"Meillä ei ole tulevaisuutta" – World Cupin jymypaukun takana kaksi kummajaista

Euroopan yhdistelmäjoukkueen menestys nojaa saksalais-kanadalaiseen jalkapallopomoon ja jääkiekon lilliputtivaltiosta ponnahtaneeseen voittajaan.

Kuva: AOP

Ralph Krueger sai vuosi sitten Southamptoniin puhelun. Soittaja oli vanha tuttu, Saksan jääkiekkoliiton puheenjohtaja Franz Reindl. Hänet oli valittu hiljattain Euroopan yhdistelmäjoukkueen johtajaksi jääkiekon World Cupiin. Reindlillä oli Kruegerille yllättävä kysymys: lähdetkö Euroopan päävalmentajaksi Torontoon?

Jotta vuoden takaisen puhelinsoiton yllättysarvon voi ymmärtää, on palattava vuoteen 1994.

Manitoban provinssin Steinbachissa varttunut Krueger oli tuolloin 35-vuotias valmennusuransa alussa oleva keltanokka. Hän työskenteli Itävallan liigassa Feldkirchin päävalmentajana ja päätti perustaa johtamiseen keskittyvän yrityksen TeamLifen.

Krueger on pyörittänyt TeamLifea valmentamisen rinnalla. Hänet tunnetaan siitä, ettei perusta valmentamistaan pelkästään pelillisiin asioihin. Jääkiekkoa ajatellaan myös kaukalon ulkopuolelta. Juuri Kruegerin johtamistaidot ovat syy saksalais-kanadalaisen menestykseen.

Ralph Krueger oli osa Kanadan menestystarinaa Sotshissa. Kuva: AOP

Krueger työskenteli 21 hienoa vuotta Sveitsin maajoukkueen päävalmentajana. Sveitsin-pestin jälkeen hän sai kutsun NHL:ään, pitkään sukeltaneen Edmonton Oilersin valmennusryhmään. Krueger nousi Edmontonin päävalmentajaksi kaudelle 2012-13, mutta sai lähtöpassit Oilersin jäätyä seitsemättä kertaa peräjälkeen pudotuspelien ulkopuolelle.

Edmontonin vuodet poikivat Kruegerille kuitenkin kutsun Sotshin olympialaisiin. Krueger oli Sotshissa Kanadan jääkiekkomaajoukkueen valmennuksen avustaja ja sai kaulaansa kultamitalin.

Vajaa kuukausi Sotshin tapahtumien jälkeen Krueger ajatteli valmennusuransa päättyneen. Hän tapasi yrityksensä TeamLifen kautta valioliigaseura Southamptonin omistajan, 36-vuotiaan sveitsiläisnaisen Katharina Liebherrin ensimmäisen kerran vuonna 2013.

Isältään jalkapalloseuran perinyt Liebherr vakuuttui Kruegerin johtamistaidoista ja päätti pyytää tätä Southamptonin puheenjohtajaksi Sotshin olympialaisten jälkeen. Liebherrin ja Krugerin tavoitteena on rakentaa perinteikkään seuran rakenteet uudestaan tuomalla englantilaiseen jalkapallokulttuuriin amerikkalais-eurooppalaista näkemystä.

Ralph Krueger ja Katharina Liebherr yrittävät nostaa Southamptonin Valioliigan huipulle. Kuva: AOP

Urakka on alkanut hyvin. Southampton sijoittui viime kaudella Valioliigassa kuudenneksi ja eteni Eurooppa-liigassa viimeiseen karsintavaiheeseen. Tällä hetkellä seura on Englannin pääsarjassa kuuden kierroksen jälkeen yhdeksäntenä.

Krueger puolestaan taistelee tällä hetkellä jääkiekon World Cupin mestaruudesta.

On aika palata syksyyn 2015 ja Franz Reindlin puheluun.

Slovenian ihme

Krueger oli ennen World Cupia jääkiekon kanssa tekemisissä lähinnä Bernissä pelaavan poikansa Justinin (siirryt toiseen palveluun) vuoksi. Valmennusuransa hän oli jo henkisesti haudannut. Saatuaan Liebherriltä ja NHL:ltä luvan Krueger kuitenkin päätti ottaa Reindlin tarjouksen vastaan.

Krueger alkoi rakentaa Euroopan yhdistelmäjoukkuetta yhdessä Reindlin ja general managerin Miroslav Satanin kanssa. Joukkue tarvitsi laadukkaan keskushyökkääjän ja pelillisen johtajan. Johtoportaan valinta oli helppo: ykkössentteri löytyi Slovenian Jesenicesta.

Anze Kopitar on toinen Euroopan sankaritarinan päähenkilöistä. Toinen kiekkomailman outolintu, joka alleviivaa yhdistelmäjoukkueen hienoutta. Joukkueen, jonka ei pitäisi usean kiekkofanin mielestä edes olla World Cupissa.

Anze Kopitar ahmii Ralph Kruegerin alaisuudessa minuutteja. Kuva: AOP

Kopitarin tie huipulle on tuttu kaava. Isä-Matjaz jäädytti takapihalle pojilleen kentän ja jääkiekkoa pelattiin koulun jälkeen pimeään saakka. Lahjakas poika pelasi vanhempien junioreiden joukkueessa ja alkoi kerätä huomiota.

