"En pelaa ikinä Vepsussa" - Sebastian Strandvallin matka rakkaan vihollisseuran kapteeniksi

Sebastian Strandvall on vaasalaisen jalkapalloilun 2010-luvun suurin tähti. Tehokas ja mediaseksikäs keskikenttäpelaaja johdatti kapteenina Vaasan Palloseuran kolme vuotta sitten pitkän kuivan kauden jälkeen takaisin mitaleille ja kahdesti peräkkäin eurokentille. Se on myös tavallaan pieni ihme, jos palataan ajassa reilut kymmenen vuotta taaksepäin. Silloin Vasa IFK:n kasvatti vannoi, ettei ikinä pelaisi VPS:ssä.

Sebastian Strandvall Kuva: AOP

Yle Urheilun jalkapallokierros nostaa tällä kaudella esiin suomalaisen jalkapalloilun sankareita. Juttusarjan aiemmat nimet ovat HJK:n Medo, FC Interin Ari Nyman ja IFK Mariehamnin Otso Virtanen. Sarjaa jatkaa sunnuntaina 28.8. VPS:n Sebastian Strandvall. Vaasalaisen tarina kuullaan Yle Puheen jalkapallokierroksella kello 18.30 ja Urheiluruudussa TV1:ssa kello 20.45.

Elettiin 2000-luvun alkua. 16-vuotiaana Vasa IFK:n edustusjoukkueeseen noussut Sebastian Strandvall suunnitteli joukkuekavereineen nostavansa kasvattajaseuransa korkealle. Vuonna 1900 perustetulla palloilun yleisseuralla VIFK:lla oli vyöllään kolme jalkapallon Suomen mestaruutta, ja niitä olisi mukava saada lisää.

Ennen Suomen huipulle nousemista haasteena oli nousta kaupungin ykkösseuraksi. Rakas vihollinen Vaasan Palloseura oli pyrkinyt lyömään kapuloita IFK:n rattaisiin jo vuodesta 1924, eikä seurojen välillä ollut vuosikymmenten saatossa puutetta ainakaan kilpailusta.

Mestaruuksia Palloseuran palkintokaapissa oli yksi VIFK:ta vähemmän, mutta viime vuosina seurojen menestys oli ollut eri luokkaa. VPS ylsi vuosituhannen vaihteessa kahdesti pääsarjassa hopealle, VIFK oli jumittunut katkerasti Kakkoseen.

Nyt oli kuitenkin paikka haastaa rakas vihollinen. IFK:lla oli hyvä joukkue, ja VPS oli pudonnut mitalivuosiensa jälkeen Ykköseen.

- Halusimme nostaa jätkien kanssa VIFK:n kaupungin ykkösseuraksi, Strandvall sanoo, ja myöntää vannoneensa, ettei ikinä pelaisi VPS:ssä.

- Silloin varmasti tarkoitin sitä.

...

Siirrytään ajassa kymmenen vuotta eteenpäin, kuulaaseen syysiltaan vuonna 2013.

Vaasan Palloseuran kapteeni Sebastian Strandval iskee joukkueensa 2-0-maalin FF Jaron verkkoon. Strandvall laukoo toiselta VIFK-kasvatti Tony Björkiltä saamansa pallon tyylikkäästi rangaistusalueen rajalta takakulmaan, nappaa riemuissaan kapteenin nauhan käteensä ja juoksee tuulettaamaan osumaa Hietalahden aurinkokatsomon eteen.

VIFK-kasvatin maali sinetöi Veikkausliigan pronssimitalit Vaasan Palloseuralle. Raitapaitojen toista vuosikymmentä jatkunut odotus on ohi, ja vapahtaja on kapteeni Sebastian Strandvall.

Kuinka tässä näin kävi?

On paras aloittaa aivan alusta.

