Suora

  • Rallin MM, mahtava rallikausi 2018
  • Ruhpolding, miesten pikakilpailu
  • Sykähdyttävin urheiluhetki
  • Rallin MM, mahtava rallikausi 2018
  • Ruhpolding, naisten pikakilpailu
  • Sykähdyttävin urheiluhetki
  • Katowice Minor CS:GO
  • Jääkiekkokierros
  • Suomen Urheilugaala

Näkökulma: Kostean saaren kultasormi – yöelämässä kunnostautuneen NHL-tähden värikkäät vaiheet

Kuinka raikulipojan ja huonon koppipelaajan mainetta kantaneesta pelaajasta tuli yksi aikakautensa menestyneimmistä pelaajista, kysyy Yle Urheilun NHL-kirjeenvaihtaja Tommi Seppälä.

Jeff Carter
Jeff Carter
AOP

VANCOUVER. Aloittakaamme arvoituksella. Kuka on tämä pelaaja?

Tämä kanadalaistähti on tehnyt kahdeksan ja puolen edelliskauden aikana 260 NHL-maalia – viidenneksi eniten liigassa. Avausmaaleja (55) sekä voitto- (57) ja jatkoaikaosumia (10) hän on tehnyt kausina 2008-2016 liigassa toiseksi eniten häviten ainoastaan Aleksander Ovechkinille.

Tililtä löytyy myös olympiakultaa, alle 20-vuotiaiden maailmanmestaruus sekä kaksi Stanley Cupia. Kertaalleen kanadalaissentteri iski voittomaalin ratkaisevassa Stanley Cupin loppuottelussa.

Sidney Crosby?

Väärin arvattu.

Kyseessä on pelaaja, joka teki joukkueelleen neljän kauden aikana 144 osumaa – keskimäärin 36 per kausi – ennen kuin tuli yllättäen kaupatuksi yhdessä hyvän ystävänsä kanssa. Tämä keskushyökkääjä tunnettiin Philadelphiassa yhtä hyvin edesottamuksistaan kaukalossa kuin yöelämässä.

Hyvät naiset ja herrat: Jeff Carter.


Jeff Carter, 31, on kiehtova tarina lahjakkaasta pelaajasta, joka on ehtinyt paljon niin kaukalossa kuin sen ulkopuolella. Ensin on kuitenkin syytä ymmärtää, miten valtavan lahjakkaasta pelaajasta on kyse. Kun puhutaan nuorten MM-kisahistorian kovimmasta joukkueesta, puhumme todennäköisesti vuodesta 2005.

Kanadan joukkueesta löytyi tuolloin muun muassa Shea Weber, Dion Phaneuf, Brent Seabrook, Sidney Crosby, Ryan Getzlaf, Mike Richards, Andrew Ladd, Corey Perry ja Patrice Bergron. Niin ja Jeff Carter.

Huh! EI yhtään mitään järkeä.

Aiemmin 18-vuotiaiden MM-kultaa voittanut Carter oli tässä täysin käsittämättömässä joukkueessa yksi näkyvimpiä pelaajia nousten esiin huimalla taitotasollaan. Carter luuti kiekon rysään kaksissa peräkkäisissä nuorten kisoissa kaksitoista kertaa. Carter oli kisojen All Stars-kentällisessä niin 2004 kuin 2005. Ainoastaan kolme pelaajaa on kyennyt samaan.


Carter ei ole kuitenkaan halunnut talsia keskikaistaa.

Ei ollut puhettakaan siitä, etteikö Carter ja tämän joukkuekaveri ja hyvä ystävä, Mike Richards, olleet Philadelphian avainpelaajia tultaessa 2010-luvulle. Richards oli joukkueen kapteeni. Kaksikolla kulki kuitenkin lujaa kaukalon ulkopuolella muutaman muun Flyersin huliviliveljen kanssa.

Tämä toki ei ole veljellisen rakkauden kaupungissa mitään uutta.

Kuuluisa Broad Street Bullies -joukkue jo 1970-luvulla osoitti olevansa kova niin jäällä kuin iltaelämässä. Kun pelaajien tuolloinen suosikkiravintola, Rexy’s, paloi Philadelphiassa maan tasalle, pelaajat käyttivät harjoituksissa seuraavana päivänä mustia surunauhoja.

Kovin kauas ei oltu tästä päästy Flyersissa 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen puoleenväliin mennessä. Juuri Jeff Carteria ja Mike Richardsia pidettiin yöelämän kovimpina velhoina. On silti sanottava, että jos kulki yössä, niin kulki myös pelissä. Carter rummutti kausina 2007-2011 Flyersille mukavat 144 osumaa.

Liika oli kuitenkin liikaa.

Kun tuore päävalmentaja Peter Laviolette halusi viedä Flyersia astetta urheilullisempaan suuntaan (2009) kehittämällä niin sanotun ”Dry Island”- idean, homma alkoi lopullisesti rakoilla. Lavioletten "kuiva saari" -ajatuksen takana oli, että jokainen pelaaja olisi kuukauden nauttimatta alkoholia.

Jokaisen mukana olevan tuli kirjoittaa pelinumeronsa joukkueen pukuhuoneen taululle.

