnosta ja seksuaalisesta suuntautuneisuudesta riippumatta tasaväkinen kilpailussa.

Suosittelemme

Tuoreimmat