Rami Hietaniemi teki nuorena kepposia – valmentaja oli tukehtua ensimmäisellä kisamatkalla

Rami Hietaniemen ensimmäinen valmentaja Karel Säre, 35, kertoo, että Hietaniemi oli valmennettavana villi nuori.

Kuva: Janne Siirilä

Painija Rami Hietaniemi, 33, on kertonut tehneensä lapsuudessa pahuutta ja jäynää vanhemmille ihmisille. Esimerkiksi illan ja yön hämärässä hän on pelotellut vanhuksia kummituksena Perhossa.

Hietaniemi hyppäsi omakotitalojen ja rivitalojen ikkunoiden taakse, kolkutteli niihin ja kummitteli kavereidensa kanssa. Hänellä oli musta pipo silmillään ja huppu päässään.

Mummot ja vaarit pelästyivät, mutta joku innokas myös lähti ajamaan poikia takaa.

Hietaniemi ei uskaltanut kertoa kummitteluretkistään äidilleen, että ei olisi saanut piiskaa kotona.

Hän myös kiusasi pappaansa ampumalla tätä puhallusputkella ja pihlajanmarjoilla.

Lopulta Hietaniemi löysi myös nykyisen intohimonsa eli painin. Tämä tosin tapahtui vahingossa vasta 16-17-vuotiaana.

Hietaniemen silloisella kotipaikkakunnalla Perhossa ei ollut suurta painikulttuuria, ennen kuin maaseutuoppilaitokseen tuli virolainen poika, joka haluisi pitää painiharjoituksia. Kunta päättikin hommata painimaton seurojentalolle, jossa painiharjoituksia oli aluksi 2-3 kertaa viikossa.

Valmentaja: Hietaniemi oli villi nuori

Hietaniemen ensimmäinen valmentaja Karel Säre, 35, kertoo, että Hietaniemi oli valmennettavana villi nuori.

- Kaikkeen piti mennä pää edellä ja kovaa.

Tekikö hän kepposia?

- Niitäkin tuli välillä.

- Painitreeneissä mennään niin, että isompia ei saa kiusata, mutta pienempiä kyllä saa.

Valmentajan mukaan aina oli jotain pientä.

- Kamppasi – ohi mennen pikkukepposia.

Kummituksena Hietaniemi ei kuitenkaan esiintynyt painiharjoituksissa, sillä hän oli innokas harjoittelija.

- Hän oli joka kerta paikalla, kun oli harjoituksia.  Hän kuunteli hyvin, ja sata oli lasissa joka kerta, Säre ihailee.

Hänen mukaansa Hietaniemestä näki jo parin viikon harjoittelun jälkeen, että hänestä tulee hyvä painija. Hän halusikin päästä nopeasti kisoihin, mutta valmentaja ei häntä heti päästänyt.

- Sanoin, että hän ei ole vielä ihan valmis siihen. Hän olisi saanut isojen poikien käsittelyssä aika kovaa kyytiä.

Mitä hän tuumasi tuohon silloin?

- Mitä mä sitten?

Valmentaja kehotti häntä malttamaan hetken ja harjoittelemaan ensin.

Parin kuukauden painimisen jälkeen Hietaniemi pääsi ensimmäisiin kisoihinsa ja oli heti kolmas Herman Kare -turnauksessa.

- Kun menimme ensimmäisiin kisoihin, Rami oli vänkärin paikalla (apukuski), isänsä ajoi ja mä olin takapenkillä. Vanhalla Mersulla mentiin Jyväskylän korkeudella, kun kaksi etummaista jatkoi kaikessa rauhassa matkaa. Lopuksi tajusin, mikä oli homman nimi. Jommalta kummalta oli päässyt vähän ilmaa, ja takapenkillä meinasin tukehtua. Miehet vain avasivat ikkunan auki ja naureskelivat.

”Rami oli ainoa, joka jäi painimaan”

Sären mukaan Hietaniemi tuli painiharjoituksiin muiden poikien kanssa kokeilemaan, onko heistä vastusta nuorelle virolaiselle.

- He tulivat kokeilemaan, minkälainen mä olen miehiäni. Silloin otettiin järjestään kaikki eteen ja painittiin 15-16 minuuttia matolla. Rami oli ainoa, joka jäi painimaan. Loput lopettivat ensimmäisen kerran jälkeen. Hänellä oli jo silloin päättäväisyyttä. Hän halusi näyttää virolaiselle vielä jossain vaiheessa.

Jo puolen vuoden harjoittelun jälkeen Hietaniemi oli valmentajaansa parempi.

- Tekniikalla olisin vielä pärjännyt, mutta hänellä oli painoa ja kaikkia muitakin edellytyksiä enemmän. Jouduin vannomaan paremmuutta toiselle.

- Oli hienoa nähdä, että nuori poika kehittyi.

Miesten tiivis valmennusyhteistyö päättyi noin puolen vuoden jälkeen, kun Hietaniemi lähti kouluun Seinäjoelle opiskelemaan rakennuspuolta.

- Sen jälkeen olen seurannut hänen uraansa tosi tiiviisti.

Minkälaisia mahdollisuuksia hänellä on Riossa?

- Rahat olen laittanut Ramille. Kyllä hän voittaa siellä.

Eli hän tulee olympiavoittajana takaisin?

- Kyllä, kyllä, kyllä.

Jos hän tulee olympiavoittajana, miten sinä hänen ensimmäisenä valmentajana aiot häntä onnitella?

- Kyllä mä varmasti häntä kerran pään yli heitän.