Nyrkkeilyn suurtähdiksi olympialaisista – Tyson kulki erilaisen tien ammattilaiseksi olympialaisten ulkopuolella: lihotti itseään turhaan vedellä Tampereella

"Olympiakehästä ammattilaiseksi pääsyyn tarvitaan ennen kaikkea hyvät managerit ja promoottorit. Pelkkä lahjakkuus ei riitä."

urheilu
Ammattinyrkkeilijä Mike Tyson.
Nina Prommer / EPA

Olympialaisissa on nyrkkeilty vuodesta 1904 alkaen, mutta vasta Lontoon vuoden 2012 kisoissa naisetkin saivat osallistua.

- Nyrkkeilykin on vanhojen herrojen hallussa, ja vanhat parrat istuvat päättävissä elimissä. Vanhojen nyrkkeilypappojen mielestä nyrkkeily ei oikein sovi naisille, sanoo Pekka Kuusela, joka on toiminut Euroopan nyrkkeilyliiton pr- ja tiedotusvaliokunnassa ja Urheilutoimittajain Maailmanjärjestön nyrkkeilykomissiossa.

Miehetkään eivät ole aina päässeet kehään. Esimerkiksi Tukholman vuoden 1912 kisoissa miehet eivät saaneet nyrkkeillä, koska silloinen Ruotsin laki kielsi lajin.

USA on hallinnut sitä useita vuosia ja johtaa olympialaisten mitalitaulukkoa. Se on kerännyt lähes viisikymmentä kultaa sekä useita muita mitaleja.

- USA on ollut alusta asti mukana täysillä joukkueilla, kun esimerkiksi Neuvostoliitto tuli mukaan vasta 1950-luvulla, ja moni muukin nyrkkeilyn suurmaa on ollut valtaosasta olympialaisista poissa.

USA boikotoi useiden maiden kanssa Moskovan olympialaisia 1980, kun Neuvostoliitto osallistui Afganistanin sisällissotaan.

Tyson olisi halunnut kohdata neuvostoliittolaisen Tampereella

Olympialaisista ovat nousseet lähes kaikki nyrkkeilyn suurtähdet. Poikkeuksen kuitenkin tekee raskaan sarjan yhdysvaltalainen nyrkkeilijä Michael Tyson, joka saavutti ammattilaisena maailmanmestaruuksia. Tysonia ei kuitenkaan nähty olympiakehässä.

- Hän hävisi USA:n olympiakarsinnat ja tuli Tampereelle, jossa hän voitti Tammer-turnauksen. Sen jälkeen hän riisui paitansa ja menestyi ammattilaisena, Kuusela kertoo.

Mutta mitä oikeasti tapahtui Tampereella Los Angelesin olympiavuonna 1984?

- USA tuli Tampereelle muutama päivä ennen turnausta, jolloin Tyson pyysi minua katsomaan nimilistalta, keitä tulee sarjaan 81 kiloa, johon hänen piti osallistua.

Kuuselan mukaan Tyson kuitenkin päätti, että hän ei ala pudottaa painoaan. Sitten hän aikoi nyrkkeillä 91 kilon sarjassa, kun hänen sarjassaan ei ollut ainuttakaan Neuvostoliiton nyrkkeilijää.

- Tyson halusi nyrkkeillä neuvostoliittolaista vastaan. Hän joikin kolmen päivän aikana niin paljon vettä, että 84 kiloa painanut mies pääsi yli 91 kilon sarjaan. Hän joi litran vettä vielä viimeisessäkin punnituksessa, että saisi varmasti otella neuvostoliittolaisen kanssa.

Turnauksen avausottelussa Tysonin piti kohdata Forssan Pekka Viipon, joka ei kuumeen vuoksi pystynyt ottelemaan. Toisella kierroksella unkarilainen nyrkkeilijä hävisi tulevalle tähdelle vain hajaäänillä.

Loppuottelussa ei tullut vastaan neuvostoliittolainen, vaan ruotsalainen Håkan Brock, joka oli voittanut neuvostoliittolaisen.

- Lopulta Tyson voitti loppuottelun 5-0, mutta hän ei päässyt kohtaamaan neuvostoliittolaista. Hän lihottikin itseään vedellä vähän turhaan, Kuusela muistelee.