Uskomaton urheiluperhe Strandvall

Helsingissä syyskuussa 1986 syntynyt Sebastian Strandvall kasvoi perheineen Vaasan Gerbyn omakotitalolähiössä. Ruotsinkieliseen perheeseen kuuluivat isoveli Matias, pikkuveli Andreas, pikkusisko Emilia, jalkapalloa pelannut isä ja yleisurheilua harrastanut äiti. Perheen elämäntapa oli liikunnallinen, ja Sebastian harrasti kaikkia mieleensä juolahtaneita urheilulajeja. Parhaiten nuori gerbyläinen viihtyi jalkapallo- ja yleisurheilukentillä, jääkiekkokaukalossa ja hiihtoladulla. Hiihto tosin jäi, kun isoveli Matiaksesta alkoi ladulla näkyä lähinnä selkä.

- Olin jotain 13- tai 14-vuotias, kun huomasin etten pärjännyt enää kisoissa. Sen jälkeen aloin keskittyä pääasiassa jalkapallon ja jääkiekon harjoitteluun, Strandvall sanoo.

Isoveli Matias sen sijaan satsasi hiihtoon. Hän nousi Suomen hiihtomaajoukkueeseen, ja ansioluettelosta löytyy Suomen mestaruuksia, arvokilpailuja ja maailmancupin palkintosija.

Koko muu sisarkatras päätyi jalkapalloon. Sebastian on suomifutisartikkelimme päähenkilö, mutta huonosti ei ole mennyt nuoremmillakaan Strandvalleilla. Andreas on Ykkösessä viime kaudella pelanneen VIFK:n pitkäaikainen luottopelaaja ja Emilia naisten liigatason futaaja.

Sebastianin isoveli Matias on maajoukkuetason hiihtäjä. Kuva: Tomi Hänninen

- Olemme saaneet kokeilla kaikkia haluamiamme lajeja vapaasti, ja vanhemmat ovat kannustaneet alusta asti. Kaikki neljä olemme jossain vaiheessa huomanneet, että mehän olemme ihan hyviä omissa lajeissamme. Toisten menestys on potkinut sitten toisiakin eteenpäin.

Markkasen (Lauri ja Eero) ja Eremenkon (Alexei, Roman, Sergei) veljesten yhteenlasketut meriitit urheilumaailmassa ovat ehkä Strandvalleja kovempia, mutta vaasalaisperheen uskomattoman kokonaisvaltainen kansallisen tason urheilumenestys on Suomen mittakaavassa melko poikkeuksellista.

Jääkiekkosuunnitelmat jäihin

Ei ollut kaukana, että Sebastian Strandvallista olisi tullut jääkiekkoilija. Vielä lukion ensimmäisellä luokalla hän suunnitteli panostavansa lätkään. Jalkapallokaupunki Vaasan aktiiviset puuhamiehet saivat kuitenkin käännettyä Strandvallin pään.

- Eri valmentajat saivat minut vakuutettua siitä, että nousisin junnumaajoukkueisiin jalkapallossa. Lopetin sitten lopulta lätkän, ja vaikka en yhtään juniorimaaottelua ole pelannutkaan, en ole todellakaan katunut valintaani, Strandvall sanoo.

Strandvallin valinnasta ovat saaneet olla tyytyväisiä kaikki vaasalaiset jalkapalloihmiset seurasta riippumatta. Äidinkieleltään ruotsinkielisen keskikenttäpelaajan ura alkoi BK-IFK:ssa eli Vasa IFK:n ja ABK 48:n yhdistelmäseurassa, joka muutti myöhemmin nimensä takaisin VIFK:ksi.

- Se oli erittäin hyvä seura kasvaa. Ikäluokkien välinen yhteistyö toimi hyvin, ja pääsin pelaamaan paljon. Kehitykseni kannalta oli myös todella hyvä, että minut nostettiin edustusjoukkueeseen jo 16-vuotiaana. Kakkosen pelaaminen siinä iässä kehitti hyvin paljon.

