Suora

  • Urheilua Yle Puheessa: Jalkapalloa: PS Kemi - VPS
  • Jalkapallon Mestarien liigan makasiini
  • Futsalia: KaDy - Sievi FS
  • Futsalia: KaDy - Sievi FS
  • Urheiluilta: Salibandyilta: Lajin nykytilanne ja tulevaisuuden näkymät
  • MotorSport Extra: Rallicrossin SM
  • Urheiluruutu
  • Urheilua Yle Puheessa: Jalkapallokierros
  • Urheiluruutu
  • Urheiluruutu
  • Urheiluruutu

Isä kertoo olympiaurheilijan itsenäisestä tiestä maailman huipulle

- Hänellä oli tarve oikeudenmukaisuuteen. Hän oli myös aika dominoiva ja utelias. Hän halusi aina oppia uusia asioita ja ei koskaan halunnut hävitä. Hän vihaa häviämistä.

urheilu
Nanna Vainio EM-kisoissa La Roche sur Yonissa 2016.
AOP

Tammisaaresta lähtöisin oleva Nanna Vainio, 25, jatkaa Suomen sulkapalloperinteitä Rion olympialaisissa. Suomi on ollut edustettuna olympiasulkapallossa joka kerran siitä lähtien, kun laji tuli mukaan kisoihin vuonna 1992 Barcelonassa.

Espoon Sulkapallo-Badmintonia edustavalla Vainiolla on monipuolinen urheilutausta, sillä hän harrasti lapsena muun muassa yleisurheilua ja jalkapalloa. Sulkapallon Vainio löysi kymppivuotiaana, kun kaveri kertoi lajista.

- Siinä vaiheessa sulkapallosta tuli ykköslaji. Nanna omi sen itselleen, isä Ilkka Vainio, 49, kertoo.

Badmintonklubben -84:ssä Nannaa valmensi Kristiina Danskanen, joka on lajin moninkertainen Suomen mestari.

- Kristiina näki potentiaalin Nannassa ja pystyi jalostamaan Nannaa sulkapallon piiriin.

Jo parin vuoden päästä näytti siltä, että Nannasta voi tulla hyvä sulkapalloilija.

- Siinä vaiheessa Nannan menestys sulkapallokisoissa oli vielä huonoa. Hän hävisi useammin kuin voitti, mutta valmentajat puhuivat toisin.

Alkumetreistä lähtien urheilija oli sitoutunut, ja tappiot vain kasvattivat häntä.

- Kun hän on aloittanut jonkun lajin, häntä ei ole koskaan tarvinnut pakottaa. Nannalle sulkapallo on aina ollut ykkösjuttu. Hän on sanonut, että se on yksilölaji, koska pystyy itse vaikuttamaan otteluun ja ottelun tulokseen, isä kertoo.

”Hän vihaa  häviämistä”

Isän mukaan Nanna oli urheiluharrastusten ulkopuolella hyvin määrätietoinen lapsena.

- Hänellä oli tarve oikeudenmukaisuuteen. Hän oli myös aika dominoiva ja utelias. Hän halusi aina oppia uusia asioita ja ei koskaan halunnut hävitä. Hän vihaa häviämistä.

- Hän ei koskaan halunnut olla huonompi kuin muut.

Suuttuiko Nanna, jos hän oli huonompi kuin muut?

- Suuttui, mutta se sai hänet päättäväisemmäksi, että pitää oppia ja tehdä asiat paremmin. Se on vienyt häntä eteenpäin sekä opiskelu- että urheilu-uralla.

Nanna halusi itsenäistyä jo aikaisin

Vainion perheessä on kolme tyttöä, jotka ovat syntyneet vajaan kolmen vuoden sisällä. Nanna on lapsista keskimmäinen, joka on ainoa, josta on tullut aktiivinen kilpaurheilija.

Lapset on pienestä asti kasvatettu itsenäisiksi ja vastuullisiksi. Jokaisella on ollut esimerkiksi oma siivousvuoro.

- Kun asuimme Tammisaaressa, emme kuskanneet heitä treeneihin, vaan he saivat pyöräillä, isä sanoo.

Se lisäsi kunnianhimoa. Isä kertookin, että kun isosisko aloitti koulun, Nannan piti oppia lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan samassa tahdissa.

- Mielellään vähän aikaisemmin. Hänellä on aina ollut vahva kilpailuvietti olemassa.

Nanna oppikin lukemaan, ennen kuin hän meni kouluun.

Se on kantanut häntä pitkälle, sillä hän on opiskellut Suomen lisäksi muun muassa Englannissa ja Tanskassa.

- Se kuvaa Nannaa, hänen itsenäisyyttään ja kypsyyttään, mikä hänellä on ollut nuoresta lähtien.

Nanna on esimerkiksi pyrkinyt itse ratkaisemaan mahdolliset ongelmatilanteensa.

- Isälle hän puhuu enemmän urheiluun liittyvistä asioista ja äidille enemmän talousongelmista, jos ei viihdy jossakin tai on kotikaipuuta.

Selvisi haasteistaan Englannissa

Nanna matkusti jo 15-vuotiaana yksin leireille ja kisoihin. Hänelle oli itsestään selvää, että naissulkapalloilijana hänen on pakko lähteä ulkomaille saamaan lisäharjoitusta.

Muutto Englantiin oli kuitenkin aluksi aika kovaa aikaa, isä kertoo. Koti-ikävä painoi päälle myöhemmin Saksan bundesliigassa ja Tanskan liigassa pelannutta tyttöä.

- Ymmärtääkseni silloin on itketty puhelimessakin.

Mutta siitäkin Nanna pääsi hienosti yli. Hän esimerkiksi joutui joka päivä käyttämään englantia pääkielenään. Kaikki olivat myös vieraita kunnianhimoiselle urheilijalle. Tästä huolimatta tytär halusi menestyä hyvin sekä opiskelussa että urheilussa.

- Vasta vanhempana hän on hyväksynyt, että arvosanat eivät ole aina täydellisiä. Jos haluaa satsata urheiluun, opiskelusta joutuu ehkä antamaan vähän periksi. Hän on kuitenkin pyrkinyt tekemään molemmat sataprosenttisesti samaan aikaan, ja siinä on joutunut välillä toppuuttelemaan.

Isän mukaan kauppatieteitä opiskellut tytär selvisi kuitenkin hyvin, ja Englannissa tuli lopullinen kipinä, että hänkin haluaa olympiaurheilijaksi.

- Hän näki Englannin olympiakeskuksessa, että muutkin urheilijat tähtäävät olympialaisiin. Nyt hän on sitten menossa Rioon.

- Se on Nannan unelmien täyttymys. Jos hän saisi voiton tai kaksi alkusarjassa, se olisi tosi kova saavutus.

Isä on hyväksynyt Nannan urheilutavat

Valmennus- ja harjoitusohjelmistaan Nanna ei ole kertonut isälleen, vaan se on ollut hänen ja valmentajan välinen asia, minkä isä on hyväksynyt. Nannaa valmentaa Imam Teguh Santoso.

Nanna ei ole myöskään kertonut tulevista kilpailuistaan, koska kyse on ollut hänen omasta urastaan. Isän mukaan Nanna on halunnut hoitaa täysin itsenäisesti uransa ja pitää langat omissa käsissään.

- En ole koskaan yrittänyt vaikuttaa siihen, kuinka pitkälle lapseni ovat tähdänneet urheilussa. Olen vain yrittänyt toteuttaa heidän toiveitaan, television ja netin kautta tyttärensä pelejä olympialaisissa seuraava isä sanoo.

Suosittelemme

Tuoreimmat