Suomen parhaasta naislyöjätykistä olisi voinut tulla keihäänheittäjä Rion olympialaisiin – ”Kerran heitin keihästä keskelle puunrunkoa niin, että se jäi siihen kiinni”

- En ikinä harjoitellut yleisurheilua, sillä menin vain kisoihin, pyöräytin kättäni pari kertaa ja kävin vähän viskaamassa keihästä. En tiedä, heittäisinkö tällä hetkellä keihästä Lapuan mestaruuskisoissa tai Rion olympialaisissa, jos olisin harjoitellut kunnolla, sanoo viime kaudella Suomen parhaaksi naislyöjäksi kohonnut pesäpalloilija Janette Lepistö.

pesäpallo
Janette Lepistö
Janette LepistöTomi Hänninen

HENKILÖKUVA. Janette Lepistö, 20, elää unelmaansa. Hän saa pelata pesäpalloa naisten Superpesiksessä, ja millä tyylillä: viime vuonna hän oli Suomen paras lyöjä jo toisella superpesiskaudellaan, ja nainen kruunattiin lyöjäkuningattareksi.

- Minulle tuli paljon onnistumisia, ja takanani oli hyvä joukkue, joka teki minulle tilanteita.

Tämä vaati myös nuorelta naiselta paljon.

- Minun piti aina ladata itseni tilanteisiin, että vireeni pysyi yllä. Tilanteeni oli erilainen kuin muiden pelaajien, koska en pelannut ulkokentällä. Se vaati ja vaatii yhä henkisesti paljon.

Pelasi nuorempana jopa neljässä sarjassa samalla kaudella

Lepistö loi pohjan hyvälle uralleen jo lapsena ja löysi pesiksen noin viisivuotiaana. Kun hän halusi mennä pesiskouluun, isä ja äiti veivät tytön opettelemaan pesäpalloilun alkeita.

- Kävin myös katsomassa naisten Superpesiksen pelejä ja ajattelin, että olisi hienoa päästä joskus itsekin pelaamaan. Halusin jo silloin voittaa ja menestyä, Lepistö kertoo.

Joukkueharjoitusten lisäksi hän pelasi tuolloin pesäpalloa kotipihallaan vanhempiensa kanssa.

- Äitini syötti ja isäni otti kiinni, kun minä löin. Ikkunoita ja autoja ei kuitenkaan mennyt rikki.

Parhaimmillaan Lepistö pelasi jopa neljässä eri sarjassa saman kauden aikana: maakuntasarjassa, D-tytöissä, C-tytöissä ja joukkuepulan vuoksi myös D-ikäisten poikajoukkueessa.

- Vastustajat aina tahtoivat ajatella, että voittavat pelin, kun minä olin tyttönä pelaamassa. Kun onnistuin hyvin ja löin kovaa, pojat saattoivat huutaa apua.

”En tiedä, heittäisinkö tällä hetkellä keihästä Lapuan mestaruuskisoissa tai Rion olympialaisissa, jos olisin harjoitellut kunnolla”

Pesäpallon rinnalla Lepistö pelasi lentistä 12-vuotiaaksi asti.

- Kun joukkueemme hajosi, lopetin lentopalloilun.

Lapualaissyntyinen Lepistö heitti nuorempana myös keihästä ja työnsi kuulaa.

- Kerran heitin keihästä keskelle puunrunkoa niin, että se jäi siihen kiinni, Lepistö muistelee nauraen.

Neljänsadan gramman painoista keihästä hän heitti parhaimmillaan noin 38 metriä 12-vuotiaana.

- En ikinä harjoitellut yleisurheilua, sillä menin vain kisoihin, pyöräytin kättäni pari kertaa ja kävin vähän viskaamassa keihästä. En tiedä, heittäisinkö tällä hetkellä keihästä Lapuan mestaruuskisoissa tai Rion olympialaisissa, jos olisin harjoitellut kunnolla.

