Heli Rantanen hämmästelee yhä toimintaa Atlantan olympialaisissa: ”Tuntui silloin vähän hassulta, että piti olla hys hys koko muun porukan”

- Pitäisi aina muistaa, kun ollaan isolla yhteisöllä mukana, vaikka olisi tähtiäkin joukossa, kaikki ovat samalla viivalla. Kannustusta, tukea ja rauhaa tulee antaa.

urheilu
Heli Rantanen onnittelee Tampereen Pyrinnön Sanni Utriaista Kultainen Keihäs -kilpailun voitosta Vantaalla 2016.
Heli Rantanen onnittelee Tampereen Pyrinnön Sanni Utriaista Kultainen Keihäs -kilpailun voitosta Vantaalla 2016.SUL Arkisto / Mika Kanerva

Atlantan olympialaisissa 1996 kaikki odottivat suurta menestystä Jani Sieviseltä 200 metrin sekauinnissa. Häneltä odotettiin olympiakultaa, minkä vuoksi Suomen yleisurheilijoita kiellettiin pelleilemästä ennen Sievisen uintia, että hän sai suosikkina keskittyä rauhassa.

Keihäänheittäjä Heli Rantanen, 46, ei ollut samoissa kisoissa olympiavoittajasuosikki, mutta hän voitti kultaa. Rantasen mielestä Sievisen kohtelu ei ollut tasapuolista muita kohtaan.

- Olemme yhtenäinen olympiaperhe siellä, ja asutaan tiiviisti samassa asuntolassa. Jokaiselle kilpailusuoritukseen valmistautuvalle pitää antaa rauha, mutta täytyy sanoa, että Jani oli todella kova tähti silloin ja odotukset olivat valtavat.

Sievinen jäi lopulta toiseksi.

- Se oli valtava pettymys hänelle itselleen käsittääkseni. Tuntui silloin vähän hassulta, että piti olla hys hys koko muun porukan. Ei tullut ihan niitä suorituksia, mitä piti tulla.

- Pitäisi aina muistaa, kun ollaan isolla yhteisöllä mukana, vaikka olisi tähtiäkin joukossa, kaikki ovat samalla viivalla. Kannustusta, tukea ja rauhaa tulee antaa.

”Oman kylän tyttöä on aina maailmalla kannustettu”

Olympiavoiton myötä osat vaihtuivat, ja Rantanen oli tähti.

- Lammi on todella upeasti ottanut minut aina vastaan ja kannustanut urheilussa. Lehtileikkeleistä olen katsonut, että nuorempana tyttönä yritin tulla huippuhiihtäjäksi, pesäpalloilijaksi tai keihäänheittäjäksi, ja he ovat tukeneet sitä polkua niin seurana kuin koko Lammin yhteisönä.

- Oman kylän tyttöä on aina maailmalla kannustettu.

Rantasen mukaan vastaanotto Atlantan jälkeen olikin sellainen, millaisia on ollut vain harvassa kunnassa olympiavoiton jälkeen.

- Sen tulen muistamaan ikuisesti.

Pienestä Lammin maalaiskunnasta peräti 5-6 bussia oli Rantasta vastassa lentokentällä, kun hän palasi Suomeen olympiavoittajana.

Miten vanhempasi muistivat sinua kaksikymmentä vuotta sitten tapahtuneesta uroteostasi?

- Muistaakseni äiti tai isä taisi sanoa, en muista, kumpi sanoi, että likka, mitä tuli tehtyä. Ne olivat ensimmäiset kommentit. Vastaus oli aika nauravainen.

Mitä siinä oli naurun lisäksi?

- Paljon itkua, paljon hymyä.

Äidin ja isän rooli oli myös muulloin todella merkittävä Rantasen uralla ja elämässä taloudellisesti, kannustamisessa ja kuskaamisessa. He myös auttoivat häntä kehittymään urheilijana ja pääsemään jaloilleen urallaan.

Rantanen kertoi vanhemmilleen avoimesti myös murheistaan. Niitä olivat muun muassa taloushuolet ja loukkaantumiset. Perhe ja vaikeudet ovat olleet hänelle iso voimavara, mitkä ovat lähentäneet häntä vanhempiinsa

- Sitä ei voi ikinä tarpeeksi kiittää. Täytyy kuitenkin sanoa, että voitto on hieno kiitos niin äidille kuin isälle siitä, mitä he ovat saaneet aikaan minun kanssa.

Rantasen isä vielä elää, mutta äiti kuoli muutama vuosi sitten.

- Isä on vielä Lammilla, ja olemme edelleen todella tiiviisti tekemisissä. Olen aina ollut isän ja äidin tyttö, ja melkein päivittäin puhumme. Huolehdin isästä ja isä huolehtii tyttärestään edelleen.

Tärkeitä Rantaselle ovat olleet myös valmentajat, hierojat, fysioterapeutit ja kaveripiiri.

- Henkistä puolta ei ole helppoa pitää kasassa, jos kotiasiat tai lähipiiri ei ole kunnossa. Tervettä kannustamista ja huolenpitoa sekä toppuuttelua. Se kaikki tekee hyvää.

Kirjeikoni

Tilaa Yle Urheilun uutiskirje ja muita uutiskirjeitä!

Saat Ylen parhaat sisällöt suoraan sähköpostiisi! Tilaa niin monta kirjettä kuin haluat!

Siirry tilaamaan

Suosittelemme

Tuoreimmat