Suora

  • Urheiluruutu

Kämäräisen näkökulma: Urheilija on yrittäjä

Urheilijan polulle tulee ihan varmasti kaikenlaisia haasteita ja hidasteita, ja ne opettavat nöyryyttä ja taitoja käsitellä vastoinkäymisiä. Lunta tulee tupaan jossain vaiheessa niin että traktorilla saa kuormata pois ja silloinkin eikun työhousut jalkaan ja eteenpäin. Jokainen huippu-urheilija huomaa miten kova sana pitkäjänteisyys on elämässä, kirjoittaa kiekonheittäjä Sanna Kämäräinen.

urheilu
Sanna Kämäräinen
Sanna KämäräinenTomi Hänninen

Kolmas kisapäivä ja tunteet alkavat kuumentua kotisohvalla. Varmaan voisi valita jonkin vähemmän riskialttiin ammatin kuin urheilun, mutta ei mahda mitään kun veri vetää kentälle ja kaikki sisällä huutaa, että tuonne minä kuulun! Rakastan myös sitä miten ihmiset hullaantuvat suomalaisurheilijan onnistuttua. Eilen Twitter-feedi oli täynnä Mörön sankarimaista juoksua, ja kuka muistaa mitä Suomessa tapahtui, kun pikkuleijonat talvella voittivat MM-kultaa? Minä muistan miten some tulvi hyvää mieltä, huumoria ja jopa hullua draivia uhkuvia postauksia, ja moni kaveri, joiden en edes tiennyt seuraavan urheilua, hehkutti seinällä leijonien urotyötä. Entä kuinka moni on saanut kylmiä väreitä jalkapallon EM-kisojen aikaan vaikkapa Islannin viikinkihuudoista? Jos lukijoissa on joku, joka ei tiedä mistä kyse, niin laittakaa Youtubeen heti paikalla ”viking war chant”.

Omalla urallani olen saanut kuulla monia kertoa kysymyksen, että milloin rupean tekemään oikeaa työtä, ja kun koitan selittää, että urheilu on työni, niin sitä vastausta ei meinata millään hyväksyä. ”Niin mutta mitä sinä oikeasti teet?”. Totta puhuen olen kyllä joskus paininut sen kanssa, että pitäisikö minun tehdä jotain yhteiskunnallisesti merkittävämpää, koska totta kai haluan olla hyödyksi. En ole ihan varma mitkä ovat tarkalleen työn tunnusmerkistöt, mutta olen melko varma, että tämä toiminta täyttää nämä kriteerit vaikka laajemmallakin perspektiivillä.


Päädyin taannoin yllättäen juttutuokioon erään yrittäjän kanssa, jolla säihke silmistä oli himmenemässä. Sanoi antaneensa viimeiset kolme vuotta kaiken henkisen, fyysisen ja taloudellisen pääoman yritykselleen. Nyt rahat ovat loppu, terveys reistailee eikä ole tietoa miten tästä jatkaa. Haluaisi jatkaa unelmansa tavoittelua, mutta elämän realiteetit ovat iskeytyneet eteen. Juteltiin pitkä tovi ja etsittiin yhdessä ratkaisumalleja vaikeaan tilanteeseen, luotiin tilaa hengittää. Pohdittiin myös sitä milloin on aika laittaa pillit pussiin ja vaihtaa suuntaa. Joskus sekin on oikea vaihtoehto. Hänen tarinansa kaikesta mitä matka on vaatinut ja opettanut veti hiljaiseksi ja kuulosti osin niin tutulta. Ihmeteltiin yhdessä miten paljon meillä on opittavaa toisiltamme.

Urheilijoille kertyy kuin varkain arvokkaita ominaisuuksia, joita tarvitaan tässä ja nyt sekä urheilu-uran jälkeisessä elämässä. Ystäväni sanoi osuvasti: huippu-urheilijaksi ei synnytä vaan kasvetaan. Tässä kasvuprosessissa oppii niin paljon taitoja, joita pystyy hyödyntämään ja hulluintahan tässä on se, että urheilijat eivät monesti tajua tai osaa arvostaa tätä itse!