- Tammer-turnaus oli hänelle ensimmäinen suurturnaus, ja hän oli silloin vielä nuori. Aluksi luultiin, että hänellä ei ole mitään mahdollisuuksia pitkiä vastustajiaan vastaan. Tyson kuitenkin löi kovaa, ja hänellä oli voittamisen asenne heti alusta lähtien, Nyrkkeilyliiton entinen varapuheenjohtaja Timo Rannikko jatkaa.

Ali nousi suureksi tähdeksi olympiavoittonsa jälkeen

USA:n nyrkkeilyn olympiavoittajista tuli suuria sankareita 1950-1970-luvuilla.

Heistä yksi on Muhammad Ali.

Ali voitti raskaan keskisarjan olympiakultaa Roomassa 1960. Sen jälkeen hän vei ammattilaisten maailmanmestaruuden kolme kertaa, ja häntä pidetään yhtenä kaikkien aikojen parhaimpana nyrkkeilijänä ja urheilijana.

- Hän oli taitava kaveri, joka pystyi liikkumaan. Hän oli taidoiltaan niin ylivoimainen, että häntä eivät edes kilpailukiellot murtaneet, sanoo Rannikko.

Joe Frazier kohosi raskaan sarjan olympiavoittajaksi ja ammattilaisten maailmanmestariksi.

Hän voitti olympiakultaa Tokiossa 1964.

Suureksi tähdeksi nousi myös George Foreman, joka taisteli raskaan sarjan kultaa Meksikossa 1968 ja aloitti ammattilaisuransa nopeasti olympiavoittonsa jälkeen. Hän voitti pari maailmanmestaruutta, joista jälkimmäisen 45-vuotiaana vuonna 1994. Tuolloin Foreman tyrmäsi WBA:n ja IBF:n maailmanmestarin Michael Moorerin.

Jonesilta riistettiin olympiakulta hämmästyttävällä tavalla

Roy Jones nousi legendaksi Soulin olympialaisissa 1988.

Hän kohtasi loppuottelussa korealaisen Park Si-Hunin ja hallitsi ottelua miten tahtoi, mutta monien yllätykseksi vastustaja julistettiin voittajaksi pistein 3-2.

- Tuomarit saivat korealaisen voittajaksi, vaikka kaikki näkivät, että amerikkalainen oli selvästi parempi, Kuusela sanoo.

Rannikko jatkaa sanomalla, että kotimaan mies oli saatava voittajaksi keinolla millä hyvänsä.

Kuusela muisteleekin, että tapaus oli suuri sensaatio, jonka vuoksi muutettiin jopa nyrkkeilyn sääntöjä.

- Sen jälkeen hänestä tuli suuri rahakehien sankari, joka kävi myös Tampereella nyrkkeilemässä ennen suurtekojaan.

De la Hoya piti Tampereen lupauksensa

Oscar de la Hoya voitti olympiakultaa Barcelonassa 1992 kevyessä sarjassa.

Lisäksi hän on moninkertainen ammattilaisten maailmanmestari.

Hän tuli 16-vuotiaana Suomeen Tammer-turnaukseen ja voitti sen.

- Hän ilmoitti Tampereella, että seuraavaksi hänestä tulee olympiavoittaja ja sen jälkeen ammattilaisten maailmanmestari. Hän piti molemmat lupauksensa. Hän voitti Barcelonassa olympiakultaa ja oli pitkään rahakehien suuri sankari, Kuusela toteaa.

Klitškot yllättivät USA:n sankarit

Ukrainalainen Wladimir Klitško voitti kultaa Atlantassa 1996 superraskaassa sarjassa.

Perheessä nyrkkeily oli kovassa nosteessa, sillä hän on raskaan sarjan WBC-liiton entisen maailmanmestarin Vitali Klytškon pikkuveli.

Olympiavoiton jälkeen Klitško ryhtyi ammattilaiseksi ja nappasi maailmanmestaruuksia.

