Näkökulma: Onko Crosbyn ja Malkinin pekkaset lusittu?

Pittsburgh on kaatanut kuluvan pudotuspelikevään aikana jo kaksi isoa karhua. Kolmas ei kaadu, mikäli joukkueen kaksi parasta pelaajaa pelaavat, kuten edellisessä sarjassa.

Kuva: AOP

ST. LOUIS. Pittsburgh Penguins on tätä nykyä melkoisen leveä joukkue hyökkäyspäästään. On ollut oikeastaan siitä lähtien, kun Mike Sullivan tuli joukkueen peräsimeen joulukuun puolessa välissä. Yksi isoista sulista Sullivanin hatussa on oivallus hajauttaa joukkueen laatuhyökkääjät eri ketjuihin.

Miksi peluuttaa väkisin Phil Kesseliä Jevgeni Malkinin tai Sidney Crosbyn kanssa, kun aitoa kemiaa ei selkeästikään alkukaudesta löytynyt?

Sulka menee hattuun myös GM Jim Rutherfordille, joka hankki tammikuun puolessa välissä Carl Hagelinin Anaheimista vaihdossa David Perroniin ja syvyyspuolustaja Adam Glendeningiin. Supernopea ruotsalaislaituri on kuin tehty Penguinsin pelaamaan nopeaan jääkiekkoon.

Nyt Hagelin sekä Kessel muodostavat yhden pudotuspelien kuumimmista ketjuista yhdessä Nick Boninon kanssa.


Edellä mainitut pelaajat ovat suurin syy siihen, miksi Pittsburgh Penguins aloittaa perjantaina konferenssifinaalisarjan Tampa Bay Lightningia vastaan. Etenkin toisella kierroksella ketjun dominanssi tuli joukkueelle enemmän kuin tarpeeseen, sillä joukkueen kaksi parasta pelaajaa, Sidney Crosby ja Jevgeni Malkin, viettivät sarjan aikana ilmeisesti pekkaspäiviä.

Crosby ja Malkin saivat kuudessa ottelussa yhteensä kasaan neljä (1+3) tehopistettä. Crosby oli tehotilastossa -3 ja Malkin veti neljä viimeistä ottelua kiikareilla.

Puheet muuten laadukkaasta pelaamisesta ovat roskaa. Crosby ja Malkin saavat valtavaa korvaustaan otteluiden ratkomisesta.

Tietenkin Penguins on rakennettu ainakin hyökkäyspäästään leveäksi juuri tällaista tilannetta varten. On valtava etu joukkueelle, etteivät sen tehot lepää yhden ketjun varassa. Ja juuri tämän vuoksi Sullivanin oivallus laittaa Kessel Boninon vierelle on noussut arvoon arvaamattomaan.

Boninon ketju pelasti Washingtonia vastaan supertähtien ahterin, mutta nyt olisi aika herätä.

Tampalta leveyttä löytyy enemmän kuin Washingtonilta löytyi eikä Boninon ketjun ilotulituksen varaan voida Pittsburghissakaan loputtomasti laskea. Ei vaikka mitään merkkejä hyytymisestä ei olekaan ilmoilla.


Mikä sitten ajoi Crosbyn ja Malkinin raiteiltaan?

Ensinnäkin on muistettava, ettei edellä mainittu kaksikko ole ainoa, jolta on viety pudotuspelimaailmassa tila ja aika. Islandersin John Tavares on lajin ehdotonta eliittiä, mutta sai Tampa-pakki Victor Hedmanin hellässä huomassa neljässä viime ottelussa aikaiseksi saldon 0+0 ja -5.

Washington antoi etenkin Crosbylle kiitettävästi runtua eikä pelaaminen pysynyt vihellysten välissä. Päävalmentaja Mike Sullivan kuitenkin tietää Crosbyn ja Malkinin temperamentin ja on halunnut laittaa kaksikon tunnekuohuja kuosiin. Jos aiemmin etenkin Malkin on sortunut kovassa kohtelussa typeriin kostojäähyihin, nyt kaksikko on kääntänyt toista poskea.

Välillä onkin näyttänyt siltä, että kaksikon olisi hyvä päästellä hieman höyryjä itsensä vapauttaakseen. Crosby toki tätä jo yrittikin saatuaan Aleksander Ovetshkinin mailasta käsilleen. Crosby teki tilanteen jälkeen pukukoppikäytävällä mailastaan syttöpuita.

Niin tai näin, nyt kaksikon on aika kääriä hihat ja tuoda pöytään jotakin konkreettista. Pittsburgh tarvitsee hyökkäyskalustonsa kaikki sylinterit käyttöön, jos se meinaa saada Ben Bishopin Tampan maalilla hikoilemaan.

Paniikkiin on silti turha vaipua eikä kukaan siihen Pittsburghissa sorrukaan. Crosby ja Malkin eivät ole uriensa ensimmäisissä kuivissa kausissa. Tämä kaksikko on tullut aina vaikeista jaksoista läpi saranapuolelta. Jos kaksikko tekee sen taas, vain taivas on Penguinsille rajana.