Urheilijalle kasvaa erityinen tapa tehdä työtä. Siinä tavassa on tasan yksi vaihtoehto. Kun jokin homma tulee hoidettavaksi, niin sehän myös tehdään ja aina annetaan vähän enemmän mitä vaaditaan. Huippu- urheilijan on vaikea tehdä huonoa jälkeä silloin kun sisäiset standardit ovat niin korkeat.

Urheilu opettaa äärimmäistä sitoutuneisuutta ja vastuunkantoa, sillä urheilija on lopulta itse vastuussa tarinansa kulusta. Pitkän- ja lyhyentähtäimen tavoitteiden asettaminen ja kirkastaminen on yhtä arkipäiväistä kuin hampaiden pesu. Huippu-urheilijat ovat mestareita organisoinnissa ja ajankäytössä urheilun 24/7 luonteen takia.

Urheilija joutuu väkisinkin jossain vaiheessa kovien päätösten eteen, ja arjessa pienempiä valintoja tehdään koko ajan. Näin kyky reagoida muuttuviin olosuhteisiin kasvaa huippuunsa. Sekä ulkoisessa että sisäisessä maailmassa tapahtuu koko ajan. Huippu-urheilu ei ole terveysurheilua ja johonkin kolottaa harva se päivä, jolloin tehdään jatkuvaa punnitsemista onko tuntemukset rikkovia vai ei. Harjoitussuunnitelmat elävät päivittäin. Valmentajani kertoi, että heillä oli oman valmentajansa kanssa monesti tapana kunakin aamuna katsoa mitä on päivän vire ja edetä sen mukaan. Urheilijalle kehittyy näin analyyttinen ote tekemiseensä ja hän osaa arvioida omaa toimintaansa nopeallakin sykkeellä.


Urheilijan polulle tulee ihan varmasti kaikenlaisia haasteita ja hidasteita, ja ne opettavat nöyryyttä ja taitoja käsitellä vastoinkäymisiä. Lunta tulee tupaan jossain vaiheessa niin että traktorilla saa kuormata pois ja silloinkin eikun työhousut jalkaan ja eteenpäin. Jokainen huippu-urheilija huomaa miten kova sana pitkäjänteisyys on elämässä. Julkinen ammatti, ja ulkoa ja sisältä tulevat paineet takaavat myös sen, että paineensietokyky kehittyy huomaamatta.

Olen kuullut monesti sanottavan, että ihmiset ovat yrityksen tärkein resurssi. Minä ainakin palkkaisin saman tien näillä ominaisuuksilla varustettuja yksilöitä. Ollaankin joidenkin urheilukavereiden kanssa mietitty mitä voisi saada aikaan jos samalla draivilla lähtisi kasvattamaan bisnestä. Ken tietää, ehkä joku päivä tuo tulee selvitettyä.

Loppukaneettina haluan sanoa seuraavaa. Urheilijat: arvostakaa itseänne ja taitojanne. Niin löydätte keinoja päästä eteenpäin ja vaikkapa saada tukijoita tiimiinne urheilutuloksesta riippumatta. Juuri sinun urheilu-urasi on yhteiskunnallisesti ihan mielettömän merkityksellistä! Eikä näin ole pelkästään huipputasolla kilpailtaessa, vaan jokainen tasosta riippumatta luo pieniä ihmeitä ympärilleen. Jokainen tarina on arvokas. Menkää omaan yhteisöönne ja kertokaa tarinanne. Se innostaa ja inspiroi, tuo tunnetta niin monen sydämeen, nostattaa me-henkeä ja luo uskoa omiin unelmiin.

Tämän tarinan voi muuten lukea uudestaan laittamalla urheilija-sanan tilalle yrittäjä ja päinvastoin.

Sanna Kämäräinen

Kirjeikoni

Tilaa Yle Urheilun uutiskirje ja muita uutiskirjeitä!

Saat Ylen parhaat sisällöt suoraan sähköpostiisi! Tilaa niin monta kirjettä kuin haluat!

Siirry tilaamaan

Suosittelemme

Tuoreimmat