Hyppää sisältöön

Unohda kuntosalit – suomalaismiehen ideoimassa hauskassa lajissa liikakilot lähtevät ja kunto nousee helposti

- Kun vedin suurinta pölkkyä, olin niin väsyksissä, että en meinannut jaksaa nousta rappusia ylös ja mennä sisälle kotiini. Pölkkyhän painoi 50 kiloa, Kalevi Jokisuu kertoo lajistaan, jonka hän keksi pitääkseen olkapäänsä hyvässä kunnossa.

Kalevi Jokisuu Kuva: Jarno Ranta

SEINÄJOKI. Vastaantulijat hymyilevät leveästi, kun seinäjokelainen Kalevi Jokisuu, 61, kuntoilee eksoottisella tavalla Nurmon Hyllykallion pururadalla.

Mies on pukenut päälleen kattoremonttimiesten käyttämät turvavarusteet, että hän voi vetää perässään noin 20-kiloista isoa mäntypölkkyä.

- Kun vedin suurinta pölkkyä, olin niin väsyksissä, että en meinannut jaksaa nousta rappusia ylös ja mennä sisälle kotiini. Pölkkyhän painoi 50 kiloa.

Lisää haastetta Jokisuu saa, kun hän käyttää liikkumiseen sauvakävelyyn soveltuvia sauvoja ja Hilla-koira tepastelee edellä. Talvikelejä varten hän on lyönyt pölkkyyn nauloja ja kierretappeja ja joskus myös nastoja, että rasitus on kovempi.

- Minulla on myös betonimöhkäleitä, mutta en oikein tykkää niistä, koska ne pitävät kovaa meteliä.

Veti puupölkkyä säännöllisesti perässään neljän kilometrin työmatkoillaan

Jokisuu keksi lajin nelisen vuotta sitten, kun hän luki jutun paikallisesta seikkailu-urheilijasta, joka veti isoa autonrengasta perässään. Tuolloin yläkoulun matemaattisten aineiden opettajana työskennellyt Jokisuu ajatteli, että puupölkyn vetäminen voi onnistua työmatkalla kotoa kouluun.

Aiemmin Jokisuu oli kulkenut pyörällä töissä, mutta kun kouluun tulivat entistä paremmat sosiaalitilat, hän oivalsi, että työmatkalla voi ottaa myös hien pintaan.

- Totesin, että päivä alkaa hyvin, kun otan kunnon hien.

Kun vedin pölkkyä perässäni, aurasin pyöräilijöille noin puolen metrin ajoväylän. He sanoivatkin, että minun pitää aina herätä aikaisin, että he pääsevät kunnolla töihin.

Kalevi Jokisuu

Jokisuu alkoikin vetää puupölkkyä säännöllisesti perässään neljän kilometrin työmatkoillaan. Hän kertoo, että sen vetäminen oli raskainta lumisissa olosuhteissa.

- Kun vedin pölkkyä perässäni, aurasin pyöräilijöille noin puolen metrin ajoväylän. He sanoivatkin, että minun pitää aina herätä aikaisin, että he pääsevät kunnolla töihin. Muutamana aamuna he kiittelivät minua hyvästä urasta.

Nykyään miehellä on viisi pölkkyä, joita hän vaihtelee kelien mukaan, kun lenkkikertoja on 3-4 kertaa viikossa. Pisimmillään lenkki kestää noin 45 minuuttia.

- Ensin minulla oli hirsilautta, jota vedin pitkään. Se oli hyvä, koska siihen sai kiviä painoksi. Lautan sain, kun hajotin Keski-Nurmossa 1860-luvun hirsitalon ja tein nikkarituvan, josta jäi ylimääräisiä hirsiä.

Nyt Jokisuu on vetänyt jo 10-15 pölkkyä niin kevyiksi, että hän ei enää viitsi niitä käyttää, vaan niistä tulee polttopuita. Pölkkyjä hän on saanut vaimonsa veljeltä, kun tuuli on ne ensin kaatanut.

Laji on pitänyt olkapäät hyvässä kunnossa

Jokisuun molemmat olkapäät leikattiin viitisen vuotta sitten.

- Se oli toinen kimmoke tähän hommaan, ja nyt olen saanut säännöllistä rasitusta olkapäihini. Kirurgi totesi, että olkapää on nivel, joka on jänteiden ja lihasten varassa. Jos se menee huonoon kuntoon, olkapäävammat alkavat.

Jokisuu vakuuttaa, että olkapäät ovat nyt tulleet hyvään kuntoon. Sitä on auttanut hänen harrastuksensa, jossa rasituksen määrää vartalossa voi säädellä. Turvavarusteet laitetaan kiinni esimerkiksi mahan päältä, jolloin voi säätää, laitetaanko rasitusta enemmän keskivartaloon tai ylävartaloon. Myös sauvojen pituudella on merkitystä.

Ylimääräiset nesteet ja kuona-aineet lähtevät helposti kehosta, ja tämä on myös hyvä laji laihduttamiseen.

Kalevi Jokisuu

- Jos kädet tuntuvat uupuvan, pölkkyä voi vetää enemmän jaloilla, Jokisuu sanoo, ja sitten testaan myös itse hauskaa lajia.

Hiki irtoaa helposti, koska kaikki isot lihakset tekevät töitä. Samalla parantuvat nestetasapaino ja lihaskunto, joten kuntosaliharjoittelun voi unohtaa.

- Ylimääräiset nesteet ja kuona-aineet lähtevät helposti kehosta, ja tämä on myös hyvä laji laihduttamiseen. Voinkin joskus syödä grillimakkaran niin, että en säikähdä liikakiloja, Jokisuu sanoo.

Hän kertoo myös nukkuneensa aiempaa paremmin, ja selkäkivutkin ovat hellittäneet.

Mies on herättänyt Seinäjoella suurta kiinnostusta

Jokisuu on herättänyt suurta kiinnostusta vetäessään pölkkyjä kaduilla ja pururadalla. Hän kertoo, että osa vastaantulijoista on jäänyt hymyillen keskustelemaan.

- Minuun on suhtauduttu hyväntuulisesti. Yksi pohjalaisrouva sanoi aika hienosti, kun vedin pölkkyä pururadalla talvella. Hän sanoi, että pidän itseäni lujilla, Jokisuu nauraa.

Oppilailleni tämä oli suuri ihmetys. He kysyivät, onko tässä mitään järkeä.

Kalevi Jokisuu

Hän toteaa, että osa on jo luvannut aloittaa saman harrastuksen.

- Oppilailleni tämä oli suuri ihmetys. He kysyivät, onko tässä mitään järkeä. Silloin sanoin heille, että he ymmärtävät ehkä muutaman vuoden päästä, mitä järkeä tässä on.

Jokisuu ei kuitenkaan ole täysin varma, kannattaako hänen lajiaan suositella Suomen huippu-urheilijoille. Hän perustelee tätä sillä, että pölkyn säännöllinen vetäminen kangistaa.

- Tämän vuoksi pitääkin voimistella kunnolla, että kroppa ei mene jumiin.

- Suosittelen kuitenkin lajia, koska siihen ei kulu paljon aikaa, liikkumisen voi tehdä ulkona, eikä välineisiin tarvitse laittaa paljon rahaa. Tämä on myös mielenrauhan kannalta hyvä laji, koska tässä ei tarvitse hötkyillä. Minun tarvitsee vain laittaa tuulipuku ja turvaliivi päälle ja menoksi. Mitä huonompi on keli, sen parempi.

.
.