Nämä urheilijat eivät todellakaan anna periksi – viisi uskomatonta selviytymistarinaa Rion olympialaisista

Olympiakisoissa jokaisella urheilijalla on taustallaan oma tarinansa. Jotkut ovat päässeet elämässään ja urheilu-urallaan helpommalla kuin muut, joiltain on vaadittu työtä ja tuskaa muidenkin puolesta. Yle Urheilu esittelee viisi selviytyjää, jotka kilpailevat Rion olympiakisoissa.

urheilu

5

Janice Teixeira
Janice TeixeiraEPA

54-vuotias olympiadebytantti selviytyi aivoinfarktista

Brasilialainen trap-ampuja Janice Teixeira debytoi olympiakisoissa 54-vuotiaana. Jo se on saavutus, mutta Teixeira on joutunut painimaan myös terveytensä kanssa.

Vuonna 2008 Pekingin olympiakisoissa Teixeira toimi TV-kommentaattorina, kun hän sai sairauskohtauksen.

- Minut vietiin sairaalaan ja koko vasen puoleni oli halvaantunut. En pystynyt puhumaan, en pystynyt edes muodostamaan sanaa, Teixeira kertoi uutistoimisto Reutersille.

Mutta lääkäreiden suureksi hämmästykseksi vain 40 minuuttia myöhemmin Teixeiralla ei ollut enää mitään oireita eikä kukaan pystynyt käsittämään, mitä oli tapahtunut.

Brasilian joukkueen vanhimman jäsenen terveydentilaa seurataan tarkasti vielä tänä päivänäkin. Joukkueen lääkärin mukaan Teixeiran nopeaa paranemista ei selitä muu kuin terveelliset elämäntavat.

- Syön paljon hedelmiä ja vihanneksia, en syö mitään rasvaista. En juo enkä polta ja olen urheillut siitä lähtien, kun olen täyttänyt seitsemän vuotta, hän kertoi.

- Ampumisessa ikä ei ole rajoite. Jos luulette, että olen päättämässä uraani Rion kisoihin, olette väärässä. Aion taistella edustuspaikasta Tokion 2020 kisoihin. Se, mitä minulle tapahtui, oli vakavaa, mutta olen täällä näyttämässä koko maailmalle, että jos jotain haluaa, sen pystyy tekemään.

4

Paul George
Paul GeorgeAOP

Väkevä paluu parketille tuplamurtuman jälkeen

Paul Georgen olympiaunelma ja NBA-ura oli päättyä karmaisevaan onnettomuuteen kaksi vuotta sitten. Hän loukkasi Yhdysvaltojen maajoukkueen harjoitusottelussa oikean jalkansa pahoin tullessaan hypystä alas ja sai sääriluuhunsa kaksi avomurtumaa.

Ottelu keskeytettiin ja George kiidätettiin sairaalaan. Hänen jalkansa saatiin kursittua kasaan leikkauksella, mutta pelaaja pelkäsi, että hänen koko tuleva kautensa jää väliin eikä hän ehkä koskaan olisi yhtä hyvässä kunnossa.

George kuntoutti itseään sitkeästi, ja viime helmikuussa hän pääsi vihdoin palaamaan Indiana Pacersin harjoituksiin. Tositoimiin George pääsi huhtikuussa ja pelasi kauden aikana kuusi ottelua.

Tällä kaudella George tehtaili uransa parhaat tehot: 23,1 pistettä, 7,0 levypalloa ja 4,1 syöttöä ottelua kohti. Hän oli NBA:n tilastoissa kymmeneksi paras pistemies ja kahdeksanneksi paras syötöissä. NBA:n All Star -tähdistöpelissä hän teki ottelun korkeimman pistemäärän, 41 pistettä.

Nyt hän pääsee toteuttamaan yhden lapsuuden unelmansa, sillä hän pelaa Yhdysvaltojen joukkueessa Rion olympiakisoissa. Hän kuitenkin toivoo, ettei tämä ole päätös hänen upealle paluulleen eikä hänen valintaansa joukkueeseen ole tehty vain säälistä.

