1. yle.fi
  2. Urheilu
  3. urheilu

Huippuvalmentaja avaa pyöräilyn salat: Peesissä pääsee ja watit on voimaa Rion hurjalla reitillä

Naisten maantiekisa on yhdistelmä brutaalia nousua ja rannan tuulista tasamaata. Lue tästä Lotta Lepistön valmentaja Tommi Martikaisen tärpit kisaan.

Vista Chinesa Kuva: Ghadi Boustadi

Peesissä pääsee - perusasioita peesihyödystä pyöräilyssä

Pyöräilyssä vauhdit ovat huomattavasti esim. hiihtoa tai juoksua kovemmat, joten ilmavastus on tasaisella (aina n. 3-4% nousukulmaan asti) suurin etenemistä vastustava tekijä. Toinen merkittävä vastustava tekijä on aina 1% nousukulmasta eteenpäin painovoima. Muut etenemistä vastustavat tekijät ovat vierintävastus ja viimeisimpänä ja pienimpänä voimansiirron tehohäviö.

Johtuen siitä, että tasaisella 60-70% vastustavasta voimasta on ilmanvastuksesta johtuvaa, on peesihyöty pyöräilyssä erittäin merkittävä, ja se vaikuttaa näin ollen ajajien jokaiseen valintaan kilpailun aikana.

Karkeasti voidaan sanoa, että jos ensimmäinen ajaja tekee työn X, niin heti perässä seuraava joutuu tekemään jopa 25-30 % vähemmän työtä, kolmas 30-35 % vähemmän ja neljäs jopa 40 % vähemmän.

Suuressa pääjoukossa keskellä ajettaessa tehon säästö voi olla jopa 50% verrattuna tuulessa ajaviin kilpakumppaneihin. Näistä prosenteista selviää välittömästi, että pyöräily ei ole lajina kuten moni muu kestävyyslaji, vaan peesihyöty tuo siihen niin merkittävän elementin, että sitä ei voi jättää huomiotta.

Tästä johtuu myös se, että pyöräilystä puhutaan joukkuelajina; joukkueen muita ajajia voidaan käyttää suojaamaan sitä ajajaa, joka on ennakkoon vahvin ja jolle kilpailu sopii parhaiten. Näin tehdään erityisesti useamman päivän etappiajoissa, mutta myös usein yhden päivän kilpailuissa, kuten arvokilpailut.

Pyöräilyn yhteislähdössä on siis tarkkaan harkittava, missä käyttää voimiaan. Ylämäessä ja hitaammissa vauhdeissa peesihyöty on pienempi, joten silloin ratkaisua on yleensä hyvä yrittää, sillä muut eivät pääse seuraamaan niin helpolla.

Kuva: Yle Kuvatoimitus

Peesihyöty muokkaa kilpailijaporukan, eli pääjoukon, dynamiikkaa voimakkaasti. Oikea sijoittuminen siten, että ratkaisupaikoissa on mahdollista iskeä, mutta voimia säästäen, on kriittistä menestyksen kannalta. Tämän tietävät kaikki muutkin, joten suurin osa pääjoukosta pyrkii olemaan ”ratkaisupaikoilla” oikeassa asemassa pääjoukon keulilla, mutta ei liikaa tuulessa. Tämä johtaa joskus kovaankin taisteluun asemista pääjoukossa, sillä esimerkiksi 100 ajajan ryhmä voi venyä kovassa vauhdissa pahimmillaan erittäin pitkäksi (jopa 150-200 metriä), jolloin väärin sijoittuneet ajajat eivät pääse enää siinä vaiheessa tehtäviin mahdollisiin ratkaisuihin mukaan.

Pääjoukon sisällä ajaminen vaatiikin hyvää ajosilmää, pyörän käsittelytaitoa ja rohkeutta. Yhteislähtöinen pyöräily ei siis ole vain fysiikkalaji.

Miksi kukaan sitten menisi tuuleen tekemään työtä, jos siellä kulutetaan niin paljon energiaa?

Kysymys on hyvä, ja vastaus piilee eri ajajien erilaisissa vahvuuksissa. Kiriherkille ajajille hidasvauhtinen ja porukan kasassa pitävä kilpailu yleensä sopii, sillä heillä on mahdollisuus poimia hyvät sijoitukset lopussa. Kuitenkin suurella osalla ajajista ei ole nopeutta tai rohkeutta suuren pääjoukon loppukiriin, joten he haluavat käyttää vahvuuksiaan jo matkan aikana, jotta pääsisivät kenties yksin tai pienellä porukalla irti pääjoukosta, jolloin puhtaat kiriominaisuudet eivät ole niin määrääviä. Lisäksi maasto vaikuttaa suuresti kilpailun kulkuun, kuten nyt Riossa tulee käymään.

