1. yle.fi
  2. Urheilu
  3. urheilu

Isä kertoo: Vanhemmat allekirjoittivat vuorotellen tänään Riossa debytoivan olympiaurheilijan jälki-istuntolappuja

Milko Tokolan isä Tehno muistelee urheilijan matkaa Rion olympialaisiin.

Milko Tokola. Kuva: Suomen Painonnostoliitto

Suomi sai huhtikuussa Norjan Førdessä pidetyissä EM-kisoissa yhden maakohtaisen olympiapaikan miesten painonnostoon. Kisoihin valittiin Milko Tokola, 23, joka sijoittui EM-kisoissa kahdenneksitoista 85-kiloisten sarjassa.

- Odotan Milkolta omaa, hyvää suoritusta. Milko on tosi hyvä kilpailija ollut, ja toivottavasti olympiarenkaat eivät sitä sotke. Jos hän pystyy omaan suoritukseen, se tarkoittaa sitä, että hän on paikkansa täyttänyt, isä Tenho Tokola, 54, sanoo.

Hänen mukaansa olympialaisten ensikertalainen oli jo lapsena hyvin vilkas.

- Pienempänä hän oli arkakin, mutta silti hän valitsi tällaisen lajin. Ennen kouluikää ja vielä ala-asteellakin hän oli vähän sulkeutunut. Hän ei tykännyt pelailla yleisiä porukan pelejä, mutta kun hän varttui, hän reipastui.

Hän todellakin reipastui, sillä Milkon elämään on mahtunut myös känkkäränkkäpäiviä.

- Milko ei kuitenkaan ollut vaikea lapsena, mutta aina kaikilla on vähän känkkäränkkääkin. Hän lähti omiin oloihinsa, kun hänellä oli huono päivä. Jos piti jotakin tehdä, hän lupasi kiltisti, mutta äkkiä huomasin, että hän ei ole paikalla. Hän osasi mukavasti takavasemmalle poistua.

Isän mukaan koulukaan ei ollut Milkolle mieluisa paikka.

- Koulumenestys ei ollut huumaavaa. Aika vaikea osio.

Miksi se ei napannut häntä?

- Sanotaanko, että Milko oli aika levoton lapsi, ja hänellä oli kaikkea muuta tekemistä.

Mitä muuta hän teki?

- Urheilua, ja yläasteella oli mukava lähteä kavereiden kanssa kylälle kuin olla oppitunneilla. Lukeminen ei ole hirveästi ollut Milkon juttu.

Lintsasiko hän siis oppitunneilta?

- Kyllä sitäkin saattoi vähän ilmetä. Jälki-istuntoja tuli jonkin verran.

- Hän kertoi niistä yleensä minulle, mutta myös äidilleen, jos minä en sattunut olemaan kotona. Meistä jompikumpi aina pyöräytti nimen alle (jälki-istuntolappuun) ja sitten hän kävi istumassa. Enimmäkseen ne tulivat lintsauksista, mutta saattoi olla myös levottomuutta ja pahantekoa.

Mitä isä tuumasi näistä jälki-istunnoista?

- Isänä yritin sanoa hänelle, että hän koettaisi olla vähän nätimmin ja päästä koulun läpi, ja kyllä hän sen pääsikin.

Peruskoulun jälkeen Milko ei kuitenkaan ole opiskellut.

- Hän tuli suoraan maalausliikkeeseeni töihin, mutta noin vuoden jälkeen painonnosto alkoi muuttua niin ammattimaiseksi, että hän on ollut töissä sen, mitä on kerinnyt. Mutta eiköhän hän sieltä palaa, kun saa nosteltua.

- Suunnitelma on sellainen, että ammatti on olemassa ja työpaikka, jos ei muuta kehity lajin myötä.

Milko ei jääkään urheilu-uransa jälkeen tyhjän päälle.

- Se on jo pienenä suunniteltu tämä asia, ja velipoika onkin minulla yrityksessä mukana ja rupeaa jatkamaan tätä. Siinä on pojilla työ ja ammatti.

Veljeksillä on myös yksi sisko.

Milko kävi salaa kokeilemassa

Voimailusta tuli tärkeä osa Milkon elämää 11-vuotiaana, kun hyvä kaveri sai hänet houkuteltua mukaan harjoituksiin.

- Päivällä he kävivät salaa vähän kokeilemassa, ja Milko innostui, kun huomasi, että tämä on hänen lajinsa. Voimaa tuntui olevan varastossa jo valmiiksi, isä kertoo.

Miten he kävivät salaa kokeilemassa?

- Kun nuorisoseuran ovet olivat auki, he pystyivät käymään punttisalin hämärässä päivälläkin kaksistaan. Kun ei ollut yleisöä, se oli Milkolle helpompaa.

Isän mukaan salailua kesti kesälomalla muutama viikko.

- Syksyllä Milko jo meni punttikouluun.

Milkon isän mukaan pojan lajivalinta tuli vanhemmille yllätyksenä, kun siinä hänen piti mennä yksin lavalle.

- Se oli vähän outoa, mutta hyvin se näkyy passaavan pojalle.

Eli hän yllätti teidät täydellisesti?

- Kyllä, isä vastaa.

- Ujosta pojasta tuli rohkea.

Veti yläasteella yli 30 leukaa

Isä yritti innostaa molemmat poikansa myös karateen, mutta se jäi vain yritykseksi.

- Vedin silloin karateharjoituksia, mutta se ei tuntunut pojille olevan oma laji.

Voimailu on kuitenkin ollut perheessä aina keskeinen osa elämää. Isä esimerkiksi kertoo vääntäneensä usein poikiensa kanssa.

- Nyrkkeilimme, harrastimme karatea, painimme, punnersimme ja vedimme leukoja.

Voittiko Milko isän painissa ja leuanvedossa?

- Leuanvedossa hän on voittanut jo pienenä ja varmasti jo nyt rupeaa painissa panemaan vastaan, isä nauraa.

- Yläasteella Milko veti yli kolmekymmentä leukaa testeissä, mikä oli silloin koulun ennätys.