Suora

  • Urheiluruutu

Valtakunnan vihatuin – ”Olin valmis tekemään mitä tahansa”

Kun pelaaja, joka haluaa mitata ulos itsestään urheilijana kaiken mahdollisen, ei meinaa saada haluamaansa mahdollisuutta, kuvaan astuu usein epätoivo. Tämä on tarina siitä, kuinka sitkeästä Alexandre Burrowsista tuli NHL:n vihatuin pelaaja.

urheilu
Alex Burrows.
Yle

VANCOUVER. Kun puhumme NHL:n vihatuimmista pelaajista, on varmaa, että Alexandre Burrowsin nimi pomppaa esiin hyvin nopeasti. Burrows lasketaan usein samaan raukkamaisten pelaajien sarjaan Bostonin Brad Marchandin tai Anaheimin Ryan Keslerin kanssa. Itseasiassa Kesler on Burrowsin vanha ”rikoskumppani” Vancouverista.

Ymmärtääkseen, miten Burrows on noussut valtakunnan vihatuimmaksi, pitää katsoa historiaan. Kun pelaaja, joka rakastaa jääkiekkoa enemmän kuin mitään, haluaa pelata ja kehittyä, mutta ei saa seuroilta edes juniorina minkäänlaista huomiota, kuvaan astuu usein joko luovuttaminen tai epätoivo.

Burrows tarttui jälkimmäiseen.

Montrealin eteläpuolelta, Pincourtista, kotoisin oleva Burrows oli kauden 2003-04 päätteeksi 23-vuotias, mutta tilillä ei ollut otteluakaan NHL:ssä. AHL:ssä kokonaiset kaksi. ECHL-liigassa taistellut pelaaja alkoi ymmärtää tilanteen vakavuuden. Samalla kirkastui ymmärrys minäkuvasta pelaajana.

- Ajatukseni oli, että teen mitä tahansa. Olin pelaaja, jota ei oltu varattu NHL:ään, ei edes junioreihin. En ollut siellä päinkään. Muut menivät junioriliigaan 16-vuotiaana, minä menin 19-vuotiaana nelosketjuun. Olin valmis tekemään ihan mitä tahansa päästäkseni eteenpäin, Burrows muistelee Yle Urheilulle Vancouverissa.

- Jos valmentaja halusi, että blokkaan laukauksia, blokkasin. Jos hän halusi, että tappelin tai ärsytin, tein niin. Tapoin jäähyjä ja toin energiaa. Tein tätä ECHL:ssa saadakseni minuutteja. Kun minut kutsuttiin AHL:ään, olin taas nelosketjussa. Randy Carlyle halusi minun olevan ärsyttävä pelaaja. Tehtäväni oli saada pelaajat raiteiltaan, Burrows jatkaa.

Burrows oli Winnipeg Jetsin nykyisen apulais-GM:n, Craig Heisingerin löytö. Heisinger oli pitkään AHL-joukkue Manitoba Moosen huoltaja ennen kuin sai ylennyksen seuran apulais-GM:ksi. Nähtyään Burrowsin pelaavan Moosen ECHL-joukkueessa, Columbia Infernossa, Heisinger alkoi puhua pelaajan puolesta myös Manitobassa.

Kun Burrows lopulta kaikkien vaiheiden jälkeen murtautui Vancouverin NHL-joukkueen mukaan, mentaliteetti oli juniori- ja AHL-vuosilta tuttu: ”mitä tahansa”.

- Tein mitä tahansa pysyäkseni joukkueessa. Tosiasia oli, että jos et ole tuollaisessa tilanteessa valmis tekemään tiettyjä asioita, olet pian AHL:ssä tai Euroopassa. Olin valmis mihin tahansa, Burrows sanoo.

Eikä aikaakaan, kun Burrowsin maine alkoi kulkea tämän edellä. Pelaajan suu kävi eikä ylilyönneiltä vältytty.

- Valmentajamme (Marc Crawford) halusi minun aloittavan hässäköitä ilman mitään syytä. Kerran Dallasissa Marty Turco oli siivonnut lumet alueeltaan maalin sivuille. Sitten tuli tv-aikalisä ja Crawford sanoi, että nyt menet sinne ja sotket hänen lumikasansa ja teet jotakin aiheuttaaksesi hämmennystä, Burrows kertoo.

- Lähdin penkiltä ja luistelin maalille sotkemaan hänen lumikasansa. Pian Dallasin penkiltä olikin jo porukkaa tulossa ja torikokous oli valmis, Burrows nauraa.

Äidit ja siskot

Burrows ei ole sittemminkään pidellyt kynttilää vakan alla. Suun soittamiseen liittyvät hyvän maun rajat olivat koetuksella etenkin Patrik O’Sullivanin kanssa. Burrows ei arkaillut kuittailla jäällä O’Sullivanin rankasta lapsuudesta, mihin liittyi isän jatkuva henkinen ja fyysinen pahoinpitely.