Peesihyöty johtaa myös siihen, että kilpailun ratkaisupaikoissa kilpailijat voivat olla haluttomia pitämään vauhtia yllä. Mikäli voimiaan käyttää ratkaisuhetkillä liikaa ja vetää muita peesissään, voivat muut kiriä lopussa ohi. Tämä avaa suuria mahdollisuuksia taktisille siirroille kilpailun ratkaisuvaiheilla etenkin pienten ryhmien kanssa. Ajaja joutuu punnitsemaan ratkaisujaan mm. oman tuntemuksen ja muiden oletetun vahvuuden mukaan. Pienessä porukassa harkintaan vaikuttaa mm. se, mikä on oletus muiden kirikyvystä suhteessa omaan.

Maantiepyöräily on siis erittäin kovaa fysiikkaa vaativa joukkuelaji, jossa on voimakas taktinen elementti, jota ei löydy lähimaillakaan samoissa määrin hiihdosta tai juoksusta. Pyöräilyssä fyysisesti vahvin ei aina voita, vaan toisinaan myös taktinen osaaminen yhdistettynä riittävään fysiikkaan voi tuoda paremman lopputuloksen kuin erinomaiset fyysiset kyvyt, mutta heikko taktinen osaaminen.

Watit on voimaa - pyöräilyn tehovaatimukset

Kuten peesihyödystä ilmenee, vaihtelevat tehovaatimukset huomattavasti maastosta ja kisan kulusta riippuen. Siksi tässä keskitytään erityisesti Rion reittiin ja tehovaatimuksiin sen ratkaisupaikoissa.

Rion naisten kilpailun reitillä on kolme pääasiallista nousua: Grumari, Grota Funda ja Vista Chinesa. Grumari on näistä jyrkin ja Vista Chinesa pisin. Grumarin kesto on kilpailussa n. 4-4.5 minuuttia, ja mikäli maailman huippunaiset ajavat sen ratkaisuhetkillä ns. urku auki, tullaan ko. nousussa vaatimaan tehollisesti n. 6,2-6,5 wattia/kg.

Watti/kg on nyt olennaisin muoto siksi, että sen indikoi parhaiten sitä, kuinka nopeasti mäen pystyy nousemaan, johtuen aiemmin mainitusta ilmanvastuksen osuuden pienenemisestä mäessä. Ko. nousussa jopa 80% vastuksesta syntyy painovoimasta, joten kehonpainoon suhteutettu teho on ratkaiseva.

Teholuvut tarkoittavat maksimihapenottovaatimuksena 77-80 ml/kg/min. On toki huomattava, että kyseisen mittaista mäkeä ei ajeta puhtaasti hapenotolla, joten suurella osalla naisia on mahdollisuus pysyä mukana, vaikka mäki ajettaisiin kovaa.

Kuva: Yle Kuvatoimitus

Vista Chinesa on huomattavasti Grumaria pidempi, ja näin ollen myös tehovaatimus kärkiryhmässä pysymiseen on Grumaria pienempi, johtuen siitä, että maksimihapenottoa on lähes mahdotonta pitää yllä nousun vaatimaan aikaa (25+min). Lisäksi Vista Chinesa sijaitsee kilpailun loppuvaiheilla, jolloin myös väsymys vaikuttaa tehotuottoon.

Vista Chinesan päälle kärkiryhmässä selviäminen tullee vaatimaan naisilla keskimäärin n. 5,2 - 5,5 wattia/kg koko nousun ajan. Hapenkulutuksena tämä vastaa n. 85-90% maksimihapentotosta, eli kärkinaisilla 67-72 ml/kg/min.

Vertailun vuoksi voidaan mainita, että treenaamattoman keskimääräisen miehen maksimihapenotto on n. 35 – 40 ml/kg/min. Hyväkuntoinen mies liikkuu välillä 45 – 50 ml/kg/min. Hyväkuntoinen mies ei siis teoriassa pysyisi naisten mukana Vista Chinesan nousussa oikeastaan hetkeäkään.

Miehillä vastaavat arvot ovat Grumarilla n. 7,2 – 7,5 wattia/kg ja Vista Chinesalla 6,2 – 6,5 wattia/kg hapenotossa tämä tarkoittaa 85 – 90 ml/kg/min (Grumari) ja 76 – 80 ml/kg/min (Vista Chinesa) –arvoja.

Koko kilpailun keskimäärinen tehovaatimus, mukaan lukien alamäet, on n. 3 – 3,5 wattia/kg. Tämä eivaikuta paljolta, mutta ottaen huomioon kilpailun kesto, joka menee neljännelle tunnille, on lukema alamäet sisältävänä erittäin vaativa.

Tommi Martikainen, Lotta Lepistön valmentaja