- Hän on täällä vain ja ainoastaan meriittiensä takia. Hän kuuluu tänne. Tämä ei ole mikään lahja, maajoukkueen joukkueenjohtaja Jerry Colangelo totesi uutistoimisto AFP:lle.

George on vakuuttanut, ettei hän ole hetkeäkään epäillyt, etteikö hän pystyisi palaamaan huipulle. Hän ei myöskään pelkää mahdollista uutta loukkaantumista. Hän sanoo pelaavansa koripalloa, koska rakastaa sitä ja aikoo pelata sitä loppuun asti kovaa ja aina täysillä.

- Todellinen viimeinen vaihe tälle luvulle olisi se, että saisin tulla kotiin olympiakullan kanssa. Sillä saavuttaisin lapsuuden unelmani, George sanoi.

3

Thomas van der Plaetsen
Thomas van der PlaetsenEPA

Positiivinen dopingtulos paljasti syövän

Kymmenottelija Thomas van der Plaetsenin isä kuoli syöpään, kun hän oli vasta 20-vuotias. Neljä vuotta myöhemmin hän sairastui itse syöpään. Tosin ensin van der Plaetsen sai Belgian antidopingtoimistolta kirjeen, jossa hänelle ilmoitettiin, että hän antanut positiivisen dopingnäytteen.

Van der Plaetsen tiesi, ettei hän ole käyttänyt kiellettyjä aineita, joten hän haki kohonneelle HCG-hormonitasolleen muuta syytä. Tämä löytyikin: van der Plaetsenilla oli kivessyöpä.

Kun 23-vuotias ottelija oli kaiken kemoterapian jälkeen heikoimmillaan, ei edes hänen suurin faninsa, valmentaja-veljensä Michael uskonut hänen paluuseensa kilpakentille. Mutta vain puolitoista vuotta myöhemmin Thomas voitti Amsterdamissa kymmenottelun Euroopan mestaruuden.

- Tämä oli pitkä tie takaisin. Jos pystyn tavoittamaan ja vakuuttamaan yhdenkin ihmisen pysymään positiivisena tällaisessa tilanteessa, pidän sitä voittona, van der Plaetsen totesi Guardianin haastattelussa.

Van der Plaetsen myönsi, että aika positiivisesta dopingtuloksesta sairauden hoidon aloittamiseen oli erittäin kivuliasta. Hänen täytyi puolustaa itseään ja samaan aikaan keskittyä hoitoihin ja tervehtymiseen.

Michael-veljestä tuli Thomasille erittäin tärkeä ihminen. Hän ei ainoastaan valmentanut ottelijaa, vaan muutti veljensä ajatustapaa.

- Et voi kylpeä itsesäälissä. Et voi nurista ja valittaa koko ajan. Täytyy unohtaa ja katsoa eteenpäin. Katso pieniä voittoja elämässäsi. Se on ainoa tapa mennä eteenpäin, Michael totesi Thomasille.

Michael haluaakin veljensä tekevänsä Riossa ennätyksensä.

- Symbolisesti olisi hienoa päättää tämä kausi siihen todisteeseen, että hän on parempi kuin koskaan aikaisemmin.

2

Jillion Potter
Jillion PotterKuvakaappaus Jillion Potterin Instagram-tililtä

Niskamurtuma tai syöpäkään eivät pysäyttäneet Potteria

On olemassa urheilijoita, jotka luovuttavat ensimmäisen vastoinkäymisen jälkeen ja sitten on urheilijoita, jotka taistelevat aina loppuun asti vaikka murtuneilla luilla. Yksi tällainen sitkeyden esikuva on yhdysvaltalainen rugbypelaaja Jillion Potter.

Potterin mukaan rugbyssa oppii ennen kaikkea sitkeyttä ja itsepintaisuutta; jos taklataan, ei jäädä maahan valittamaan, vaan noustaan ylös. Potter on toteuttanut tätä oppia myös omassa elämässään, sillä hän suhtautuu tyynesti kaikkeen, mitä elämä hänen eteensä heittää. Eikä hän ole helpolla päässyt.