New Jerseyssä jäähyaitioiden toimitsijatkin pyörittelivät silmiään, kun Burrows latasi toiseen jäähyaitioon Jordin Tootoolle kuittia tämän menneisyydestä, mihin liittyi muun muassa alkoholismi ja veljen itsemurha. Kun Tootoo yritti haastaa Burrowsia tappeluun, Derek Dorsett hyppäsi väliin.

- Minulla ei ole mitään kunnioitusta tätä kaveria kohtaan. En edes tarvitse hänen anteeksipyyntöään. Tuo on tyylitöntä. Jokainen meistä käy omaa taistoaan ja kun toiset hyökkäävät henkilökohtaisuuksiin, se on tyylitöntä. Ja jos puhut, sinun on vastattava teoistasi, Tootoo puhisi tuolloin.

- Kun katson taaksepäin, ehkä kommentit Patrick O’Sullivanista ja hänen isästään ovat sellaisia, mitkä ottaisin takaisin. Siinä ylitin rajan, sanoo puolestaan Burrows.

Stanley Cupin finaaleissa 2011 Burrows puri Patrice Bergeronia käteen. Kerran ottelussa Chicagoa vastaan Burrows repi Duncan Keithia hiuksista samalla, kun Keith tunki sormensa Burrowsin suuhun. Detroitissa Burrows kyseli alkulämmittelyssä Aaron Downeylta, olivatko ranskalaiset perunat hänen suosikkinsa, koska tämä näytti hieman pulskalta.

Burrowsin kommentit olivat johtaa tappeluun jo lämmittelyn aikana.

Ja mikä parasta: Downey todentotta on kotoisin perunafarmilta.

- Olen nähnyt usein jätkien purevan toisiaan. Tapauksestani nousi haloo, koska kyseessä olivat finaalit. Hän työnsi sormensa suuhuni, en minä sinne juossut häntä puremaan. Ehkä Downeyn kutsuminen perunafarmariksi oli myös liikaa. Siihen aikaan tällaiset jutut olivat kuitenkin ihan normaalia.

- Olen itsekin saanut kuulla kaikenlaista etenkin urani alkupuolella. Ja nimenomaan sen vuoksi, että olen kanadanranskalainen. En ole kuitenkaan epäröinyt hetkeäkään ladata saman tien takaisin jotakin heidän äideistään tai siskoistaan, Burrows vakuuttaa.

Samaan sarjaan kuuluvat Montrealin Alexei Emelinin päähän osunut taklaus ja New York Rangersin Marc Staalin jalkojen väliin ”vahingossa” nostettu maila. Burrowsin ja Jarkko Ruudun pelityyleissä on ollut paljon samaa. Molemmilta taakse on jäänyt kasoittain palaneita raunioita. On itseasiassa melko yllättävää, että Burrows on ollut urallaan pelikiellossa ainoastaan kerran.

- Katsoin Jarkko Ruutua ja Matt Cookea, jotka olivat joukkueessamme, kun nousin NHL:ään. Ymmärsin, että minun on tultava liigaan tavalla, millä he sinne tulivat. Halusin oppia heiltä.

- Olen nähnyt niin monta jätkää urallani, jotka olivat lahjakkaampia ja taitavampia kuin minä, mutta heiltä puuttui se särmä ja asennemaailma, mihin itse nojasin. He halusivat tehdä maaleja junnuissa ja he halusivat tehdä maaleja NHL:ssä. Todella harva elää NHL:ssä ainoastaan maaleja tekemällä. Olin valmis tekemään likaisen työn.

Tuomareiden hampaisiin

Moni valmentaja on halunnut Burrowsin hankkivan joukkueelleen jäähyjä, mikä on näkynyt pelaajan kyvyssä kaatua keskikertaista helpommin. Kaatuilu ja näytteleminen on ollut kaiken muun ohella Burrowsin maineelle viimeinen niitti. Ison loven pelaajan maineeseen tekivät myös ottelut Nashvillea vastaan kaudella 2009-10.

Jared Smithson oli saanut joulukuussa ulosajon taklattuaan Burrowsia selästä. NHL kuitenkin perui tuomion myöhemmin, sillä Burrowsin uskottiin näytelleen loukkaantunutta.

Kun joukkueet kohtasivat seuraavan kerran tammikuussa, ottelun myös joulukuussa viheltänyt Stephane Auger antoi pelinloppuhetkillä millä tahansa mittarilla katsottuna, kaksi hyvin kevyttä jäähyä Burrowsille. Jälkimmäinen johti Nashvillen voittomaaliin.

