Näkökulma: Raaka tulos, raaka totuus Leijonista

Jääkiekon World Cup ei jätä suomalaisittain mitään jossiteltavaa. Tulos on armoton, mutta armoton on myös totuus kun mennään tuloksen taakse, kirjoittaa Yle Urheilun Jussi Saarinen.

Kuva: Tomi Hänninen

**TORONTO. **Unohtakaa MM-kisat, unohtakaa olympiakisat. Nyt oltiin parhaimpien NHL-pelaajien työmaalla.

Uuden päävalmentajan Lauri Marjamäen yksi tärkeimmistä ihanteista World Cupissa oli pystyä laadukkaaseen kiekolliseen pelaavuuteen, johon hänvakaasti uskoi Suomen NHL-pelaajien parhaimmiston pystyvän. Tulos oli tyly: Leijonien kiekollinen pelaavuus oli läpeensä hidasta ja kun joukkueen pelinopeus eli viisikoiden kiekollisen yhteistyön nopeus ei ollut vastustajien tasolla, ei turnauksen tylyä tulosta tarvitse ihmetellä.

Pohjoisamerikkalaisten jääkiekkoasiantuntijoiden antamat arviot Yle Urheilun haastatteluissa kertovat tylyä kieltään: Suomi ei ollut lainkaan riittävän pelinopea joukkue pelaamaan huipputason jääkiekkoa kapeassa NHL-kaukalossa muita maailman parhaita vastaan.

Armoton oppitunti Leijonille maailmanluokan pelinopeudesta oli avausottelu Pohjois-Amerikan nuorta, dynaamista ja lähes turboahdettua taitojoukkuetta vastaan. Tuloksen tietävät kaikki.

Myös Suomen maalinteon tehokkuus oli surullisella tasolla: kolme ottelua, yksi maali. Ilman maailmanluokan viimeistelijöitä ja ratkaisijoita Suomen on turha haaveilla huipputuloksesta maailman kovimmassa turnauksessa.

Jos Leijonat lähtee kapeassa kaukalon huipputurnaukseen riveissään vain kolme puolustajaa, jotka ovat näkyvissä rooleissa omissa NHL-seuroissaan, on lopputulos yleensä nähdyn kaltainen.

Puuttui tilannekovuus, puuttui dynaamisuus, puuttui kylmänviileä taito avata peliä nopeasti sekä laadukkaasti.

Onneksi World Cup tarjosi edes jotakin hyvää ja lupaavaa: vasta ensimmäiset huippuottelunsa NHL-kaukalossa pelanneiden Patrik Laineen ja Sebastian Ahon esiintyminen oli ennakkoluulotonta, rohkeaa. Juuri tämä kaksikko yritti kahdessa viimeisimmässä pelissä viedä omalla esimerkillään Leijonien peliä edes jollakin tasolla eteenpäin.

Suomen World Cup-joukkueesta kertoo paljon se, että kaksi 18- ja 19- vuotiasta kapean kaukalon keltanokkaa olivat joukkueen positiivisinta osastoa, kantavia pelaajia.