Kommentti: Pidä huoli itsestäsi

Santa Clara on ollut Riossa kauppa-alue, jonne jokainen brasilialainen on tiennyt tulla edullisten tavaroiden perässä. Nyt siellä ei ole ketään. Yle Urheilun Sari Sirkkiä-Jarva näki, mitä löytyy olympiakulissien takaa.

urheilu
Rion olympiapuisto Barra olympiarenkaat
AOP

Meille sattui kollegan kanssa lyhyt vapaahetki kesken kisojen ja mielimme käväistä Copacabanan studiolla ja läheisillä ostoskaduilla. Ylen tiimin paikallinen avustaja ei pitänyt ajatuksesta, että kaksi naista liikkuisi alueella yksinään, siksi hän ehdotti, että ottaisimme mukaan tulkin.

Seuraksemme saapui nelikymppinen maailmanmatkaaja Maria. Pientä korvausta vastaan hän auttaisi meitä suunnistamaan katuvilinässä ja pitäisi silmällä mahdollisia ryöstäjiä. Toisinaan ulkomailla museokierros voi olla hyvin avartava mutta tällä kertaa parituntinen riolaisnaisen seurassa antoi enemmän miettimistä kuin monet aiemmat kisapäivät yhteensä.

Oppaamme, työtön perheellinen Rion esikaupungista kertoi karuja havaintoja olympiatohinan toiselta puolelta.

- Riossa asiat ovat vielä jotenkin hallinnassa mutta muualla maassa kaaos pahenee koko ajan. Meitä riolaisia pelottaa, mitä tapahtuu olympialaisten jälkeen. Jo nyt on havaittavissa, että jokainen saa pitää huolta vain itsestään. Yhteiskunta ei auta ketään, Maria kertoi.

- Me emme voi luottaa hallitukseen, me emme voi luottaa poliisiin tai taksimieheen. Jokaisen on pärjättävä itse.

Paikallinen väestö osaa lukea katuja ja kelejä. Nainen kertoi, kuinka säätiedotus kannattaa tarkistaa ennen uimaan menoa. Vuoroveden osuessa oikein Copacabanalla voi uida – muuten vaarana on ilkeä, likaisen veden aiheuttama ihottuma. Jätimme suosiosta uimarannan väliin.

Rannan sijaan meillä oli toiveissa löytää paikallisten käyttämiä puoteja, turistikrääsää kun kaupunki on väärällään. Oppaallamme oli heti mielessä osoite, 12-kerroksinen Santa Claran talo Copacabanan poikkikadulla, sinne paikalliset menevät halpojen hintojen perässä ostoksille.

Taloa ei turisti totisesti löytäisi kuin vahingossa, pienestä porttikongista ei helpolla ymmärtäisi pujahtaa. Me pujahdimme, toiveikkaat turistit paikallisen ystävän suojelemina.

Täyteen ahdettu hissi kipusi vaivalloisesti 12:een kerrokseen ja ovet avautuivat ilmavampaan käytävään. Oppaalta oli kuitenkin happi loppua uudemman kerran. Naisen silmät pyöristyivät hämmästyksestä eikä hän pystynyt uskomaan näkemäänsä ennen kuin olimme kiertäneet useamman kerroksen taloa alaspäin.

Jokaisessa kerroksessa on parikymmentä pientä liikehuoneistoa – mutta kerrosta kohden puoteja oli toiminnassa enää vain muutama.

Erityylisiä viestejä myytävistä ja vuokrattavista huoneistoista oli enemmän kuin aukiolosta kertovia kylttejä. Elämä oli kaikonnut talosta, sananmukaisesti.

- Tämä on pelottavaa ja huolestuttavaa. Jos paikallisten käyttämät kaupat joutuvat sulkemaan ovensa, mitä meille jää?

- Santa Clara on ollut kauppa-alue, jonne jokainen brasilialainen on tiennyt tulla edullisten tavaroiden perässä. Nyt täällä ei ole ketään. Mitä täällä tapahtuu?

Puodit oli nopeasti kierretty, se niistä erilaisista tuliaislöydöistä. Loppukierroksen ajan oppaamme esitti pirteää mutta kyyneleet pyrkivät naisen silmiin. Auringon säteet osuivat silmäkulmiin yhtä voimakkaana kuin turistikioskeissa kimalteleviin Brasilia-paitoihin. Mitä tälle maalle vielä tapahtuukaan…

- Olen sanonut ystävillemme, että me itse voisimme muuttaa tämän. Jos me jokainen päättäisimme luottaa sääntöihin ja pitää kiinni niistä sen sijaan että sujautamme poliisille vähän rahaa joka välissä, nainen mietiskeli.

Bussipysäkillä sujautimme oppaan käteen korvauksen kierroksesta. Vähän sovittua enemmän, ystävällisillä saatesanoilla: Kaikkea hyvää, pidä huoli itsestäsi.

Kirjeikoni

Tilaa Yle Urheilun uutiskirje ja muita uutiskirjeitä!

Saat Ylen parhaat sisällöt suoraan sähköpostiisi! Tilaa niin monta kirjettä kuin haluat!

Siirry tilaamaan

Suosittelemme

Tuoreimmat