Ottelun jälkeen tuohtunut Burrows latasi medialle, kuinka Auger oli ennen ottelua sanonut rankaisevansa pelaajaa alkavassa ottelussa, koska tämä oli saanut hänet näyttämään huonolta edellisessä kohtaamisessa.

Jopa Kanadan yleisradiokanava CBC otti asiaan kantaa seuraavalla viikolla lyttäämällä kiekkokasvo Ron MacLeanin, entisen tuomarin, johdolla Burrowsin täysin. Tämä taas johti selkkaukseen, minkä vuoksi seuraavassa Hockey night in Canada- ottelussa Vancouverin kopista ei annettu yhtään haastattelua CBC:n toimittajille.

Vaikka Vancouverissa ollaan oltu vuosien saatossa foliohatut päässä melko herkästi tuomareiden suhteen, lienee reilua todeta, että Burrows on saanut tuntea vuoden 2010 kommentit usein nahoissaan. Oli junnumainen virhe olla ymmärtämättä tuomareiden lojaaliutta toisiaan kohtaan.

- Olen edelleen sanojeni takana sen suhteen. Mutta, kun katson sitä nyt, olisin ehkä voinut hoitaa asian valmennuksen ja seurajohdon kanssa. Ei ollut fiksua hoitaa sitä tunnekuohussa median kanssa heti ottelun jälkeen.

Osaa pelata kaukalossa ja sen ulkopuolella

Olisi silti väärin maalata Burrowsista ainoastaan rottamaisen pelaajan kuvaa. Päästyään kiinni NHL-maailmaan, Burrows on keskittynyt muutamista episodeista huolimatta enemmän pelaamiseen kuin hämmentämiseen. Kun Alain Vigneault vuonna 2008 siirsi kolmosketjussa pelanneen Burrowsin Sedinien (Henrik ja Daniel) laidalle, syntyi yksi seurahistorian parhaista ketjuista.

ECHL:ssä ja AHL:ssä riistänyt ja raastanut Burrows oli aina ollut älykäs pelaaja kahteen suuntaan, mutta nyt aukesivat hanat myös hyökkäyksessä. Työteliäs kanadalaislaituri iski neljällä seuraavalla kaudella 28, 35, 26 ja 28 maalia. Burrowsin 35 osumaa on edelleen kaikkien aikojen paras ECHL-alumni lukema NHL:ssä.

Eikä Burrows ole tehnyt mitä tahansa osumia.

Talvella 2010 Burrows teki hattutemput peräkkäisissä otteluissa ensimmäisenä Canucks-pelaajana sitten Petri Skrikon (1986). Keväällä 2009 laituri iski pudotuspeleissä lauluun St. Louisin osumallaan. Kun Vancouver eteni Stanley Cupin finaaleihin 2011, Burrows iski jatkoaikaosuman niin Chicago-sarjan seiskaottelussa kuin loppuotteluissa Bostonia vastaan.

Kun Canucks oli 2008 hävinnyt uudeksi seuraennätykseksi kahdeksan kotiottelua putkeen, arvatkaa, kuka iski voittomaalin alivoimalla katkaisten putken ja käynnistäen kymmenen ottelun ennätyksellisen kotivoittoputken.

Kaukalon ulkopuolella Burrows on ollut läpi vuosiensa Vancouverissa aktiivinen paitsi fanien, myös hyväntekeväisyyden suhteen. Kun joukkuetoveri ja hyvä ystävä Kevin Bieksa puhui Burrowsille takavuosina mielenterveystyön tärkeydestä, kanadalaistähti otti asiasta välittömästi kopin liittyen toimintaan mukaan. Kun Bieksa siirtyi Anaheimiin, Burrows on ottanut aiempaakin isompaa roolia.

Burrows ei ole unohtanut kahden edesmenneen joukkuetoverinsa, Rick Rypienin ja Luc Bourdonin, tarinoita.

Rypienin itsemurhan vuoksi Burrows on tehnyt vapaaehtoistyötä levittääkseen sanomaa mielenterveystyön tärkeydestä. Kun Bourdon menehtyi moottoripyöräonnettomuudessa kesällä 2008, Burrows ja tämän pitkäaikainen tyttöystävä toimivat tukihenkilöinä menehtyneen pelaajan tyttöystävälle.

Burrowsin suosikkihetkiin kuulukin Bourdonin muisto-ottelussa tehdyt kaksi osumaa lokakuussa 2008. Siitä lähtien Burrows on tavannut usein ampua tuuletuksissaan taivaalle nuolen, kuten Bourdon tapasi juniorina tehdä.

- Mietin jokaisessa ottelussa kansallishymnien aikana häntä ja toivon, että hän antaisi joukkueellemme hiemaan lisää hyppyä, kuten saimme hänen muisto-ottelussaan 2008, Burrows vakavoituu.

