Heli Rantanen kertoo uransa vaikeimmasta vuodesta

- Se oli kolmen henkilön yhteinen päätös, että kokeillaan toisella valmennustiimillä eteenpäin.

Leo Pusa valmensi Heli Rantasen olympiavoittoon 1996. Kuva: Tomi Hänninen

Keihäänheiton olympiavoittajan Heli Rantasen, 46, uran vaikein hetki osui vuoteen 1994. Tämä oli kaksi vuotta ennen Atlantan olympialaisia, joissa hän voitti heinäkuun 27. päivänä olympiakultaa.

Vielä talvi 1994 meni kohtalaisen hyvin harjoittelun osalta. Häntä valmensi tuolloin Esko Papinaho, joka oli luotsannut häntä 11-vuotiaasta tytöstä asti.

Rantanen oli 24-vuotias, ja hänen uransa oli koko ajan ollut nousujohteinen. Hän oli mennyt joka vuosi helposti eteenpäin.

- Äkkiä kuitenkin tuli outo välivuosi. Testiarvot ja harjoitukset sujuivat, mutta tulosta ei tullut kesällä. Se oli sukellus. Siinä oli tekniikkaongelmia, ja sitten rupesi tulemaan myös vammoja. Ne kaikki kulminoituivat siihen, että meidän oli pakko käsitellä iso pettymys ja huoli siitä, oliko maksimisuoritus ollut jo edellisenä vuotena.

Papinaho ja Rantanen totesivatkin, että vielä pitää katsoa, onko rahkeita jatkaa, jos tehdään teknisiä tai muita muutoksia.

- Valmennuksen piti muuttua aika radikaalisti. Silloin ohjat otti käsiinsä hyvässä yhteisymmärryksessä Leo Pusa Espoosta. Siinä vaiheessa kapulan vaihto Papinahon Eskolta Leksalle oli ihan luontevaa, ja Leksan kanssa pääsin tekemään nousujohteista uutta tulemista siitä eteenpäin.

Kuka teki viimeisen päätöksen, että valmentaja vaihtuu? Olitko sinä se vai Esko Papinaho?

- Sanotaan näin, että ensimmäisen yhteydenoton ja keskusteluavauksen teki Esko. Ennen kuin hän kertoi minulle siitä asiasta, hän oli jo siitä vähän keskustellut Leksan kanssa, onko mahdollisuuksia. Kun Leksa näytti positiivista valoa asialle, Esko mielellään antoi mahdollisuuden viedä raakiletta eteenpäin.

Tämän jälkeen asiasta kerrottiin Rantaselle.

- Se oli kolmen henkilön yhteinen päätös, että kokeillaan toisella valmennustiimillä eteenpäin, Rantanen sanoo.

Vaikka hänellä oli ollut vaikeuksia, lopettaminen ei käynyt hänen mielessään.

- Olin juuri silloin valmistunut, kun olen koko ajan kouluttanut itseäni urheilun ohella. Ehkä siinä oli enemmänkin pohdiskelun paikka: kun paperit ovat taskussa, nyt on mahdollisuus panostaa täysillä huippu-urheiluun.

Valmentajavaihdos muutti Rantasta urheilijana

Rantanen halusi katsoa vielä kaikki kortit urheilussa. Hän kertookin muuttuneensa paljon urheilijana valmentajavaihdoksen jälkeen.

Leo Pusa esimerkiksi muutti hänen asennettaan enemmän huippu-urheilumaisempaan suuntaan ja myös ”taustatekijät” laitettiin kuntoon.

Kun Pusa sai koulittua vähän Rantasen teknisiä virheitä pois herkässä lajissa ja kroppaa kuntoon heikkojen lihasten osalta, paketti alkoi kehittyä parempaan suuntaan.

Se kannatti, mistä todisteena on kaksi vuotta myöhemmin tullut olympiavoitto Atlantassa. Barcelonan edellisissä olympialaisissa hän oli ollut kuudes.

Rantanen vaihtoi uudestaan valmentajaa 2000, kun häntä valmensivat uran loppuvuosina Into Turvanen ja Tapio Korjus.

- Leksan kanssa minulle päättyi olympiadi hänen tahtoonsa. Olin loukkaantunut aika pahasti olkapään osalta. Ehkä usko loppui valmentajalta siihen, että pystyn tulemaan takaisin. Siksi halusin vaihtaa, koska halusin nähdä, pystynkö vielä heittämään huipputasolla.