Suora

  • Urheilua Yle Puheessa: Jalkapalloa: PS Kemi - VPS
  • Jalkapallon Mestarien liigan makasiini
  • Futsalia: KaDy - Sievi FS
  • Futsalia: KaDy - Sievi FS
  • Urheiluilta: Salibandyilta: Lajin nykytilanne ja tulevaisuuden näkymät
  • MotorSport Extra: Rallicrossin SM
  • Urheiluruutu
  • Urheilua Yle Puheessa: Jalkapallokierros
  • Urheiluruutu
  • Urheiluruutu
  • Urheiluruutu

Nanna Vainio jalat maassa Rioon - ”Käyn mentaalivalmentajalla”

Nanna Vainio lunasti kisalipun Rion olympiakisoihin kovalla työllä. Tammisaaresta lähtöisin oleva 25-vuotias sulkapalloilija omaa kovan voittamisen halun ja suhtautuu huippu-urheiluun vakavasti. Taloustieteiden maisteriksi viime vuonna valmistunut Vainio lähtee hakemaan menestystä Riosta jalat tukevasti maassa. Valmistautumisessaan Vainio on käyttänyt myös mentaalivalmentajan apua. 

urheilu
Nanna Vainio
Nanna Vainio. Ronnie Holmberg / Yle

Sulkapallo on ainoa kesäolympialaisten laji, jossa on aina ollut mukana suomalaisedustus. Vuodesta 1992 alkanutta perinnettä edustaa Riossa Nanna Vainio.

Tammisaaresta lähtöisin oleva Vainio on harrastanut useita eri lajeja, mutta sulkapallo vei lopulta voiton.

- Minulla oli ihan hirveästi muita lajeja ennen sulkapalloa. Tammisaaressa pystyi harrastamaan kaikenlaista. Kaikki hallit ja kentät olivat vierekkäin. Harrastin samaan aikaan yleisurheilua, futista ja vähän tein jotain voimistelujuttuja. Aika pitkään minulla oli muitakin lajeja, mutta aika riittänyt kaikille. Sulkapallo oli mukavin laji, joten valitsin sen.

Vainiosta huokuu kentällä kova kilpailuvietti ja voittamisen halu.

- Valintaan vaikutti myös se, että sulkapallo oli yksilölaji. Minua otti päähän esimerkiksi jalkapallossa se, että muut eivät yrittäneet. Olen todella kilpailuhenkinen, joten oli hyvä, että olen yksin vastuussa tekemisistäni. Sulkapallossa tuntui, että pärjäsin nopeasti, joten se jäi ainoaksi lajiksi, nykyisin Espoossa asuva Vainio selvitti.

Sulkapallo ja opiskelu ovat hallinneet viime vuonna taloustieteiden maisteriksi valmistuneen Vainion elämää viime vuodet. Vainio on opiskellut ja urheillut viisi vuotta elämästään ulkomailla. Elämänsä ensimmäisiin olympiakisoihin hän valmistautuu Suomessa.

- Välillä tuntuu, että sulkapallo on kaikki kaikessa, mutta onhan elämässä paljon muutakin. Urheilu on minulle tärkeätä, se on minun työtäni ja rakkain harrastus. Tykkäsin ihan hirveästi opiskella. Nautin ihan hirveästi viidestä yliopistovuodesta. Mitä enemmän sitä urheilee, niin huomaa, että tämä on aika yksinäistä puuhaa. Sen takia ystävät ja perhe ovat minulle tärkeitä. Urheilijalla on ihan hirveä vastuu hoitaa asioitaan. Oma kehittyminen ei ole kenenkään muun vastuulla kuin sinun itsesi. Kilpaurheilu ei ole ikuista, joten asiat pitää osata laittaa oikeaan perspektiiviin, Vainio pohti.

Kuluttavat ja pitkät olympiakarsinnat

Kuusi Suomen mestaruutta voittaneen Vainion Rion olympiakisapaikka sai sinetin, kun hän sijoittui EM-kisoissa kahdeksan parhaan joukkoon. Rion kisapaikka ei ole sattumaa, sillä puolivälieriin yltäminen EM-kilpailuissa on todella kova juttu.

- Kun selvitin EM-kisoissa itseni kahdeksan parhaan joukkoon, tiesin, että sillä voitolla pääsen Rioon. Ennen sitä ottelua tiesin, että olen siinä rajalla. Oli aika huikeata, kun voitin (EM-kisoissa) Viron ykköspelaaja Kati Tolmoffin.

Karsinnat Rion olympiakisoihin kestivät kokonaisen vuoden ajan.

