Lehtonen unohti ohjeet ja antoi mennä – "10 kilometrin kohdalla muistin, että tämä olikin maraton"

Kaisa Lehtonen sai koottua itsensä vauhdinjako-ongelmien jälkeen ja kiri Havaijin Ironman-triathlonissa lähelle palkintopallipaikkaa.

Kaisa Lehtonen Kuva: AOP

Vajaan neljän kilometrin avovesiuinti, 180 kilometriä pyöräilyä ja maraton. Kun yhtälöön lisätään vielä Havaijin Kailua-Konan kuumat ja tuuliset olosuhteet, on Ironman-triathlon nimensä veroinen kilpailu. 35-vuotias Kaisa Lehtonen nosti itsensä kovimpien teräsnaisten joukkoon selättämällä kilpailun reiluun yhdeksään tuntiin ja sijoittuen kovatasoisessa seurassa viidenneksi.

- Meni ihan täysin nappiin. Tänä vuonna tänne oli tarkoitus tulla hakemaan kokemusta. Hyvällä suorituksella ajattelin, että on mahdollisuus kymmenen joukkoon ja tulevina vuosina sinne, mihin haluan. Siinä mielessä viides sija oli ihan yläkanttiin. Tämä on pitkän matkan triathlonissa oikeastaan vuoden ainoa kova kisa, missä on mukana kaikki parhaat ja he ovat parhaassa kunnossa, Lehtonen summasi.

Kona-huuma oli kostautua

Lehtosen virallinen tavoite oli tehdä oma hyvä suoritus hölmöilemättä, mutta sijoituksesta huolimatta se jäi toteutumatta.

- Uinti meni alakanttiin, lähdin liian hiljaa liikkeelle ja jäin itselleni hieman huonoon ryhmään. Suunnistaminen oli aika vaikeaa, eikä yksin kannattanut lähteä irti. Uinti oli koko matkan jopa liian helpon oloista, Lehtonen kertasi.

Kovan kannustuksen ja uintiosuudella säästyneiden voimien myötä Lehtonen säntäsi pyöräilyyn liian kovaa ja ohjeistus unohtui.

- Kaikki kokeneemmat urheilijat ja myös valmentajani ovat sanoneet, että täällä tärkeintä on jakaa voimat oikein ja tehdä oma kisa eikä lähteä hötkyilemään. Minä lähdin ja jätin maailman parhaita pyöräilijöitä taakseni, vedin ihan liian kovaa ja nämä hyvät pyöräilijät ajoivat sitten myöhemmin kiinni ja jättivät ihan pystyyn, Lehtonen naurahti.

- Juoksussa vannoin, että en tee enää samanlaista virhettä, mutta kas kummaa – lähdin juoksemaan maailman parhaana pidetyn Miranda Carfraen perässä ja pyyhälsin heti alkumatkalla ohi. Oli kyllä varsinainen Kona-ensikertalaisen kokemus. 10 kilometrin kohdalla sitten muisti, että ai niin tämä olikin maraton.

"Itken kotona muutaman päivän kun olen niin poikki"

Pienistä hölmöilyistä huolimatta Lehtonen sai itsensä koottua ja jäi lopulta toisesta sijasta ainoastaan viisi minuuttia. Kisa toi kovaa oppia vauhdinjaon tärkeydestä, mutta samalla sijoitus toi tärkeän tiedon siitä, että podiumpaikka on seuraavina vuosina realistinen.

Nyt edessä on parin viikon lepojakso ilman harjoittelua.

- Jos homma menee kuten aiemmin, on huomenna jo sellainen olo, että ei tunnu missään ja voisin lähteä juoksemaan. Viikon jälkeen iskee kuitenkin ihan täysi väsymys, tulen kipeäksi ja vain itken kotona muutaman päivän kun olen niin poikki.