- Klitškojen aikana ammattinyrkkeilyn hohto ja taso tuntuivat hiipuvan, kun itäeurooppalaiset riisuivat paitansa ja tulivat sekoittamaan tilannetta, jossa aikaisemmin amerikkalaiset olivat olleet suvereeneja. Amerikkalaiset yllättyivät, kun Klitškot voittivat heidän sankarinsa.

Kaksinkertainen olympiavoittaja Lomatšenko vei tittelin jo kolmannessa ottelussaan

Höyhensarjassa kilpaileva Ukrainan Vasyl Lomatšenko taisteli olympiakultaa sekä Pekingin vuoden 2008 olympialaisissa että neljä vuotta myöhemmin Lontoossa.

Hän otteli ensimmäisen ammattilaisottelunsa lokakuussa 2013. Rannikko huomauttaa, että mies sai taistella MM-tittelistä jo toisessa ammattilaisottelussaan.

Hän kuitenkin hävisi Orlando Salidolle, mutta kolmannessa ammattilaisottelussaan Lomatšenko vei WBO-liiton höyhensarjan mestaruuden. Hän nujersi Gary Russell Jr:n.

- Mielestäni hän on olympiavoittajista ihan kärkipäässä.

Samoissa olympialaisissa kahteen kultaan ylsi myös kiinalainen Zou Shiming, joka nyrkkeili alemmassa kärpässarjassa. Näitä ennen hän voitti olympiapronssia Ateenassa 2004.

Kolminkertainen maailmanmestari otteli ammattilaisuransa ensimmäisen ottelun huhtikuussa 2013 Meksikon Eleazar Valenzuelaa vastaan. Ottelu päättyi kiinalaisen voittoon.

Suomella on kaksi nyrkkeilyn olympiavoittoa

Suomella on nyrkkeilystä kaksi olympiavoittoa, joista ensimmäisen nappasi Sten Suvio Berliinissä 1936.

Hän siirtyi ammattilaiseksi lähes heti olympialaisten jälkeen. Suvio kuitenkin loukkaantui jatkosodassa syyskuussa 1941, kun hän menetti vasemman kätensä peukalon. Tästä huolimatta Suvio pystyi jatkamaan uraansa.

- Hän oli lahjakkuus 1930-luvulla, Kuusela kertoo.

- Olin armeijassa vuonna 1966, kun Suvio kävi valmentamassa urheilukoulun nyrkkeilijöitä. Hän piti myös luentoja ja kulki aina salkku mukanaan. Siellä oli ehkä vanhoja lehtileikkeleitä, Rannikko lisää.

Olympiavoittoon ylsi myös Pentti Hämäläinen Helsingin kotikisoissa 1952, kun hän kukisti kääpiösarjan finaalissa Irlannin John McNallyn tuomariäänin 2–1.

Melbournen olympiakisoissa 1956 Hämäläinen jatkoi mitaliputkeaan nyrkkeilemällä pronssia.

- Pentti oli Kotkan kovan veljessarjan tähti. Hänen olympiakultaansa ei voi moittia, mutta nyrkkeily oli vähän toisenlaista siihen aikaan. Maita oli huomattavasti vähemmän kuin nykyään, ja silloin jo muutamalla voitolla sai olympiakultaa, Kuusela sanoo.

Vahvana mestarisuosikkina oli myös Olli Mäki Rooman olympialaisissa 1960, mutta häntä ei valittu olympialaisiin poliittisista syistä. Edustuspaikka olisi vaatinut eroamista TUL:sta. Lopulta olympiakultaa nappasi Kazmierz Pazdior, jonka Mäki oli voittanut Luzernin EM-kisoissa vuotta aiemmin.

Saman kohtalon koki Pekka Kokkonen Melbournen olympialaisten alla 1956.

- Hän voitti Suomen olympiakarsinnat tyrmäyksellä, mutta häntä ei valittu olympialaisiin poliittisista syistä, Rannikko muistelee.

Mäen tavoin Kokkonen edusti TUL:n seuraa.

Suomalaisista Kuusela nostaa esiin myös Joni Nymanin, joka saavutti Los Angelesin vuoden 1984 kisoissa pronssia välisarjassa ja EM-hopeaa seuraavana vuonna Budapestissa.