Voitte arvata kahdesti, löytyikö taululta koskaan numeroita #17 (Carter) ja #18 (Richards). Kanadalaiskaksikon touhua ei seurattu joukkueessa tai seurajohdossa ilolla. Etenkin Richardsin välit Lavioletten kanssa olivat menneet ristiin jo alkuvaiheessa.

Lopulta tipahti jättipommi: Seura kauppasi kesällä 2011 Richardsin ja Carterin 45 minuutin välein. Ensin mainittu Los Angelesiin, jälkimmäinen Columbukseen.

Yöelämän aktiivisuuden ja siviilipuolen sähellysten täytyi näytellä kaupoissa suurta osaa. Yksikään seura ei nimittäin kauppaa kahta näin hyvää pelaaja, etenkään kapteeniaan ilman merkittävää syytä. Carterilla oli alla 36, 33 ja 46 maalin kaudet.


Silti vasta Phillystä kauppaaminen käynnisti lopullisesti Carterin nousun lajin parhaiden joukkoon. Kauppa oli Carterille luonnollisesti shokki, eikä pelaaja viihtynyt lainkaan Columbuksessa. Saatuaan siirron tammikuussa 2012 Los Angelesiin, tarinan kulku muuttui lopullisesti.

Kun Carter pääsi takaisin samaan joukkueeseen toverinsa Mike Richardsin kanssa, alkoi tapahtua.

Ja huomion arvoista on, että kun Kings-GM Dean Lombardi hankki Carterin Columbuksesta, joukkue oli läntisen konferenssin kahdeksas ja liigan heikoin maalintekojoukkue. Muutamaa kuukautta ja kahdeksaa Carterin playoff-osumaa myöhemmin Kings juhli Stanley Cupia.

Kolme vuotta myöhemmin Carter oli kaksinkertainen Stanley Cup-voittaja yhdessä toisen raikulipojan, Richardsin kanssa. Vuotta myöhemmin loistavan olympiaturnauksen pelannut Carter oli myös olympiavoittaja.

Vaikka Carterin hengityksessä olisi joissakin aamuharjoituksissa tuoksunut niin sanotusti NHL, tuloksissa tämä ei ole näkynyt. Syksystä 2008 tähän päivään enemmän maaleja ovat tehneet ainoastaan Ovechkin, Steven Stamkos, Corey Perry ja Sidney Crosby. Melko kovaa kertomaa.

Nyt Kingsissä Carter on yksi joukkueen isähahmoista. Ukkomieheksi "joutunut" ja perheenlisäystäkin saanut kanukki on ollut mentoroimassa NHL-eliittiin sellaisia pelaajia kuin Tyler Toffoli ja Tanner Pearson. Tällä kaudella ainoastaan Crosbylla (25) on enemmän maaleja kuin Carterilla (19).


Jaa, että mitenkö Flyersin lopulta kävi?

Ei huonosti. Se sai kaksikosta pelaajina Jakub Voracekin, Wayne Simmondsin ja Braden Schennin sekä varausvuoroina Sean Couturierin ja Nick Cousinsin. Voracek on ollut Philadelphiaan tultuaan liigan top-20 pistemies. Simmonds on puolestaan liigan parhaita voimahyökkääjiä ja Couturier erinomainen kahden suunnan pelaaja.

Dean Lombardi sen sijaan osui häränsilmään. Kings antoi pois Jack Johnsonin nostaakseen nousevan Slava Voynovin suurempaan rooliin. Lisäksi se menetti varausvuoron muodossa kolmesti jo kaupatun Marko Danon. Vastineeksi se sai Richardsin, Carterin ja kaksi sormusta.

Eniten Carter tuntuikin aiheuttavan harmaita hiuksia Columbukselle. Eri Jeff Carter -vaiheissa Blue Jackets menetti Voracekin, Couturierin, Cousinsin, Danon ja Carterin saadakseen Brandon Saadin ja Jack Johnsonin – toki hyviä pelaajia molemmat.


Jeff Carter on kaikilla mittareilla yksi sukupolvensa menestyneimmistä jääkiekkoilijoista. Londonista, Ontariosta kotoisin oleva kanadalaistähti on muuttanut kullaksi kaiken, mihin on koskenut. Siitäkin huolimatta, että mukana on kulkenut raikulipojan ja huonon koppipelaajan maine.

Nyt kaiken kokenut sentteri lienee rauhallisempi kaikilla sektoreilla. Eikä nyky-NHL antaisi enää anteeksi yli kolmekymppiselle pelaajalle aiempien vuosien tahtia. Menossa onkin kausi, joka lupaa ennen vuodenvaihdetta sentterille peräti 46 osuman sesonkia. Tällä Carter sivuaisi uransa parasta lukemaa kaudelta 2008-09.

Niin moni lahjakas pelaaja on hukkunut yökerhojen valoihin, mutta ehkä Carterin uran pelasti kyky tehdä tulosta silloinkin, kun eilinen ilta painoi vielä jaloissa. Ja ehkä juuri se kertoo kaiken olennaisen kanadalaispelaajan lahjakkuudesta.

Mites Tahko Pihkala sen joskus sanoikaan: on parempi ryypätä ja urheilla kuin vain ryypätä.

Suosittelemme

Tuoreimmat