VIFK ja Strandvall nousivat Ykköseen kaudeksi 2006. Se oli aikaa, kun IFK vielä pystyi tosissaan ajattelemaan VPS:n ohi nousemista. Divarissa pari kautta kontannut Vepsu kuitenkin nousi samana vuonna takaisin liigaan, joten vaasalaisten välienselvittely Ykkösessä jäi haaveeksi.

- Olisi ollut herkullista nähdä seurat silloin samassa sarjassa, mutta asiat etenivät näin ja hyvä niin.

Läpimurto ja takapakki

Strandvall pelasi 17-vuotiaana hienon kauden Ykkösessä, ja vaasalaisen ura lähti nousukiitoon. Suomifutiksen silloinen kestomenestyjä, Olli Huttusen valmentama FC Haka hankki nuoren vaasalaisen.

Strandvall teki läpimurtonsa Veikkausliigaan FC Hakassa. Kuva: YLE

Gerbyläinen teki heti debyyttikaudellaan läpimurtonsa Veikkausliigan eliittiin. Ensimmäinen kausi pääsarjassa oli menestyksekäs, mutta toisella kaudella Strandvallin kehitys pysähtyi. Syynä oli katkennut eturistiside.

- Se tuli todella huonoon paikkaan. Kehityskäyräni oli kovassa nousussa ja olin päässyt maajoukkuetoimintaan mukaan. Kuntouduin seuraavaksi kaudeksi kuntoon ja pelasin taas hyvin, mutta kyllähän se loukkaantuminen siihen paikkaan harmittaa edelleen.

Strandvallin tavoitteena jo nuorena päästä ulkomaille pelaamaan. Paha loukkaantuminen laittoi suunnitelmat uusiksi.

- Kun siirryin Hakaan, minulla oli selkeitä suunnitelmia ulkomaille lähdöstä kahden vuoden sopimuksen päättymisen jälkeen. Sen tässä matkan varrella on kuitenkin oppinut, että elämässä ja jalkapallossa ei voi suunnitella mitään liian tarkasti, koska aina tulee muutoksia ja tapahtuu asioita.

Sedu patoaa rahahanat

Niin paljon ei kuitenkaan vielä ollut tapahtunut, että Strandvall olisi miettinyt Vaasan Palloseuraa. Strandvall sysäsi ulkomaatavoitteensa eteenpäin ja teki kahden vuoden jatkosopimuksen Hakan kanssa. Hän ei kuitenkaan pelannut sopimustaan loppuun, koska taas tapahtui asioita.

- Tein Hakassa 2009 joukkueesta eniten maaleja ja eniten syöttöjä. Valmentaja vaihtui loppukaudesta ja seuraavalla kaudella uusi valmentaja ei enää löytänytkään minulle paikkaa avauksesta.

Hakaa yökerhorahoillaan pelastamaan tullut Seppo ”Sedu” Koskinen laittoi samoihin aikoihin rahahanojaan kiinni.

- Voi olla, että halusivat eroon minusta. Minulla oli siihen aikaan suhteellisen hyvä sopimus. Siihen saattoi liittyä sellaisia asioita.

Suunnitelmat olivat muuttuneet jälleen kerran. Tarvittiin nopea siirto, kun Strandvall ei halunnut istua penkillä.

- Oli kova paikka, kun tajusin etten kuulu valmentajan suunnitelmiin. Kautta 2010 oli jo pelattu pari liigapeliä, kun siirryin Maarianhaminaan. Ei nyt ihan ulkomaille, mutta Ahvenanmaalle kuitenkin.

Paluu Vaasaan toiselle puolelle aitaa

IFK Mariehamnin paidassa Strandvall takoi kahdessa kaudessa yhdeksän maalia ja 12 maalisyöttöä yhteensä 48 ottelussa. Vaasalaisen pöydällä olivat mahdollisuus jatkaa Maarianhaminassa, siirtyä Ruotsin Superettaniin tai odotella parempia tarjouksia. Yllättävä soitto Vaasasta toi aivan uuden näkökulman pöytään.