- Olympiapaikka saavutettiin kovalla työllä. Ei saanut antaa periksi missään vaiheessa. Vuoden aikana tuli paljon sellaisia kohtia, että ajatteli, että onko tässä enää mitään järkeä. Ei saanut antaa periksi, aina piti nousta uudestaan.

- Karsintojen alku oli erittäin tahmea. Minulla oli siinä sairastumisia ja kaikkea pientä. Alussa oli vähän epäonnea. Siinä oli paljon sellaisia asioita, joita ei itse pystynyt kontrolloimaan. Se ei tuntunut kivalta. Lopussa kävi sitten parempi tuuri, kun EM-kisoissa pääsin kahdeksan parhaan joukkoon.

- Sanoin karsintojen aikana kaikille, että karsinta kestää 12 kuukautta sen takia, että kaikki ehtivät saada oman osansa onnistumisia ja epäonnistumisia.

Olympiakarsinnat olivat niin raskaat, että 25-vuotias Vainio ei heti osannut iloita unelman toteutumisesta.

- Olin ihan älyttömän väsynyt. En pystynyt iloitsemaan paikasta heti, kun olin niin latautunut. Ei pystynyt nukkumaan, kun oli niin paljon ajatuksia, sitä vaan mietti ihan liikaa. Vasta parin päivän päästä, kun tulin kotiin, tajusin rauhoituttuani, että onnistuin pitkän ajan projektissani.

Riosta realistiset tavoitteet

Vainiolla, joka on Suomen kaikkien aikojen toinen naissulkapalloilija olympiakisoissa, on realistiset tavoitteet Riossa.

- Olen ihan viimeisiä, jotka sinne pääsee. Aika todennäköistä on, että kansani samassa alkusarjassa pelaa ainakin yksi top15-pelaaja. Jos käy hyvä tuuri, niin samassa alkusarjassa on yksi saman tason pelaaja kuin minä. Hyvä olisi, jos voittaisin ainakin toisen alkusarjan peleistäni ja pystyisin haastamaan sitä ryhmäni kovaa pelaajaa.

Vainio tietää, että maailman huippupelaajat ovat todella fyysisiä ja taitavia.

- Se olisi ihan älytöntä, jos ryhmän kovan pelaajan pystyisi voittamaan. Sehän on tietysti tavoite, että siellä ollaan hyvässä kunnossa. Yritän pitää pään kylmänä, sillä pelaan vähän paremmin, kun minulla on vähemmän odotuksia (itseltäni). Voin sitten keskittyä olennaiseen. Ehdottomasti mennään sata lasissa, niin tässä on treenattukin.

Mentaalivalmentajaa käytetty

Kovasta fysiikastaan tunnettu Vainio on satsannut myös henkiseen valmennukseen.

- Pään sisällä pystyy ehdottomasti ratkaisemaan pelejä. Esimerkiksi tänä vuonna, kun oli olympiakarsinnat, se ei karsintojen lopussa aina ollut kiinni siitä, kumpi oli taidollisesti parempi pelaaja, vaan se oli enemmän kiinni siitä kiinni, kumpi halusi voittaa enemmän.

- Kehitän henkistä puolta paljon. Käyn mentaalivalmentajalla ja puhumme paljon asioista. Se ei pelkästään henkisen puolen asioiden puhumista, sillä siihen sisältyy myös paljon taktisen puolen asioita. Olemme käyneet paljon läpi kentällä tapahtuvia pieniä juttuja.

Vainio antaa esimerkin millaisia asioita hän on käynyt mentaalivalmentaja kanssa läpi.

- Olen ollut hidas aloittaja sekä treeneissä että kisoissa. Olemme tehneet sen kanssa töitä. Olemme harjoitelleet sitä, että pääsisin siitä pois. Tavallaan tällaisia asioita olemme käyneet läpi: ne ovat henkisiä, mutta tavallaan myös taktisia.

Paljon kehitettävää

Vainio paljasti, että hänen uransa jatkuu vielä ainakin kaksi vuotta – niin kauan kuin urheilu ei maistu puulta. Sulkapalloilijana Vainiolla on vielä paljon töitä edessä, jos hän haluaa murtautua maailman terävimmälle huipulle.

Vainion vahvuuksia ovat kova fysiikka ja nopeus.

- Olen aika nopea. Osaan liikkua nopeasti pitkiä matkoja kentällä. Muut sanovat, että minulla on hyvä kunto, mutta en itse koe sitä aina niin. Kyllä sitä kentällä väsyy, Vainio nauroi.

Vainion luonne tulee esille pelin tiimellyksessä.