- Joni oli niin lahjakas nyrkkeilijä, että hänestä aina vitsailtiin tähän tyyliin: jos hänellä olisi ollut Tarmo Uusivirran ahkeruus salilla ja treeneissä ja Joni Nymanin lahjakkuus, siinä olisi ollut lyömätön yhdistelmä. Jonin ammattinyrkkeily oli vähän sellaista, että hän ei ehkä ollut ihan tosissaan siinä touhussa.

Kaikkien aikojen parhaimpana suomalaisnyrkkeilijänä Kuusela pitääkin Tarmo Uusivirtaa, joka saavutti kaksi MM-hopeaa keskisarjassa vuosina 1978 ja 1982. Uusivirta taisteli myös EM-kultaa 1979.

- Se tuli keskisarjassa, mikä oli äärimmäisen kova sarja siihen aikaan. Itä-Eurooppa jyräsi, mutta Tarmo pystyi lyömään kaikki.

Hän kuitenkin jäi ilman mitalia seuraavan vuoden Moskovan olympialaisissa. Uusivirta karsiutui jo toisella kierroksella silmäkulmavammansa vuoksi, kun vastassa oli Puolan Jerzy Rybick.

Pari vuotta olympialaisten jälkeen Uusivirta siirtyi ammattilaiseksi.

- Hänen ammattilaisnyrkkeilynsä tyssäsi siihen, että ei ollut televisiokanavaa vetojuhtana, kuten on nykynyrkkeilijöillä. Hän oli huippunyrkkeilijä, mutta otteluja ei pystytty oikein järjestämään, kun ei ollut taustavoimia riittävästi.

Bärlund teki merkittävän uran ammattilaisena

Gunnar Bärlund oli amatöörinyrkkeilyn Euroopan mestari, ja häntä on pidetty kaikkien aikojen parhaimpana suomalaisena raskaan sarjan nyrkkeilijänä. Bärlund teki merkittävän uran ammattilaisena EM-kullan jälkeen, ja hänet luokiteltiin silloin maailman kolmanneksi parhaimmaksi.

Olympiamenestystä hän ei kuitenkaan saanut, sillä Los Angelesin vuoden 1932 kisoissa hän hävisi jo ensimmäisellä kierroksella.

- Olympiakehästä ammattilaiseksi pääsyyn tarvitaan ennen kaikkea hyvät managerit ja promoottorit. Pelkkä lahjakkuus ei riitä.

- Meiltä on myös puuttunut rahaa ja vaikutusvaltaa. Esimerkiksi nyt monia tuntemattomiakin nyrkkeilijöitä viedään voitosta voittoon, mutta vastustajien taso on mitä se on. Tämän vuoksi ammattilaisura ei etene niin korkealle, että sillä olisi mitään suurta merkitystä, Kuusela pohtii.

Harvat titteliotteluun päässeet ovat olleet esimerkiksi Pekka Mäen hyvin organisoidussa tallissa. Olympiapaikkaa ei kuitenkaan ole avautunut.

- Eva Wahlströmkin on ammattilaisten maailmanmestari, mutta hän ei ole koskaan päässyt olympialaisiin.

Suomalaisilla on ollut vaikeuksia päästä olympialaisiin

Viime vuosina suomalaisnyrkkeilijöillä on ollut suuria vaikeuksia päästä olympialaisiin

- Barcelonan olympialaisissa 1992 ensimmäisen kerran maat eivät enää saaneet lähettää automaattisesti joukkueita olympialaisiin, vaan järjestettiin olympiakarsinnat.

Suomi sai kaksi paikkaa karsinnoista: Jyri Kjäll ja Petri Männikkö.

- Suomen olympiakomitea kuitenkin jätti Männikön kotiin. Hänen tilalleen nousi varamiespaikalta irlantilainen kaveri, joka voitti olympiakultaa.

Kjäll ylsi olympiapronssiin 63,5 kilon sarjassa, ja kaksi vuotta myöhemmin hän siirtyi ammattilaiseksi. Mies ei kuitenkaan yltänyt merkittäviin titteliotteluihin.

Vuoden 1996 olympialaisiin Suomi ei saanut ainuttakaan nyrkkeilijää.