Päävalmentaja Olli Huttunen houkutteli Strandvallin takaisin Vaasaan. Kuva: Tomi Hänninen

- Ensin yksi hallituksen jäsen VPS:stä soitti todella aikaisessa vaiheessa, että olemme kaavailemassa Olli Huttusta päävalmentajaksi ja kyseli suunnitelmiani. Kun Okan pesti oli varmistumassa, Oka soitti minulle, että on ehkä menossa Vaasaan ja kysyi minua mukaan. Jokainen varmasti ymmärtää, että valmentajalla on kova luotto, jos hän haluaa pelaajan mukaan jo ennen pestin varmistumista, Strandvall kertoo.

- Suurin syy Vaasaan paluuseen oli Olli Huttunen.

Myös ajat olivat muuttuneet. Vaasan Palloseurasta oli tullut kaupungin selkeä ykkösseura, eikä VIFK:lla ollut enää paukkuja haastaa raitapaitoja. Alueen jalkapallon lippulaiva oli selkeä ja seilasi kohti kirkkaita vesiä.

- VPS:n ja VIFK:n välinen vastakkainasettelu oli ikään kuin häipynyt. Ajatus kypsyi siitä, kuinka hienoa olisi taas pelata Hietalahdessa vaasalaisyleisön, perheen ja ystävien edessä.

- Oka on menestynyt valmentaja ja tiesin hänen mentaliteettinsa. Paluu Vaasaan tuntui hyvältä.

Vastakkainasettelun aika on ohi

Ammattilaisurheiluun kuuluu, että siirrot yli vanhojen, pyhänä pidettyjen seurarajojen yleistyvät. Etenkin kun perinteikkäät veriviholliset pelaavat eri sarjatasoilla, kynnys vaihtaa rakkaaseen viholliseen laskee. Esimerkeiksi kelpaavat vaikkapa Turun Palloseura ja Inter, jääkiekon puolelta esimerkiksi Helsingin IFK ja Jokerit. Ja Vaasasta VPS ja Vasa IFK.

- Aikaisemmin se oli paljon isompi juttu. Sen ajan kun olin pois Vaasasta (2007-2012), tapahtui paljon siirtoja VIFK:n ja VPS:n välillä. Samalla se raja seurojen välillä murtui.

- Me olemme ammattilaisia, eikä vanha vastakkainasettelu vaikuta pelaamiseemme. Ei ole tuntunut mitenkään oudolta edustaa Vaasan Palloseuraa, vaikka Vasa IFK:sta olenkin lähtöisin.

- Ennen vanhaan tosiaan halusimme nostaa jätkien kanssa VIFK:n kaupungin ykkösseuraksi, mutta kehitys on mennyt näin. Ja oikeastaan hyvä niin. On hienoa, että Vaasassa on yksi Suomen kärkiseuroista.

VPS:sta on kiistatta tullut alueen lippulaiva, joka edustaa vaasalaista jalkapalloa.

- Kun puen VPS:n paidan päälle, se tuntuu henkilökohtaisesti siltä, että edustan koko Vaasaa enkä vain yhtä seuraa. Se johtuu ehkä siitä, että kun olin poissa, monet vaasalaiset pyysivät minua palaamaan kaupunkiin. Heitä oli VPS:stä, VIFK:sta ja Kiistosta. Olen ylpeä Vepsun väreistä, mutta on myös hienoa tuntea edustavansa koko aluetta.

VPS on kerännyt viime vuosina alueen parhaita pelaajia riveihinsä. VIFK:ista VPS-profiilipelaajaksi on noussut Strandvallin lisäksi esimerkiksi Tony Björk, Kiisto-kasvatti Ville Koskimaa on Vepsun nykyinen kapteeni, ja Norrvalla FF:n koulima maajoukkuemies Tim Sparv haluaa lopettaa uransa VPS:ssä. Ammattilaiset kykenevät muodostamaan yhtenäisen joukkueen, vaikka junnuina onkin pelattu kiihkeitä pelejä toisten kasvattajaseuroja vastaan.