Toisaalta myös lojaalisuus on kuulunut Burrowsin hyveisiin. Saatuaan tulokassopimuksensa Vancouverilta, Burrows otti sen poikkeuksellisesti minimipalkalla (500 000). Käytännössä Burrows siis teki myöhemmin 28 osumaa puolella miljoonalla. Tämän jälkeen Burrows teki nelivuotisen sopimuksensa ”naurettavalla” kahdeksalla miljoonalla.

Tuolla kahdeksalla miljoonalla Canucks sai Burrowsilta 102 NHL-maalia. Sieltä ostetaan, mistä halvimmalla saadaan.

- En koskaan unohtanut, mistä tulin. Tienasin ECHL:ssa 400 taalaa viikossa. Sillä ei ollut helppo pärjätä ja elämä meni selviytymiseksi. Se ei totisesti ollut helppoa elämää. Tiesin, että joudun kohta palaamaan koulun penkille, jos en onnistu pian. Pidin tämän mielessä myös silloin, kun aloin tehdä maaleja.

”En koskaan epäillyt”

Kun Burrows perjantaina pelasi 35-vuotiaana uransa 800. NHL-ottelun, pelaajan tekemä työ sai yhden illan ajan ansaitsemansa arvostuksen. Eikä kokonaisuutta saa ymmärtää väärin. Burrows ei ole tehnyt NHL-uraansa suuta soittamalla. Burrows on panostanut harjoitteluun ja ravintoasioihin täysillä jo silloin, kun NHL ei ollut lähelläkään.

Stephane Dube on puskenut Burrowsia tämän henkilökohtaisena fysiikkavalmentajana jo yli kymmenen vuoden ajan. Duben asiakkaisiin on kuulunut myös muun muassa Sidney Crosby.

- Alexin tapauksessa ei ollut nuorempana kyse pelkästään harjoittelusta. Kaveri otti tosissaan kaiken ravintoasioista alkaen. Siksi en koskaan epäillyt hänen mahdollisuuksiaan. Kun Alain Vigneault tuli Vancouveriin, homma alkoi toimia välittömästi. Alain tykkäsi valtavasti tavasta, jolla Alex valmisti itseään peleihin ja uusiin kausiin, Dobe sanoi taannoin Canucksin televisiokanavalle.

Ja Burrows tunnetaan edelleen pelaajana, joka valmistautuu kesällä tulevaan kauteen kuin kyse olisi uran ensimmäisestä try out-harjoitusleiristä. Kaukalossa onkin kuluvana syksynä nähty parasta Burrowsia vuosiin.

Paljon samaa kuin Ruudussa

Lopulta, kun kaikki on sanottu ja tehty, kyse on paljon samasta kuin Jarkko Ruudun uralla. Kyse on äärimmäisestä tahtotasosta ja päättäväisyydestä. Sitkeydestä, josta moni puhuu, mutta jollaista näkee oikeassa elämässä harvoin. Välillä rapa on roiskunut, mutta määrittääkö se kokonaisuuden?

Burrows on pelannut NHL-uran, jollaisesta moni vain haaveilee. Ja juuri se tekee eron hänen ja monen sellaisen välillä, jolta matka jää puolitiehen. Se, onko Burrows liigan toiseksi vai viidenneksi inhotuin pelaaja, ei kiinnosta kolmen pienen lapsen isää pätkääkään.

- Maineeni ei kiinnosta minua. Perhe ja ystävät tukevat minua ja tuntevat oikean Alexin. Olen pelannut Vancouverissa monen pelaajan kanssa ja uskon heidän tietävän, millainen oikeasti olen. He ymmärtävät, että kaikki on vain osa peliä, Burrows sanoo.

- ”Burr” teki, mitä hänen piti. Hän on kehittynyt nelosketjusta hienoksi hyökkäyspään pelaajaksi ja tehnyt urallaan hienoja asioita. Ja tosiasia on, että hän on yksi hienoimmista ihmisistä, mitä voit koskaan tavata. Ihmiset eivät vain ymmärrä sitä ennen kuin pelaavat hänen kanssaan, Daniel Sedin vakuuttaa Yle Urheilulle.

Samoilla linjoilla on Ducks-luotsi Randy Carlyle, joka valmensi Burrowsia Manitobassa.

- Alex on ansainnut kaiken saamansa. Muistan aina hänet pelaajana, joka oli valmis uhraamaan henkilökohtaisesti kaiken joukkueelle. Hän on tehnyt paljon hyviä asioita urallaan. On huima suoritus tehdä noista lähtökohdista 800 ottelun NHL-ura, Carlyle paalutti Yle Urheilulle.

Toiset puhuvat, toiset tekevät.

Suosittelemme

Tuoreimmat