Viimeisin suomalainen olympianyrkkeilijä on Joni Turunen, joka osallistui Sydneyn vuoden 2000 kisoihin.

- Hän ei menestynyt yksinäisenä miehenä.

Turunen putosi jo ensimmäisellä kierroksella ottelussa saksalaista Falk Hustea vastaan.

Kuuselan mielestä syy suomalaisten viime vuosien vaisuun olympiamenestykseen johtuu Neuvostoliiton ja Jugoslavian hajoamisista.

- Niistä tuli nopeasti niin valtava määrä huippunyrkkeilijöitä Euroopan karsintoihin, että niistä on ollut vaikea päästä eteenpäin. Vaikka meillä on julkisuudessa paljon hyviä ammattinyrkkeilijöitä, kuten Robert Helenius ja Amin Asikainen, heilläkään ei ole ollut mitään mahdollisuuksia päästä olympialaisiin. Karsintojen taso on niin kova, Kuusela sanoo.

Hänen mielestään olympianyrkkeilyhistorian suurin muutos onkin ollut Neuvostoliiton hajoaminen ja tämän myötä karsintojen aloittaminen.

Toiseksi suurimmaksi muutokseksi Kuusela nostaa hanskat.

- Alkuvuosina lyötiin sellaisilla hanskoilla, että kun osui, kaatui. Nykyään lyödään pehmustetuilla hanskoilla, joissa muoto on muutettu sellaiseksi, että tyrmäyksiä ei tule paljon.

Asiantuntija: Seuraava suomalainen olympianyrkkeilijä ei ole vielä edes syntynyt

Kuusela pitää vähäisinä suomalaisten mahdollisuuksia päästä nyrkkeilemään Rion kisoihin. Hänen mielestään lähimpänä paikkaa on Mira Potkonen.

- Hänen ensimmäiset karsintansa menivät kuitenkin huonosti.

- Hän on menestynyt erittäin hyvin, mutta hän ei ole saanut niin hyvin pisteitä arvoturnauksista, Rannikko jatkaa.

Toisena nimenä Kuusela nostaa Matti Kootan.

- Aika epätoivoista on kuitenkin toivoa, että joku suomalainen pääsisi Brasiliaan. Se vaatisi ammattimaista nyrkkeilyä ilman palkkioita. Potkonenkin on ulkomaan leireillä, jotka on pakko maksaa pitkälti omasta rahapussista. Amatöörinyrkkeilykin on ammattilaistouhua, sillä samaan aikaan ei voi käydä töissä ja nyrkkeillä.

Kuusela sanookin, että suomalaisten tilanne on aika onnetonta monien muiden urheilumaiden edustajiin verrattuna.

- Kun tänne tulee esimerkiksi ranskalaisia nyrkkeilijöitä, he ovat kokopäiväisiä nyrkkeilijöitä vuodesta toiseen. Viimeisessä kirierässä suomalainen muistelee, että hänellä on selkä kipeä töissä nostettujen laatikoiden vuoksi, kun toisella (ranskalainen) ei ole näitä kipuja.

Rannikon mukaan liitto tukee jonkin verran lahjakkaimpia nyrkkeilijöitä, että he pääsevät leireille ja kilpailuihin.

- Seurat kuitenkin joutuvat maksamaan paljon tähän budjettiin lisää. Miralla on myös käsitykseni mukaan taustalla tiimi, mutta hän saa lisäksi stipendejä. Töistään hän on kuitenkin joutunut luopumaan jo monta vuotta sitten, että hän voi panostaa kaiken nyrkkeilyyn ja näihin kisoihin.

Mutta kuka on seuraava suomalaisnyrkkeilijä olympiakehässä?

- Veikkaan, että hän ei ole vielä edes syntynyt, Kuusela pohtii.

- Meillä on A-junioreissa kova porukka tulossa, Rannikko valaa toivoa.

Kirjeikoni

Tilaa Yle Urheilun uutiskirje ja muita uutiskirjeitä!

Saat Ylen parhaat sisällöt suoraan sähköpostiisi! Tilaa niin monta kirjettä kuin haluat!

Siirry tilaamaan

Suosittelemme

Tuoreimmat