- Juuri näin sen pitää olla. Se on tärkeää, että pienemmätkin seurat pystyvät ylläpitämään hyvää toimintaa ja houkuttelemaan junioreita pelaamaan. Se tukee kaikkia osapuolia. Vepsullekin on tärkeää, että edustustasolla pystymme tuomaan voimat yhteen.

Captain of the Gulf of Ostrobothnia

Strandvall palasi Vaasaan vyöllään komea ura Suomen kentiltä. Päävalmentaja Huttunen valitsi paikallisen tähden kapteeniksi harjoituskaudella, ja lopulta Strandvall äänestettiin Merenkurkun jalkapalloylpeyden johtajaksi myös pelaajien omassa kapteeninvaalissa.

- Talvikaudella Oka antoi minulle nauhan käteen, mutta alkukeväällä joukkue äänesti kapteenista ennen kauden alkua. Jengi oli ollut kai tyytyväinen, kun he valitsivat minut.

Kapteenin nauhan myötä Strandvallille kehittyi uusi tavaramerkkituuletus, jossa Strandvall juoksee maalin jälkeen katsomon eteen, ja heittää nauhansa riemusta korkealle ilmaan.

Kuva: AOP

- Se tuli toisella VPS-kaudella. Jotkut kamppanjoivat Twitterissä, että en ole sopiva kapteeniksi. Kun pelaajat valitsivat minut toisellakin kaudella kapteeniksi, olin siitä ekstraylpeä. Keksin sitten tällaisen tuuletuksen, enkä ole nähnyt sitä missään muualla.

Toinen kausi toi Vaasaan myös kauan kaivatut Veikkausliiga-mitalit. Lisäpalkinnoksi tulleet europelit tosin pelattiin Valkeakoskella ja seuraavan kauden nelossijasta tulleet eurokarsinnat puolestaan Oulussa. Maailmansotien välillä Helsingin olympialaisia varten rakennettu Hietalahden stadion ei Uefan silmissä ollut pelikelpoinen. Nyt tilanne on toinen, kun Vaasan kaupunki sai parin vuosikymmenen jahkailujen jälkeen rakennettua uuden stadionin - ja komean sellaisen saikin.

- Se on aivan mahtavan hieno. Ei voi kuin kiittää kaikkia jotka ovat olleet mukana vaikuttamassa sen syntyyn. Se on toimiva sekä pelaajien että katsojien kannalta ja sosiaalitilat ovat upeat. Se on jotain, mistä koko Vaasa saa olla ylpeä.

Europelit vihdoin Vaasassa?

VPS on tällä kaudella taas mukana taistelussa mitalista ja Eurooppa-liigan karsintapaikasta. Olli Huttunen erotettiin viime kauden katastrofaalisen alun jälkeen, mutta kajaanilainen toi Vaasaan mukanaan voittamisen kulttuurin. Sen päälle on ollut hyvä rakentaa VPS:n nykyistä virettä.Kakkosvalmentajasta ykköseksi kolmatta kertaa nostettu Petri Vuorinen on luonut vaasalaisille viihdyttävän ja pelaavan pelitavan, joka on loppukesästä tuottanut hedelmää. Myös Eero Karhumäen rakentama organisaatio viritetty huippuunsa.

Strandvall näkee VPS:n ja sen nykytilan tärkeänä vaasalaisille.

- Kyllä se on, varsinkin niin kauan kuin seura pyrkii eteenpäin ja kehittämään itseään. Vaasalaiset eivät tyydy siihen, että seura jäisi junnaamaan paikoilleen. Kannattajat pysyvät varmasti sarjasta riippumatta, mutta koko Vaasa lähtee mukaan, kun seura kehittyy. Se näkyy nytkin, kun asiat toimivat.

Pitkiä matkoja

VPS:n huippukausilla kapteenina toimineen Strandvallin unelma maajoukkueesta ja ulkomaista toteutuivat toissa vuonna. Vaasalainen debytoi A-maajoukkueessa harjoitusottelussa Omania vastaan ja siirtyi 2015 Itävallan ykkösdivisioonan kautta Iranin pääsarjaan.