Viisi Suomen mestaruutta peräkkäin voittanut joukkue janoaa yhä kultaa

Virkiä on voittanut naisten pesismestaruuden viitenä vuonna peräkkäin Kirittärien kuuden kultakauden jälkeen. Kahdessa viimeisimmässä kultajoukkueessa pelannut Lepistö vakuuttaa, että lapualaisilla riittää yhä mitalinälkää.

- Kun olen saavuttanut jotain, sitä kovemmin haluan saavuttaa sen uudestaan. Jyväskylä, Pori ja Rauma ovat meidän kovimmat vastustajamme, mutta Manse PP voi olla musta hevonen, sillä se on tehnyt paljon töitä.

Paljon töitä on tehnyt myös Virkiä, jonka runko pysyi hyvin kasassa.

- Viime vuonna tuli isoihin rooleihin uusia pelaajia, mutta tällä kaudella ei ole niin radikaaleja muutoksia.

Uusina pelaajina joukkueeseen tulivat muun muassa Carita Toiviainen ja Mirka Rintamäki.

- Hekin ovat isoissa rooleissa, mutta viime vuonna ajettiin paljon junnuja sisään.

Tuolloin esimerkiksi Elli Kattelus ja Saara Tiitu nousivat isoihin rooleihin.

- Kun heillä on yksi kausi takana Superpesiksessä, he tietävät, mitä se on ja mitä se vaatii, Lepistö sanoo.

Hänellä alkaa kolmas kausi pääsarjassa, ja odotukset ovat kovat. Lepistö ei kuitenkaan aio ottaa paineita. Hän tähdentää, että viime vuoden saavutuksilla ei ole enää mitään merkitystä.

- Jokainen kausi alkaa puhtaalta pöydältä.

Lepistö haluaisi pelata myös ulkokentällä

Kaksi naisten Itä-Länttä pelannut Lepistö nousi viime vuonna lyöjäkuningattareksi jo toisella superpesiskaudellaan. Se oli hänelle yllätys.

- Haaveilin siitä pienempänä, mutta en ikinä ajatellut, että saavuttaisin sellaista. Se oli minulle tosi iso juttu.

Yksi asia ei kuitenkaan ole vielä toteutunut naisten Superpesiksessä. Lepistö ei ole päässyt pelaamaan ulkokentälle.

Hän kuitenkin aikoo pelata tällä kaudella myös Lappajärven Veikkojen farmijoukkueessa, joka syöksyy naisten Ykköspesiksessä.

- Varmasti siellä pelaan joitain pelejä myös ulkokentällä, koska tykkään siitä. Viime vuonna olin B-tytöissä suurimmaksi osaksi syöttäjänä. Lisäksi pelasin takakentällä ja vähän linjassakin. Voi kuitenkin olla, että minua ei nähdä koskaan ulkokentällä naisten Superpesiksessä, mutta olisi joskus hauskaa kokeilla sitä.

Lepistö tietää, että Lapualla on kova kilpailu ulkopelipaikoista.

- Siinä listassa en ole ensimmäisten joukossa.

Lepistöä on myös kosiskeltu muihin superpesisjoukkueisiin, joita hän ei kuitenkaan halua nimetä.

- Olen aina päättänyt jatkaa Lapualla, koska olen saanut pelata hyvässä ja menestyvässä joukkueessa. Lisäksi olen saanut hyvää valmennusta niin, että olen pystynyt kehittämään itseäni, Lepistö kertoo.

Hänen sopimuksensa Virkiän kanssa päättyy tämän kauden jälkeen.

Ammattihaaveet ovat vaihdelleet lääkäristä kokkiin

Lapualla lukion neljässä vuodessa käynyt Lepistö on ahkera harjoittelija. Joukkueharjoitusten lisäksi hän on kauden alla kuluttanut paljon aikaansa kuntosalilla.

