Suora

  • Mäkihypyn MC: Zao, naisten kilpailu
  • Urheilustudio
  • Otepää, naiset
  • Alppihiihdon MC: Wengen, miesten pujottelun ensimmäinen lasku
  • Urheilustudio
  • Chaux-Neuve, yhdistetyn mäkiosuus
  • Alppihiihdon MC: Cortina d'Ampezzo, naisten super-G
  • Urheilustudio
  • Ruhpolding, miesten yhteislähtö
  • Ampumahiihdon MC: miesten yhteislähtö, Ruhpolding
  • Otepää, miehet
  • Alppihiihdon MC: Wengen, miesten pujottelun toinen lasku
  • Chaux-Neuve, yhdistetyn hiihto-osuus

Nämä Jukolan veljekset eivät pelkää loukkaantumisia - ”Vasta maanantaiaamuna näin hänet työpaikalla tosi surkeana”

- Kerran akillesjänteeni oli niin pahoin tulehtunut, että sitä ei voinut yhtään taittaa. Se piti teipata jäykäksi, että pystyin suunnistamaan jäykällä nilkalla, kertoo Reino Sinnelä.

urheilu
Reino (oikealla) ja Mauri Sinnelä suunnistavat Jukolan viestissä jo 50. kerran peräkkäin.
Reino (oikealla) ja Mauri Sinnelä suunnistavat Jukolan viestissä jo 50. kerran peräkkäin. Mauri Sinnelän kotialbumi

LAPPEENRANTA. Hattu pois päästä. Suomusjärven Sisun Reino, 65, ja Mauri, 64, Sinnelä ovat sinnikkäitä suunnistajia, sillä heille Lappeenrannan Jukolan viesti on jo 50. peräkkäinen.

Ja kuvitelkaa, minkälaisella tyylillä miehet ovat tähän urotekoon yltäneet. Heidän on pitänyt päästä vuosittaiseen päätapahtumaan, vaikka paikkoja on välillä kolottanut. Esimerkiksi Reino kertoo lähteneensä suunnistamaan myös loukkaantuneena. Halu on ollut niin kova, koska Jukolan viestistä on tullut suuri elämäntapa: reitti on mentävä läpi vaikka hammasta purren vuodesta toiseen.

- Kerran akillesjänteeni oli niin pahoin tulehtunut, että sitä ei voinut yhtään taittaa. Se piti teipata jäykäksi, että pystyin suunnistamaan jäykällä nilkalla. Yksi kaverini auttoi minua sen verran, että hän suunnisti pitkän osuuteni ja minä hänen lyhyen osuutensa. En tiedä, onko tämä sitä suomalaista hulluutta.

- Akillesjänteeni ei tullut pahemmaksi tai paremmaksi suunnistuksen jälkeen, mutta kesä meni pilalle.

Kylkiluita murtui kesken kilpailun, salasi loukkaantumisen veljeltään

Vakava loukkaantuminen oli myös pari vuotta sitten Kuopiossa, kun Reino kaatui pahoin eräällä rastivälillä alamäessä neljännellä osuudella. Hänellä murtui kylkiluita kalliolla.

- Astuin jonkun puun päälle niin huonosti, että se heitti minut pahasti selälleen, ja kiviä oli alla.

Hän kuitenkin juoksi sisulla osuutensa loppuun, vaikka hänellä oli vaikeuksia jatkaa.

- Joku kaveri kysyi, loukkaannuinko minä. Siihen minä vastasin, että en loukkaantunut. En puhunut siitä mitään.

Hän ei puhunut loukkaantumisestaan myöskään veljelleen Maurille.

- Hän ei edes kertonut minulle, että oli loukkaantunut aika vakavasti. Vasta maanantaiaamuna näin hänet työpaikalla tosi surkeana, Mauri sanoo.

- En minä viitsinyt silloin kertoa. Sitä ei tarvinnut kertoa, kun tulin hyvin vaihtoon, Reino vastaa.

Reino joutui lähtemään heti osuutensa jälkeen kotimatkalle. Autossa selkäkipu paheni ja paheni, kun poika ja vaimo ajoivat.

- Minulla oli jo vaikeuksia nousta autosta pois, mutta pääsin lääkäriin.

Miehen piti huilata muutama viikko, ja 5-6 viikkoon hän ei pystynyt juoksemaan. Nyt kipuja ei ole enää.

- Niin kauan kuin pääsen eteenpäin, loukkaantuminen ei ole vakavaa. Vakavat sairaudet ovat erikseen eli jos jalka on poikki tai muuta vastaavaa. Silloin en lähde suunnistamaan. Pienet flunssat tai akillesjänteet eivät minua vielä häiritse.

”Äiti aina ihaili meidän urheilemista”

Neljä vuotta sitten veljekset lähtivät Vantaan Jukolaan sen jälkeen, kun olivat haudanneet menehtyneen äitinsä. Hautajaiset olivat perjantaina ja Jukolan viesti seuraavana päivänä.

- Hän oli jo iäkäs, Reino toteaa.

- Äiti aina ihaili meidän urheilemista. Se oli hänelle tärkeää. Hän kannusti meitä loppuun saakka, Mauri lisää ääni väristen.

”Velipoikani kanssa olen aina juossut hyväksyttävästi läpi, jo 49. kertaa”

Reino suunnisti ensimmäisen Jukolansa 16-vuotiaana Halikossa vuonna 1967 ja Mauri vuotta nuorempana.

- Joukkueeni ei päässyt silloin edes maaliin, mutta juoksin silloin neljännen tai viidennen osuuden ja selvitin reittini, Mauri muistelee.

-Velipoikani kanssa olen aina juossut hyväksyttävästi läpi, jo 49. kertaa, hän lisää.

Ensimmäiset viisitoista vuotta veljesten joukkueet kehittyivät lähes koko ajan, ja parhaimmillaan Reinon joukkue oli kokonaiskilpailun kahdeksas Puumalassa 1974.

- Huippujen kanssa oli mukavaa juosta samassa rivissä.

- Minä taas ihmettelin kerran, kuinka voin olla yksin metsässä näin isossa kilpailussa, Mauri muistelee eksymistään.

Yksi vuosi kerrallaan niin kauan kuin terveys antaa periksi

Jukolaan oli päästävä vuodesta toiseen uudestaan, ja lopulta kertoja oli jo neljäkymmentä.

- Silloin päätimme, että menemme yksi vuosi kerrallaan niin kauan kuin terveys antaa periksi, Reino nauraa.

- Jos vielä pääsisimme Rovaniemelle saakka eli vuonna 2020, Mauri toivoo.

Tänä vuonna Reino aikoo suunnistaa seuransa kolmosjoukkueessa neljännen osuuden.

- Ainut tavoitteeni on juosta virheettömästi läpi. Haluaisin juosta osuuteni niin, että en joutuisi yhteislähtöön. Siitä en tykkää yhtään.

Mauri juoksee viidennen osuuden.

- Ankkurimme on 73-vuotias Timo Rapakko, joka välttämättä haluaa juosta ankkuriosuuden. Hän on aivan uskomaton urheilija, joka on suunnistanut yli 60. eri maassa. Nuorin suunnistajamme eli aloittajamme on puolestaan 36-vuotias Mikko Sarasto.

Suosittelemme

Tuoreimmat