Epätavallisen Kopitarin tarinasta tekee se, että hän on kotoisin kahden miljoonan asukkaan Sloveniasta, missä rekisteröityjä pelaajia on tuhat. Hän jätti kotimaansa 17-vuotiaana ja siirtyi Södertäljeen. Kopitar debytoi heti ensimmäisellä Ruotsin-kaudellaan Elitserienissä ja varattiin kesällä 2005 Los Angeles Kingsiin koko NHL Draftin 11. pelaajana.

Ennen NHL:ään siirtymistään Kopitar nosti Slovenian maajoukkueen MM-kisoihin. Sen jälkeen hän aloitti uskomattoman tasaisen NHL-uran. Kopitar on ollut yhdeksänä kautena peräkkäin Kingsin tehokkain pelaaja ja johdattanut losangelesilaiset kahdesti Stanley Cupiin.

Anze Kopitar on Kingsin tärkein pelaaja. Kuva: AOP

Viime tammikuussa Kopitar teki Kingsin kanssa kahdeksan vuoden ja 80 miljoonan dollarin arvoisen jatkosopimuksen. Alkavalla kaudella hänestä tulee NHL-historian ensimmäinen slovenialaiskapteeni. Kotimaassaan hän on nykyisin hevosvankkureissaan Stanley Cupia esittelevä kansallissankari, jota kutsutaan "ihmepojaksi".

Kopitar ei ole tehnyt World Cupissa maaliakaan ja kerännyt vain kolme syöttöpistettä. Silti hän on joukkueen ehdottomasti tärkein pelaaja, joka on urakoinut Euroopan menestyksen eteen 23 minuutin peliaikakeskiarvolla.

"Vain" 0,75 pisteen keskiarvo mukailee 29-vuotiaan hyökkääjän NHL-uraa. Hän on monelle näkymätön ja aliarvostettu supertähti, joka kantaa harteillaan edustamiaan joukkueita. Ahkera ja nöyrä voittaja.

Erinomainen esimerkki Kopitarin roolista tuli Ruotsia vastaan pelatussa välieräottelussa.

Kopitar jäi jatkoerän alussa Euroopan vastahyökkäyksessä "pelin alle". Ketjutoveri Tomas Tatar menetti siniviivan jälkeen kiekon, ja Kopitar tuli toisessa aallossa iskien pelivälineen laitaa pitkin toiselle puolelle Mats Zuccarellolle.

Kopitar itse siirtyi keskelle valmiiksi tukemaan puolustusta ja seurasi paraatipaikalta, kun Tatar iski Zuccarellon poikittaissyötöstä Euroopan loppuottelusarjaan. Nöyrää kahdensuunnan pelaamista, jossa Kopitar ajatteli joukkueen etua ja tähtäsi parrasvalot joukkuekavereihin.

Samalla Kopitar ja Eurooppa takasivat kohuotsikot: miten sekoitus keskinkertaisia NHL-pelaajia voi taistella World Cupin voitosta? Turnauksesta jättitulot tahkoava NHL olisi varmasti toivonut kahden suuren kiekkomahdin Kanadan ja Ruotsin välistä loppuhuipennusta.

Ei tulevaisuutta

World Cupin yhdistelmäjoukkueet keräsivät alusta lähtien kritiikkiä, mutta niitä voidaan pitää myös hyvänä asiana jääkiekkomaailmalle. Ulkoisesti ne ovat muovia ja NHL:n rahasampoja, mutta sisältö on aivan muuta.

Pohjois-Amerikan nuorten joukkue sai alkulohkossa sympatiansa vauhdikkaalla ja viihdyttävällä pelillään. Alle 24-vuotiaat tähdet antoivat Torontossa esimakua jääkiekon tulevaisuudesta.

Euroopan ryhmää sen sijaan haukuttiin hitaaksi ja sekavaksi pakaksi, jolle ei ole mitään käyttöä.

Pelaajat näkevät asian toisin. Saksan, Itävallan, Sveitsin, Slovakian, Slovenian, Ranskan, Tanskan ja Norjan maajoukkuemiehistä rakennettu joukkue muodostuu pelaajista, joilla ei ikinä ole omissa maajoukkueissaan realistista mahdollisuutta voittaa World Cupin tai olympialaisten tasoista turnausta. Joukkueella on tarina, joka kulminoituu Kruegerin ja Kopitarin kaltaisiin hahmoihin.

Kanada ja Eurooppa kohtasivat jo World Cupin alkulohkossa. Kanada voitti taiston 4-1. Kuva: AOP

Selitys Euroopan menestykselle on varsin yksinkertainen. Ensinnäkin, joukkue on erittäin hyvin valmennettu. Krueger, Paul Maurice ja Brad Shaw muodostavat yhtä monipuolisen valmennusryhmän kuin itse joukkue on.

Toiseksi, toisin kuin ennen turnausta uskottiin, Eurooppa on erittäin sitoutunut ja yhtenäinen ryhmä, jolla ei ole World Cupissa paineita eikä hävittävää. Itse asiassa, kuten medialle annetuista haastatteluista voi päätellä, Eurooppa on Torontossa antamassa jääkiekkomaailmalle erittäin suurta näpäytystä.

- Koska meillä ei ole historiaa eikä tulevaisuutta, me olemme nyt tässä tilanteesa. Uskon, että mitä paremmin pelaamme, sitä pienemmällä todennäköisyydellä meitä kutsutaan takaisin turnaukseen, Krueger kommentoi finaalipaikan ratkettua NHL:n verkkosivuilla.