Näkökulma: Ihan höpöhöpö puhetta, ettei pieni maa voisi pärjätä – 4,4 miljoonan asukkaan Uusi-Seelanti sai Riosta 18 olympiamitalia

Totuus on se, että tulosten valossa suomalainen olympiaurheilu on tällä hetkellä uponnut täysin pohjalle. Voisiko joku ottaa siitä vastuun, kysyy Yle Urheilun Petri Hänninen.

Uuden-Seelannin Peter Burling ja Blair Tuke juhlivat miesten 49er-luokassa purjehduksen olympiakultaa Riossa. Kuva: AOP

Suomi teki olympiahistorian surkeimman tuloksensa Riossa. Vain yksi mitali ja kolme pistesijaa.

Tähän mennessä pohjanoteeraus oli Ateenassa vuonna 2004, jolloin saaliina oli 2 hopeamitalia ja viisi pistesijaa.

Kaukana ovat ne ajat jolloin mitaleja tuli ovista ja ikkunoista. Kuvitelkaa, vuonna 1984 Los Angelesin olympiakisoista Suomi sai vielä peräti 12 mitalia. Toki silloin kisoja boikotoi 14 maata Neuvostoliiton johdolla, mutta siitä huolimatta.

Ennen olympiakisoja tiukkasin olympiakomitean huippu-urheiluyksikön johtajalta Mika Kojonkoskelta,  mikä on OK:n tulostavoite. Hän sanoi ettei olympiakomia ole asettanut mitalitavoitetta.

Mitä tapahtuu kun ei aseteta tavoitetta? 

Silloin jää yleensä luu käteen.

Huippu-urheilu on tulosurheilua. Mielestäni huippu-urheilussa pitää aina olla selkeä tavoite. Myös kattojärjestöllä. Valitseehan OK apurahaurheilijatkin sen perusteella, onko heillä potentiaalisia mahdollisuuksia olympiakisojen 16 parhaan joukkoon.

Kaipaan urheilujohtajuutta, jossa uskalletaan ottaa vastuu.

Jonkun on otettava se. Jos joukkue pelaa huonosti, niin valmentaja saa yleensä potkut.

Vika ei välttämättä aina ole valmentajassa, mutta monesti se auttaa. Kojonkoski sanoi että "muutos ottaa aikaansa".

Varmasti. Mutta suomalaisen urheilun ensimmäinen "muutostyöryhmä" aloitti pohdiskelunsa vuonna 2002. Siitä on jo 14 vuotta. Kauanko sitä muutosta pitää oikein odottaa?

Totuus on se, että tulosten valossa suomalainen olympiaurheilu on tällä hetkellä uponnut täysin pohjalle. Voisiko joku ottaa siitä vastuun?

Huippu-urheilussa liikutaan aina ihmisen suorituskyvyn äärirajoilla. Maailmalla huippu-urheilu on nykyään täysin ammattilaista toimintaa. Suomessa sitä ei vieläkään ole ymmärretty kunnolla.

Suomessa luullaan edelleen, että huippu-urheilijaksi päästään talkoovoimilla. Siitä on varmaan apua, mutta kylmä tosiasia on se, että valmentautuminen maailman huipulle vaatii täysin ammattilaista omistautumista sekä urheilijalta että valmentajalta.

Jos urheilija haluaa menestyä olympiakisoissa, niin hänelle ja hänen valmentajalleen pitää silloin antaa kaikki mahdollinen apu. Käytännössä se tarkoittaa rahaa ja harjoitusolosuhteita.

Monet urheilijamme ovat ymmärtäneet tämän ja toimivat niin kuin huippu-urheilijan pitää. Mutta edelleen useat suomalaiset olympiatason urheilijat joutuvat elämään kädestä suuhun tai käymään töissä urheilun ohessa. Valmentajista puhumattakaan.

Se on amatöörien touhua. Ihan turha kuvitella, että sillä systeemillä saadaan olympiamitaleita. Eikä se ole urheilijoiden vika, vaan päättäjien. Huippu-urheilijat ovat edelleen nuorison esikuvia ja sankareita. Huippu-urheilulle on annettava sille kuuluva arvo. Ja huippu-urheilun korkein arvo mitataan edelleen olympiakisoissa.

Ja ihan turha selitellä, että Suomi on pieni maa, eikä meillä löydy potentiaalia. Otan vertailukohdaksi Uuden-Seelannin, joka on hyvin samankaltainen maa kuin Suomi. Saman kokoinen, turvallinen, sivistynyt, pitkien välimatkojen maa jossa on 4,4 miljoonaa asukasta ja noin 36 miljoonaa lammasta. Olen asunut siellä vuoden ja suosittelen lämpimästi. Sitten se pointti: Uusi-Seelanti nappasi näistä Rion de Janeiron olympiakisoista 18 mitalia. Siis uudestaan: KAHDEKSANTOISTA MITALIA.

Työryhmä voi nyt vaikka aluksi käydä kysymässä mitä siellä ollaan tehty, jotta tälläinen mitalisade oli mahdollista. Tai itse asiassa älkää käykö. Asian voinee selvittää puhelimitse ja antaa nekin matkarahat suomalaisille urheilijoille, jotka tarvitsevat niitä kipeämmin.

Olympiakomitean valtuuskunnan puheenjohtaja Kalervo Kummola tuntee hyvin Seelannin ja on kiinnittänyt huomiota samaan asiaan. Hän kertoi Ylen haastattelussa, että oli jo vuosia sitten suositellut Seelannin maallia myös Suomelle. Sille ei kuulemma oltu lämmetty. Ehkä pian lämmetään. 18 mitalia - huh, huh.