- On hyvä ja huono juttu, että olen kentällä tunteellinen. Siitä saa siitä energiaa, mutta välillä pitäisi osata ottaa vähän rauhallisemmin. Voisin olla kentällä vähän enemmän ekstrovertti, vähän aggressiivisempi. Joskus olen vähän passiivinen.

Parannettavaa itsellensä kriittinen Vainio löytää paljon.

- Ihan kaikilla osa-alueilla on kehitettävää. Mitä enemmän sitä oppii, niin tuntuu, että sitä enemmän sitä on oppimista. Teknistä osaamista pitää kehittää paljon, kuten lyöntivalikoimaa. Osaan ihan hirveästi lyöntejä, mutta uskallusta ja taktista osaamista kentällä pitäisi olla enemmän. Pitäisi harjoitella niin paljon asioita, että voi tehdä niitä silloinkin, kun ei ole itsevarma olo. Myös vahvemmaksi pitää tulla. Maailman 30 parasta pelaajaa ovat ihan älyttömän fyysisiä, he jaksavat hakea sitä palloa, Vainio listasi vakavana.

Nöyrästi valmentajien ohjeita harjoituksissa noudattava 25-vuotias Vainio kaipaa itseltään myös päättäväisyyttä kentällä – pallot pitäisi tappaa tilaisuuden tullen.

- Olen enemmän hyökkäävä pelaaja, mutta minulla voisi olla enemmän päättäväisyyttä. Välillä ehkä vähän hyökkään, mutta en vie sitä loppuun asti. Voisin olla vähän aggressiivisempi.

Videot apuna

Nykypäivänä vastustajan analysoiminen ennakkoon on osa taktiikkaa. Riossa vastaan asettuu kovia nimiä, joten kotiläksyt on tehtävä huolella.

- Taktiikalla on ehdottomasti suuri osuus huippupeleissä. Me käytämme aika paljon videoanalyysejä. Katsomme, millä tavalla vastustaja pelaa kentällä. Yritämme löytää jotain tiettyjä heikkouksia. Nykyään se on niin helppoa, kun on niin paljon tekniikkaa. Kaikki muutkin tekevät sitä. Siinä jää jälkeen, jos ei itse sitä tee, Vainio valotti.

Pienet resurssit

Huippusulkapalloilijan elämä on todella kuluttavaa kisamatkoilla. Vainio pelaa käytännössä kaikki turnaukset Euroopan ulkopuolella ilman valmentajaa.

- Reissaaminen on erittäin kuluttavaa. Välillä sitä miettii, että miten sitä jaksaa. Aika rankkaa se on, kun meillä ei ole ikinä valmentajaa mukana, jos lähtee Euroopan ulkopuolelle. Ei ole sellaisia resursseja, eikä ole sellaisia valmentajia, jotka pystyisivät lähtemään meidän kanssa. On todella raskasta lentää yhteen suuntaan 18 tuntia ja sitten hävitä ensimmäisellä kierroksella. Siinä joutuu koetukselle, mutta on niitä onnistumisiakin tullut. Onnistumiset tuovat sitä uskoa, että on tämä sen väärtti. On reissaaminen kuitenkin myös hauskaa, nautin paljon siitä, että voin tutustua eri kulttuureihin ja ihmisiin. Olen käynyt tänä vuonna Keski- ja Etelä-Amerikassa ja se on ollut todella avartava kokemus. Reissaamalla oppii enemmän arvostamaa Suomea ja kaikkea hyvää, mitä meillä on täällä.

- Ei tästä miljonääriksi tule, mutta en teekään tätä sen takia. Minulla koulutus, mikä takaa tulot sulkapallon jälkeen.

Euroopan Sulkapalloliiton pelaajavaliokunnan puheenjohtaja

Vainio on arvostettu myös kollegoidensa joukossa, sillä hän toimii Euroopan Sulkapalloliiton pelaajavaliokunnan puheenjohtajana. Vainiolla on selviä tavoitteita puheenjohtajana.

- Ihan hirveästi emme ole vielä ehtineet tehdä. Aika paljon me toimimme liiton ja pelaajien välisenä linkkinä. Monet pelaajat eivät ehkä uskalla pitää puoliaan ja he tulevat sitten meidän luokse kysymään, mitä voimme tehdä asian eteen. Olen sanonut aina, että hain sinne sen takia, että haluan auttaa pelaajia, jotka tulevat pienistä sulkapallomaista. Euroopan liitto haluaa avata kansainvälisen treenikeskuksen. Haluaisin itse lähteä siinä hommassa kehittämään treenien ulkopuolisia asioita. Millä tavalla ne ihmiset, jotka muuttavat uuteen maahan integroituvat, ulkomailla viisi vuotta opiskellut ja urheillut Vainio selvitti.

Suosittelemme

Tuoreimmat