Kuusi vuotta sitten Potterin niska murtui ystävyysottelussa Kanadaa vastaan ja kaksi vuotta sitten hän sai syöpädiagnoosin, kun hänellä todettiin harvinainen tukikudoksen syöpä. Hän aloitti kemoterapian tammikuussa 2015 ja sai viimeisen hoitokertansa kaksi kuukautta myöhemmin. Lokakuussa hänet valittiin Yhdysvaltojen rugbyjoukkueeseen.

Potter kertoi suhtautuneensa syöpähoitoihinsa niin kuin urheilija, ei potilas. Tosin pienellä poikkeuksella.

- Joka kerta kun menin sairaalaan, itkin autossa koko matkan. Mutta kun saavuin sinne, panin taisteluvaiheen päälle, hän kertoi Yhdysvaltojen olympiajoukkueen nettisivuilla ja totesi, että hänen ainoat ajatuksensa tuolloin olivat: voinko vielä pelata rugbya ja voinko pelata olympiakisoissa?

- Ilmeisesti olen aina tiennyt, että rugbylla on elämässäni tärkeä rooli ja tiesin, että pelaisin vielä – en vain tiennyt millä tasolla.

Potter on ollut pysäyttämätön jo pienestä pitäen, jolloin hän pelasi rosvoa ja poliisia kaksoisveljensä Paulin kanssa tai skeittasi kaduilla ilman minkäänlaisia suojia. Edes vuosien takainen niskamurtuma ei saanut häntä hidastamaan tahtiaan, vaikka paluu kentille leikkauksen jälkeen kesti yli vuoden.

- On uskomatonta, että hän selviytyi tuollaisesta loukkaantumisesta ja halusi silti pelata. Nyt kun sitä ajattelee, ei se yllätä minua yhtään, sillä tuolla tavalla hän toimii kaikissa asioissa, Carol Fabrizio kuvailee ylpeänä vaimoaan.

1

Yusra Mardini
Yusra MardiniAOP

Vuosi sitten Mardini ui henkensä edestä

Viime vuonna syyrialaisen Yusra Mardinin täytyi uida henkensä edestä. Vene, jolla hän, hänen siskonsa ja useat muut pakolaiset matkasivat kohti Eurooppaa ja Kreikkaa, alkoi upota. Mardini hyppäsi siskonsa kanssa veteen ja veti toisten pakolaisten kanssa venettä kolmen tunnin ajan. He pelastivat näin 20 pakolaisen hengen.

- Kun olin vedessä, pelkäsin. En tiennyt, säilynkö hengissä vai kuolenko, 18-vuotias Mardini kertoi uutistoimisto Reutersin mukaan.

- Kun uin henkeni edestä, en ikinä voinut kuvitella, että olisin täällä, missä olen nyt.

Mardini kuuluu olympiahistorian ensimmäiseen pakolaisten joukkueeseen, jossa kilpailee kymmenen urheilijaa. Nykyään Saksassa asuva Mardini osallistuu Rion olympiakisoissa 100 metrin vapaauintiin ja perhosuintiin.

Myös Yusran Sara-sisko on uimari. Sisarukset olivat päättäneet, että jos vene kaatuu matkan varrella, he pelastavat vain toisensa, jos muita ei ole mahdollista pelastaa. Mutta kun veneen moottori sammui ja vene alkoi upota, he ymmärsivät, etteivät voi antaa muiden hukkua. Tuntien taistelun jälkeen he saapuivat lopulta keskellä yötä Kreikkaan.

Yusra Mardini toivoo, että hänen tarinansa antaa muille toivoa ja inspiraatiota.

- Nyt harjoittelemme todella kovaa. Haluan, että vanhempani ovat ylpeitä, kuten kaikki, jotka ovat kannustaneet minua, hän sanoi ja kertoi toiveistaan:

- Toivon, että pakolaisille avataan rajat ja toivon, että saan olympiamitalin ja kaupungissani on rauha jälleen.

Kirjeikoni

Tilaa Yle Urheilun uutiskirje ja muita uutiskirjeitä!

Saat Ylen parhaat sisällöt suoraan sähköpostiisi! Tilaa niin monta kirjettä kuin haluat!

Siirry tilaamaan

Suosittelemme