Itävallassa suunnitelmia sotkivat jälleen kerran loukkaantuminen ja seuran rahahuolet. Jos oli matka pitkä Vasa IFK:sta Palloseuraan, on sitä myös matka Suomesta Iraniin.

- Niin kuin aikaisemmin sanoin, asioita ei voi suunnitella jalkapallossa. Kaikki ei mene kuten etukäteen ajattelee. Kun kuultiin SC Austria Lustenaussa, että seura ei tarjoa avainpelaajille jatkosopimuksia eikä panosta nousuun, aloimme katsella agenttini kanssa siirtoa. Minua oli scoutattu monessa ottelussa, mutta sitten loukkasin jalkani. Uskon, että ilman sitä olisin saanut hyvän siirron aikaiseksi, jalkaansa viime kesän kuntouttanut Strandvall harmittelee.

- Agenttini isä on iranilainen, ja hänellä on suhteita sinne. Sieltä löytyi kiinnostusta. Seuran omistaja kävi tapaamassa agenttia Münchenissa Saksassa, ja päädyin Iraniin. Olen erittäin tyytyväinen, että menin sinne, vaikka lopussa tulikin ongelmia. Se oli erittäin avartava kausi ja jalkapalloilullisesti todella kehittävä.

Hietalahden uudella stadionilla ei tarvitse uhrata lampaita. Kuva: Pasi Roimela.

- Loppukaudesta en päässyt enää pelaamaan. Siinä oli vähän sellaista politiikkaa taustalla, että minulle olisi pitänyt maksaa aika iso bonus jos olisin pelannut vielä lisää pelejä avauksessa.

Strandvallilla ei ollut vaikeuksia sopeutua Iraniin ja Rah Ahan Crystaliin. Hän opetteli farsin perusteet ja tuli hyvin toimeen paikallisten kanssa. Ainoastaan tasa-arvokysymykset mietityttivät. Toki myös pelaamiseen liittyviä kulttuurieroja löytyi.

- Välillä pelin jälkeen uhrattiin lammas, jotta huono onni ja tappioputki kääntyisivät. Treenikeskukseen tuotiin lammas, joka teurastettiin siinä kentän laidalla - siis leikattiin pää irti. Uskonnollisimmat kävivät kastamassa kenkänsä uhrivereen ja kiersivät sitä. Itse olin vähän takavasemmalla. Mutta maassa maan tavalla.

Maailma on auki Vaasan satamassa

Yksi A-maaottelu ja lyhyt ulkomaanreissu olivat Strandvallille ikään kuin maistiainen. Esikoisen syntymän myötä kesäksi VPS:ään palanneen Strandvallin tähtäin on yhä ulkomailla ja maajoukkueessa. Vepsun kanssa hienon kesän pelanneen tehomiehen loppukauden kattavassa sopimuksessa on ilmaiseen ulkomaansiirtoon oikeuttava pykälä.

Vaasan Palloseurassa näyttäisi löytyneen menestysresepti, jossa ilman taloudellisia tappioita on onnistuttu nousemaan taisteluun mitaleista. Organisaatio on niin vakaalla pohjalla, että tappioiden jälkeen ei tarvitse Hietalahdessa lampaita uhrata.

Sebastian Strandvallin uralle sen sijaan on mahtunut niin monta huonoon saumaan osunutta loukkaantumista, seuran rahahanojen tyrehtymistä ja suunnitelmien muutosta, että  29-vuotiaan pelaajan uran kannalta toivoisi seuraavan askeleen sujuvan suunnitelmien mukaan.

Oli Iranissa uhratuilla lampailla onnen kääntymiseen vaikutusta tai ei, fakta on, että Strandvallilla ja vaasalaisella jalkapallolla kulkee kesän 2016 lopulla erittäin hyvin.