- Lisäksi olen juossut ja käynyt lyömässä verkkoon, että olen saanut toistoja, Lepistö sanoo.

Nyt hän aikoo pitää opiskeluista välivuoden, sillä lahjakas pesäpalloilija ei vielä tiedä, mitä hän tekee tulevaisuudessa työkseen.

- Tällä hetkellä minulla on aika tyhjä mieli, sillä ammattihaaveeni ovat heittäneet laidasta laitaan: lääkäristä johonkin urheilutyyppiin ja valokuvaajasta kokkiin.

Nyt Lepistö saa kuitenkin ottaa rennosti.

- Tykkään siitä, että saan treenata niin kuin haluan ja mihin aikaan kuin haluan, Lepistö kertoo.

Moni ei kuitenkaan tiedä, että hän on tunteellinen ihminen.

- Se ei ehkä näy minusta, mutta olen tosi herkkä vapaa-ajalla. Menen nollasta sataan tosi nopeasti, sillä asiat koskettavat minua hirveästi, mitä moni ei tiedä minusta. Esimerkiksi viime vuonna tunteeni olivat pinnassa, kun kausi loppui. Silloin rupesin itkemään jo siitä, kun juomapulloni putosi maahan.

Lepistö ei innostu sääntökokeiluista

Nuori pesäpalloilija ei innostu talven hallipeleissä olleista sääntökokeiluista.

- En tykännyt yhtään siitä, että neljännen aloittavan aloittaa sisällä häviöllä oleva joukkue.

Lepistön mielestä tämä sääntö ei nopeuta lainkaan peliä, mikä oli sääntökokeilun tarkoitus.

- Jos peliä halutaan nopeuttaa, sitä voi nopeuttaa muilla keinoilla.

Lepistö ei myöskään innostu kentän koon muuttamisesta tai pelaajien määrän vähentämisestä ulkopelissä.

- Superpesiksen sarjajärjestelmä on kuitenkin ollut tosi hyvä, että ovat pleijarit, välierät ja sarjamuotoiset finaalit, mikä on urheilun suola. Jos salibandyn tavoin pelattaisiin vain yksi finaali, siinä ei olisi mitään intoa. Kun pitää kestää painetta useammassa kovassa pelissä, se kehittää myös yksilöitä. Lisäksi joukkueen mahdolliset sairastumiset eivät nouse niin suureen rooliin, kun on monta peliä.

”Pesäpallo on ehkä olympialajina 2100-luvulla”

Lepistön mielestä naispesäpalloilua arvostetaan nykyään vähän enemmän kuin ennen.

- Sen näkyvyys on lisääntynyt viimeisen kahden vuoden aikana, Lepistö toteaa.

Hän kuitenkin sanoo, että sen arvostus voisi olla parempi, koska kyse on Suomen kansallislajista.

- Naisurheilu on yleisesti pienessä roolissa. Esimerkiksi pesis on pieni laji verrattuna jalkapalloon ja jääkiekkoon, ja siksi median huomio ja yleisön kiinnostus siihen on pienempää. Myös se vaikuttaa, että Etelä-Suomessa ei ole pesisjoukkueita isoissa rooleissa. Lisäksi ala-asteikäiset eivät enää käy katsomassa pesispelejä niin kuin ennen, Lepistö sanoo.

Hän toivoo, että pesiksestä tulisi joskus niin kansainvälinen laji, että siinä voisi järjestää tasokkaita maailmanmestaruuskilpailuja esimerkiksi jääkiekon ja jalkapallon tavoin.

- Pesäpallo on ehkä olympialajina 2100-luvulla.

Kirjeikoni

Tilaa Yle Urheilun uutiskirje ja muita uutiskirjeitä!

Saat Ylen parhaat sisällöt suoraan sähköpostiisi! Tilaa niin monta kirjettä kuin haluat!

Siirry tilaamaan

Suosittelemme

Tuoreimmat